Pillimehu, jolla kehtaa lahjoa lasta

"Äiti, veikkaisin, että minun pitäisi nyt saada pillimenua. Äiti, minun on niin ikävä pillimenua. Yssi pillimenu!" Alppu on nykyään taitava perustelemaan mielihalujansa.Ja minä olen nykyään taitava lahjomaan sitä erinäisillä keinoilla. Tällä yhdistelmällä meillä juodaan jonkun verran pillimehua.Onneksi jokaisen pillimehun ei tarvitse olla kaupankäyntitilanteen lopputulos, vaan välillä niitä voidaan nauttia ihan vain, koska halutaan. Yleensä torstain saunavuorolla, maanantaina ennen muskaria ja sitten tietenkin retkillä.Vihreä pillimenu on tällä hetkellä Alpun suosikki.Näistä Raikastamon pillimehuista on tullut meille vuosien varrella vakkarituote. Ne eivät nimittäin ole mielivaltaisen makeita, vaan mehun makeus syntyy tuotteen hedelmien omasta sokerista. Niissä ei ole myöskään muita makeutusaineita.Alppu ei ole makeutusaineille herkkä, mutta esimerkiksi hänen ystävänsä Eino saa monista pillimehuista allergisia reaktioita, mutta näistä Raikastamon mehuista ei. Saattaa johtua myös siitä, että ne ovat myös luomua, eli niissä ei käytetä lisä- tai säilöntäaineita. Niitä on tästä syystä myös helppo tarjota lastenjuhlissa pikkuvieraille (lisäksi nuo purkkien värikkäät designit ovat erityisesti lapsia houkuttelevat).En ajattele, että lapsen pitäisi saada pillimehua joka päivä, koska kyllähän tuosta syntyy ylimääräistä roskaa: pillit ja niiden kääreet ovat muovia, ja noita pahvipurkkeja ei aina tule kierrätettyä kartonkikeräykseen, kun on vaikka kaupungilla liikkeellä.Lisäksi haluan pitää homman sellaisena, että pillimehu (ja mehu ylipäänsä) on erityisherkku, ja tavallisesti juomme maitoa tai vettä. (Miten muuten onnistuisin edes lahjomaan lasta pillimehulla?)Mutta silloin, kun pillimehua juodaan, niin valkkaan mieluusti tätä Raikastamoa. Se on inasen verran kalliimpaa kuin joku muu pillimehu, mutta vain muutamia kymmeniä senttejä. Nykyään sitä saa myös tuollaisissa isoissa mehupurkeissa, ja ne toimivat myös retkillä, jos on omat kupit mukana.Kuvat: Tässä kuvia kahdelta syksyn retkipäivältä. Edellisviikonloppuna kävimme Mustikkamaalla ja viime tiistaina teimme pyhiinvaelluksen Viilarintien hiidenkourulle, joka räjäytetään pian Raide-Jokerin tieltä. Ajattelimme, että pitää nähdä tuo jääkauden aikana kallioon sorvautunut hieno kouru vielä kun voidaan. Tästä asiasta minulla ei ole vahvaa mielipidettä, sillä kannatan julkista liikennettä mutta kannatan myös hiidenkouruja.