Pretty in pink (eli typerän pohdinnon lopputulema)

Tämä ajatusketju on kyllä naurettavuuden huipentuma, mutta ehkä juuri siksi voin kirjoittaa sen ylös. Tilasin tuossa loppusyksystä Reimalta fleece-sadevaatteita, kun ajattelin, että ne ovat nollakelillä mukavammat kuin haalari + kurahousut -yhdistelmä. Valitsin Koski-takin ja luulin klikanneeni värisävyksi Navy (eli tällaisen sinisen pilvikuosin).

Vaatteet saapuivat, ja kappas vain. Sieltä paljastuikin tällainen söpö takki, joka on... täysin pinkki. Olinkin sitten klikannut väriä Hearther Pink. 

Alkoi suuri moraalinen kamppailu! What do! Olisin ilman muuta voinut palauttaa takin ja tilata sinisen tilalle, se olisi onnistunut helposti. Mutta nyt jouduin kohtaamaan tämän kammottavan tyttö-poika-väri-asian silmästä silmään. Olenko minä se äiti, jonka lapsi ei vain voi pukeutua pinkkiin, sillä joku voi vaikka luulla sitä tytöksi?!

Mitään kiusaamisongelmaa tästä ei voisi mitenkään seurata, sillä meillä täällä Hermanni-Vallila-alueen päiväkodeissa ollaan juuri niitä pahimmanlaatuisia suvakkivanhempia, joiden lapset saavat kukkia kukin tyylillään. Alpun päiväkotiryhmässä oli viime vuonna eräskin suloinen poika, joka saapui välillä päikkyyn itse valitsemassaan prinsessamekossa. Eikä kukaan sanonut muuta kuin että onpa ihana mekko.

Mutta jokin minussa harasi vastaan, että voiko se lapsi nyt kulkea vaaleanpunaisessa sadetakissa! Tiedän, aivan naurettavaa. Ja sitten kuitenkin, olemme kulttuurimme tuotteita. Ja meidät on opetettu tässä ajassa sukupuolittamaan värejä niin tiukasti, että minäkin alun perin valitsin automaattisesti sen sinisen version pojalleni.

Olisi myös eri asia, jos tuo pinkki olisi jotenkin ruma tai ärsyttävä, mutta ei, minusta se on oikein sievä takki, joten tämäkään ei antanut tekosyytä palauttaa sitä.

Lopulta kysyin mielipidettä asianomaiselta, eli häneltä, joka takkia käyttää. Alpulle väri oli se ja sama. Hänen mielestään kaikki on tyylikästä, mikäli hänelle asiat siten esittää. ("Tänään me laitetaan tämä huipputyylikäs paita sulle!" Seuraavana päivänä: "Äiti, minä haluan tänään tyylikkään paidan.")

Jätin sadetakin vaihtamatta. Jos nyt ollaan täysin rehellisiä, niin kyse oli myös pitkälti omasta laiskuudestani. Kaikki tuollainen palautus-tilaus-hässäkkä on semmosta settiä, jota en vain saa ikinä aikaiseksi. 

Mutta on tämä kyllä hassu maailma, kun tällaisia joutuu ihminen miettimään.

Lue myös:

Statement-haalari ja muut käsittämättömän sukupuolittuneet kirppislöydöt

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN