Puutalorakkautta Kristiinankaupungissa
Katselen tässä haaveillen viime kesäloman road trip -kuvia. Yleensä ollaan suunnattu kesäisin itään, Joensuuhun ja Kuopioon, mutta tällä kertaa mentiin länsirannikkoa pitkin Vaasaan.
Turusta lähdettyämme olisin halunnut pysähtyä käymään Vanhassa Raumassa ihastelemassa puutaloja, mutta koska lapsi oli niin sikeässä unessa silloin, niin ajettiin Poriin saakka lounaalle. Korvattiin tämä tekemällä piipahdus Kristiinankaupungisssa ennen Vaasaa. Paikka oli mitä hurmaavin!
Vuonna 1649 perustettu kaupunki sai nimensä Kristiina-kuningattarelta (ja jo pelkästään tämä tekee mielestäni kaupungista sympaattisen). Vanha keskusta muodostuu 300 puutalosta, joiden jokaisen edessä teki mieli ottaa itsestään valokuvia (koska sitä varten nämä vanhat puutalot aikoinaan rakennettiin).
Tehtiin suorakaiteen muotoinen kävelyreitti, joka kulki sekä rannasta että kirkon takaa. Ihastuin erityisesti Kissanpiiskaajankatuun, joka on ilmeisesti Suomen kolmanneksi kapein katu. No, nimi ei nyt ehkä ole kaikkein suloisin: se on peräisin "yhdeksänhäntäisestä kissasta" eli yhdeksänpäisestä ruoskasta, jolla rankaistiin merimiehiä. Kiva juttu!
Kaupungissa on jäljellä myös kaksi tullitupaa (vuosilta 1680 ja 1720), sillä aikoinaan ihmisiltä perittiin tullimaksu kaupunkiin saapumisesta. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisin halunnut käydä syömässä Jungmannissa merenrannassa, mutta aina voi jättää tekemistä seuraavaan kertaa.
Nyt vain tyydyttiin ihastelemaan taloja, kirkkoa ja tuulimyllyä.
Oikein huvikseni sitten listasin, että missä kaikissa suomalaisissa vanhoissa puutalomestoissa ihmisen kannattaisi elämänsä aikana käydä. Kysyin asiaa instassa, ja sain hyvää täydennystä. Nämä paikat kuuluvat to see -listalleni:
Kristiinankaupunki X
Naantali X
Porvoo X
Hanko X
Vanha Rauma X
Turun Portsa X
Uusikaupunki X
Kaskinen
Pietarsaari (puutalokaupunginosa Skata)
Hamina
Kokkolan Neristan
Puu-Nurmes
Olen asunut oman lapsuuteni kauniissa natisevien hirsien puutalossa, ja puutalorakkauteni on suurta (toki myös tiedän vanhojen puutalojen huonot puolet: saattavat olla kylmiä talvisin, ja ne natisevat ja narskuvat myös öiseen aikaan silloin, kun on yksin kotona koko hiihtoloman ja katsonut juuri ensimmäistä kertaa Hohto-elokuvan parhaan ystävänsä kanssa).
Välillä haaveilen siitä, että asuisi taas puutalossa, ja olen jopa vähän yllättynyt siitä, miten kotoutunut olen tällaiseen 1950-luvun kerrostaloon.
Onneksi usein riittää, että pääsee ihastelemaan tällaisia paikkoja, tai saa vaikka kutsun kaverin kolmekymppisille, jotka järjestetään tämän vanhempien kotona loviisalaisessa puutaloidyllissä. (Ylipäänsä ihmisen pitäisi saada enemmän kutsuja kavereiden vanhempien koteihin, niissä on yleensä sitä jotain, mitä omasta kodista ei löyty. Hehehe.)
Mutta juu, aion palata ensi kesänä tuonne, ja ehkä olla siellä yötäkin. Tämä ensi silmäys vei nimittäin syömeni!
Mitä muita ihania puutaloalueita Suomessa on, joita kannattaisi käydä katsomassa?
Lue myös:
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN