Puhe velkaantumisesta ei normalisoi velkaantumista

Kysyin instassa, voisiko joku elämässään ylivelkaantunut ihminen tulla podcastiini kertomaan, että miten homma meni. Radiohiljaisuus. Kukaan ei halunnut tulla.Muutama sanoi, että voisi tulla nimettömänä puhumaan, mutta juuri tätä en halunnut. Pointtini on se, että ylivelkaantumista ei pitäisi pitää jonain valtavana häpeänä, joka leimaa ihmisen ikihyviksi jotenkin epäonnistuneeksi hahmoksi. Mikäli vieras tulisi puhumaan nimettömänä, niin sehän vain alleviivaisi: tämä on niin noloa, ettei tästä voi puhua nimellä ja naamalla.Yksi taas kommentoi, että ei ole mitään syytä normalisoida ylivelkaantumista tai tehdä siitä asiaa, joka on ihan ok. Tämä on ihan totta, olen todella vahvasti sitä mieltä, että vaikkapa kulutusluoton tai pikavipin ottamista ei todellakaan pidä normalisoida. Ajattelen, että melkein aina kannattaa säästää rahasumma ennakkoon mieluummin kuin ottaa kulutusluottoa. (On toki olemassa hätätilanteita, jolloin oikeasti tarvitsee jotain, kuten vaikka puhuttiin tässä avioeroa käsittelevässä jaksossa.)Eli en suosittele matkustamaan, sisustamaan kotia tai ostamaan vaatteita luotolla, ellei ole aivan selvää, miten velan saa maksettua takaisin.Olen kuitenkin sitä mieltä, että sitten kun vahinko on jo tapahtunut, niin kyllä siitä pitää voida puhua ääneen. Sillä muuten velkaantunut kohtaa tuplarangaistuksen: on inhottavaa, jos raha-asiat ovat solmussa mutta yhtä lailla on inhottavaa, jos sen päälle joutuu vielä häpeämään tilannetta. Häpeä estää puhumasta asioista ääneen – eli ennen kaikkea hakemasta apua tilanteeseen.Onneksi lopulta löysin Vera Miettisen, joka oli velkaantunut oikein sillä lailla klassiesti: ostelemalla nuorena äitinä kaikenlaista vaatetta, sisustuskamaa sun muuta suht turhaa velaksi ajattelematta sen enempää, miten saa ne maksettua.Minua kiinnosti eniten se, miksi ihminen tekee tällaista itselleen. Sitä me ruodittiin Veran kanssa, ja usein syyt ovat jossain ihan muualla kuin siinä, että haluaisi ihan kamalasti vaikka jonkun uuden sohvan. Kun ihmisellä on paha olo ja ehkä elämänhallinta muutenkin vähän niin ja näin, niin sitä voi yrittää hankkia nopeaa hyvää oloa shoppailemalla. Varmaankin kaikki tunnistavat tämän kuvion, pienimuotoisimmillaan se on tätä: kaipaan jotain piristystä ankeaan marraskuuhun, no minäpä ostan itselleni jotain kivaa! Sitten se hyvä olo kestää vain hetken, ja pahimmillaan vähän ajan päästä on vain vielä pahempi fiilis.Velkaantumistarinat ovat usein aika traagisia. Suosittelenkin paitsi kuuntelemaan uusimman Melkein kaikki rahasta -podin jakson ylivelkaantumisesta niin myös katsomaan Ylen some deep storyt, joissa käsitellään velkaantumista.Ylen sivuilta löytyy neljä erilaista koskettavaa tarinaa: Yksi velkaantui aivan väärille ihmisille, toisen puoliso teki ylivelkaannuttuaan itsemurhan, kolmas velkaantui kulissielämän ylläpitämisen vuoksi ja neljännen velkaannutti yrittäminen.Mikäli on jo tilanteessa, jossa velkaa on kertynyt, niin kannattaa lukea myös tämä kattava artikkeli siitä, mitä tällaisessa tilanteessa kannattaa tehdä ja mistä pyytää apua.Myös Takuusäätiöllä on tällä hetkellä meneillään Murra häpeä -kampanja, sillä on todennäköistä, että koronan tuomat lomautukset ja irtisanomiset velkaannuttavat ihmisiä. Tästä syystä olisi tärkeää, että velkaantumisesta uskallettaisiin puhua ääneen. Takuusäätiön viestintäpäällikkö Minna Mattila sanoi musta tosi hyvin: "Jos ystävä kertoo rahavaikeuksistaan, niin riittää että kuuntelee. Ei tarvitse yrittää keksiä ratkaisua tai auttaa toista rahallisesti. Pelkkä kuunteleminen on auttamista."Kuunnelkaa jakso täältä.Jutellaan aiheesta lisää insta livessä tänään illalla!