Raskausviikot 14–17: Ekat potkut (!!!)
Raskausviikolla 14 syvärentouduin Kreikassa uima-altaan vieressä ja nautin elämässä Ioksella, Santorinilla ja Ateenassa.
Raskaussaaga etenee!
Ja koska edellisestä raskausviikkopostauksesta on jo aikaa, on pakko varoittaa taas, että luultavasti tämä on tylsää horinaa, mikäli et ole raskaana (!).
RV14 Matkalla syöminen ressaa
Se oli kuulkaas energinen keskiraskaus käsillä. Juhlin sitä lähtemällä viikoksi Kreikkaan Tikin ja kahden kaverin (jotka seurustelevat keskenään, mutta silti kyseessä ei todellakaan ollut mikään pariskuntamatka, pois se minusta!) kanssa. Matkalla kyllä ärsytti se, etten uskaltanut syödä mitään ihanuuksia. En fetaa, en tuoreita salaatteja, en paistamattomia katkarapuja. Mulla on tapana napata ulkomailta aina ruokamyrkytykset, kambylobakteerit ja kaikki muut ihanat tuliaiset, niin siksi päätin olla superduper-neuroottinen syömisten suhteen. Plaah.
Mutta muuten olo oli mitä mainioin, ja jaksoin rillutella kavereiden kanssa yömyöhään (kun vastapainona sain makoilla uima-altaalla päivät pitkät).
Opin: Matkailu ei ole yhtä kivaa raskaana kuin epä-raskaana. Kuten esimerkiksi tästä postauksesta voi aistia.
Flow'n etkoilupiknik Tokoinrannassa kavereiden kanssa, ah mikä ihana kesä! (Itsehän menin tuolta kotiin nukkumaan enkä festaroinut lainkaan koko kesänä!)
RV15 Toinen neuvola
Toinen neuvola oli mukava kokemus. Siellä kuunneltiin sydämen sykettä (jota tosin olin jo ehtinyt kuunnella keskenäni jo himassa, kun sain siskolta dopplerin lainaan. Sain ekat sydänäänet kuuluviin rv:llä 13+2, tosin sitä ennen en pölkkypäänä ollut tajunnut laittaa dopplerin ja vatsan väliin mitään rasvaa, eli olisivat saattaneet kuulua aiemminkin). Verenpaine oli edelleen alhaalla (92) mutta hemoglobiinit onneksi hyvät (122).
Inhottava päänsärky alkoi vaivata mua. Kysyin neuvolasta, miten mä voin lääkitä itseäni, ja suosittelivat 1 mg:n Panadolia. Viikon ajan jouduin ottamaan sitä joka päivä, mitä toki inhotti, koska tähän mennessä olin onnistunut välttämään kaikki lääkkeet.
Työterveyslääkäri sanoi, että mun niskat on aivan jumalattomassa jumissa. Veikkaan, että ongelma tuli, kun Kreikassa nukuin ilmastoiduissa hotellihuoneissa ja lentokoneessa oli vielä aika paha veto.
Niinpä menin pariin kertaan fysioterapiaan, jossa fyssari vähän käsitteli mun niskaa ja antoi erinomaisia jumppaohjeita raskauteen (joita en sitten todellakaan noudattanut, koska olen laiska paska).
Kävin myös hierojalla, jossa makasin kyljellään. Siitä oli se etu, että opin, miten tyynyllä tuetaan hyvin kroppaa niin, että voi nukkua rennosti kyljellään, mitä taitoa olen myöhemmin tarvinnut paljon. (Alempi jalka suorana, tyyny sen eteen, ja ylempi jalka tyynyn päälle koukkuun – toimii kuin taika!)
Opin: Syö mieluummin särkylääkettä kuin tunge bebeen kivusta johtuvaa stressihormonia.
Mökillä oli rentouttavaa ja ihanaa elokuun lopussa.
RV 16 Vatsa alkaa kasvaa
Kävin neuvolalääkärissä. Siihen meni 13 minuuttia, ja lääkäri oli mukava tyyppi.
Ensimmäisen kritiikin sanan neuvolasysteemiä kohtaan sanon kuitenkin tässä vaiheessa (koska yleisesti ottaen mua ärsyttää neuvolan kritisoiminen, sehän on aivan fanttastinen laitos, joka tekee niin paljon hyvää!). Mutta: musta sydänäänien kuunteleminen ei ollut miellyttävää gynen pöydällä ilman housuja. Kelatkaa, jos vauvan sydänääniä ei olisikaan kuulunut! Sitten olisin saanut tietää vauvani kuolemasta niin, että mulla ei olisi ollut housuja jalassa. Not cool!
Mutta muuten kyllä ilahdutti, että painoa ei ollut kertynyt kuin 5 kiloa. Huomasin myös tällä viikolla ekan kerran, että normifarkut ei mene enää ihan miellyttävästi jalkaan. Niinpä aloitin rasvausprojektin, siitä kerroin täällä.)
Opin (tosin vasta myöhemmin, kun neuvolan terkkari painotti tätä mulle): Jos ekalla lääkärikäynnillä lääkäri ei meinaa tehdä sisätutkimusta, sitä pitää vaatia. Vähän ankeeta, mutta moni lääkäri kuulemma ei jaksaisi tehdä sitä. Mun lääkäri onneksi teki.
Lenkkeily onnistui vielä todella hyvin tässä vaiheessa. Tuossa katson mittanauhan kanssa, minkä kokoinen epeli siellä vatsassa killuu tällä hetkellä. Sovelluksen mukaan se oli siis rv 17:lla 20-senttinen otus!
RV 17 Ensimmäiset potkut!!!!!
Makoilin aamulla sängyssä, vatsa tuntui vähän kovalta. Mulla on aamuisin aina tapana lukea kolmesta eri raskaussovelluksestani, minkä kokoinen baby on ja mitä sille muuten kuuluu.
Pitelin siinä vähän aikaa käsiäni vatsallani yrittäessäni heräillä. BUM! ja BUM! Tunsin oikeaa kättäni vasten aivan selkeästi, että joku puski sisältä. Siitä ei voinut erehtyä (ilmavaivoiksi, luonnollisesti). Olisin toki toivonut, että olisin tuntenut niitä vähän lisää, mutta siihen loppui. Tunne oli kuitenkin taianomainen, koska se oli mun ensimmäinen kontakti pikkukamuun. Voi että, olin niin tyytyväinen.
Ja ajatus siitä, että noita pikku potkuja (tai lyöntejä, kuka tietää?) tulisi tässä syksyn mittaan aina vain enemmän. Miten ihanaa!
Opin: Ekojen viikkojen aikana potkut tuntee vain, jos makaa ihan paikoillaan sängyllä ja keskittyy vauvaan.
Ps. Raskaussaaga kokonaisuudessaan:
Raskausviikko 13 eli ensimmäinen ultra