Kaikki kiukuttaa: raskausviikot 34–38
Maaliskuu! Olin jo hyvin raskaana, mikä tuntui fyysisesti:
Liikkuminen alkoi muuttua pyllertämiseksi, närästys vaivata, jos söi vähääkään liikaa (ja muutenkin) ja ennen kaikkea kaikenlainen makoilu muuttui todella nihkeäksi. Mulla käy aina tässä vaiheessa niin, että jotenkin ylä- ja alaraajojen välinen verenkierto menee makuuasennossa tukkoon. Sitten heräilen pitkin yötä siihen, että kankut ja jalat ovat aivat tulessa. Pakko venytellä ja verrytellä.
Hyvä puoli tässä on se, että pystyn ajoittamaan rautatablettien ottamisen yöllisiin vessassa käymisiin, jolloin syömisestä on kulunut paljon aikaa enkä tule syömään hetkeen: näin sain rauta-arvot hienosti nousemaan!
Perkeleen rauta-arvot.
34. raskausviikko: Närästys saavuttaa tomumajani
Tähän saakka haitarin soittaminen onnistui melko hyvin. Nyt kuitenkin painavan soittimen nosteleminen ja ennen kaikkea sylissä pitäminen kovaa, supistelevaa vatsaa vasten alkoi tuntua niin tuskaiselta, että jätin tunnit tauolle. Vauvakin potki aika vimmaisesti soitellessani. Tuntien tauolle jääminen tuntuu kuitenkin kurjalta, sillä soittaminen on erinomainen tapa saada ajatukset pois kaikesta kurjasta (kuten sodasta) ja purkaa omia tunteita. Mutta heti kun vatsa on poissa, niin minä teen paluun harjoitusten pariin.
Ei se Junnu Vainio itse itseään soita!
Viikonloppuna menin lasten kanssa Turkuun viimeistä kertaa ennen beben syntymää. Käytiin äidin kanssa teatterissa, käveltiin aurinkoisessa talvisäässä ja äbä ja Juha hoitivat lapsia niin, että minä sain nukkua päiväunia. Se oli ihanaa.
27.2. Eka samarin-pussi. Lol. Närästyksen ajat ovat saapuneet. (33+0)
Mutta onneksi muuten fyysisesti hyvä olo ja esimerkiksi kävely Töölönlahden ympäri (umpijäisellä tiellä) onnistui edelleen Marian kanssa. Oli tärkeää purkaa tätä Ukraina/Venäjätilannetta, fyysistä ahdistusta saa poistettua liikkumalla (ja nyt kyllä lenkkeily olisi niin tarpeen, noin mielenterveyden kannalta).
Jostain syystä oikeanpuoleinen nivunen kolottaa, mitä sillä paskiaisella on minua vastaan!
35. raskausviikko: Öistä tulee vihollisia
Pää meni aivan sekaisin valvomisesta, sotauutisista ja uhkakuvista. Huomasin olevani tosi herkillä ja tajusin, että nyt pitää poistaa kaikki uutissovellukset puhelimesta ja alkaa lukea tapahtumat vain aamulla, vain paperihesarista. (Siellä ne on jotenkin siedettävämmässä ja ei-niin-graavissa muodossa. Tosin yhden viikon jouduin olemaan kokonaan lukematta edes paperilehteä, sillä jokaisella sivulla oli kuvia kuolleista ruumiista.)
Mieli koheni aivan valtavasti viikonloppuna, kun vetäydyttiin todellisuuspakoon Marian ja Mariannan kanssa Punkaharjulle. Oli aikaa vain jutella ja lepäillä ja fiilistellä talvista luontoa.
Tämä oli minulle myös eräänlainen äitiyslomallejäämisen matka, samanlainen kuin kolme vuotta sitten, kun jäin Didistä äikkärille.
Päiväkirjasta:
7.3. (34+1) Oon itkenyt tänään varmaan sata kertaa ukrainalaista puolitoista vuotista lasta joka kuoli elvyttäjien käsiin. Maailma ei saa olla tällainen.
Yöllä valvon ja ahdistun näistä:
Se että kylmä sota alkaa ja tulevaisuus on loputonta Venäjän-pelkoa. Ehkä sen kanssa sitten vain oppii elämään?
Venäjän hyökkäys Suomeen. Epätodennäköistä. Mitäköhän tästä NATO-hommasta tulee? Onneksi mun ei tartte olla valtion johdossa. En kestäisi painetta. Long live Sauli, Sanna, Peksi!
Saanko kaikki työt tehtyä niin, että olen yhdessä kasassa? Miksi otin puhujakeikkoja maaliskuulle?!
Yöt on vihollisia. Valvon aina kello 3–5 ja ajattelen hirveitä ajatuksia.
Ehkä pitäisi vaan nyt yrittää vaipua vauvakuplaan. Ei uutisia, ei enää mitään extraa, vain vauvahommia!
36. raskausviikko: Hengästyn kaikesta, vauva painaa
Sovellus sanoo: ”Kohtu on nyt korkeimmillaan, ylhäällä rintalastan alapuolella. Tämä voi aiheuttaa sinulle tukalan olon: kipuja kylkiin, ruoansulatusvaivoja ja hengästymistä. Kun vauvan pää laskeutuu, olokin helpottuu.”
Kyllä! Välilä aivan hirveän tukala olo. Onneksi tietää, että tämä menee ohi muutamassa viikossa.
Kevään aurinko sulattaa jotain mielessä ja antaa hetkeksi ajatusten vain vaeltaa miellyttävämpiin paikkoihin.
13.3. (35+0) enpä ole aikoihin valvonut neljään sakka, mutta nyt stressi valvottaa. Kutittaako raajat? Onko mulla raskausmyrkytys? Katottiin Tampereen filkkareiden voittajia Josin kanssa illalla. Käsittelivät epäkiinnostavasti ja masentavasti ilmastokriisiä. Hoh hoijaa.
17.3. (35+4) hengästyn tosi helposti enkä ihmekään: kuulemma kohtu on nyt kaikkein korkeimmillaan ja vie tilaa keuhkoilta. Vauva potkii paljon, siitä tulee jatkuvasti hyvä fiilis.
19.3. (35+6) Alpun päiväkotikaverin synttäreillä katselin 5 kk ikäistä vauvaa ja olin aivan että what! Meille ihan oikeasti tulee tommonen. Vähän vaivalloista, mutta myös ihanaa.
37. raskausviikko: Baby showerit!
Raskausviikko alkoi vauvakutsuilla – täysin odottamatta! Olin aamulla naapurin ja meidän lasten kanssa lähipuistossa. Yhtäkkiä paikalle pelmahti joukko läheisimpiä ystäviäni. He veivät minut Sofian luokse, jossa oli aivan mielivaltaisen herkullinen vegaani(!)brunssi. Sitten juteltiin vaan kaikesta hauskasta pari tuntia, ei sen suurempaa ohjelmaa.
Sain ystäviltäni lahjaksi palan ikimetsää. Merja sanoi pikku puheessaan: “Tämä on oikein instaystävällinen lahja!”
Haha! Niin on ja kerroin asiasta tietenkin myös instassa – ja toivon, että tämä voisi inspiroida muitakin baby shower -lahjojia. En usko, että lapsen elämää voi kompensoida tai että tämä olisi jotain nollasummapeliä. Mutta ajattelen, että on toiveikas idea ostaa suojeltavaa metsää, kun syntyy uusi ihminen. Kyllä me vielä tämä planeetta saadaan tasapainoon. Mitä muuta meillä on kuin toivo paremmasta?
20.3. (36+0) Kävin illalla vetämässä Töölönlahti-lenkin Marian kanssa. Vatsa vähän kovettui, mutta hyvin jaksoi vetäistä 14 000 askeleen kävelyn.
23.3. (36+3) jotenkin taas enemmän tilaa hengittää, ehkä lapsi on mennyt alaspäin!
25.3. Tukalaaaaa! Mikäään asento ei ole mukava! Ei istuminen, ei seisominen, ei makoilu.
38. raskausviikko: Viipun vaapun ja ihmisvihaan
Kyllä on niin, että ihminen joutuu aina välillä pötköttämään, muuten ei tule mistään mitään. Viikonloppuna mentiin Josin kanssa viimeistä kertaa hotelliin yhdessä. Olin ihmishirviö ja suutuin Josille, koska minä olin varannut vääränlaisen huoneen.
Tässä vaiheessa raskautta alkaa antaa ymmärrystä ihan kaikille niille, joilla on jatkuvia fyysisiä kipuja ja kolotuksia. Jos vittuilette minulle ratikassa tai kadulla, niin god damn, ymmärrän täysin. Teillä on oikeus siihen! Kuka kestää tämmöstä menoa kiukuttelematta?
Ylipäänsä silmitön ihmisviha puskee pintaan tämän tukaluuden alta. Kaikenlaiset neuvojen antajat haluaisin vain heittää roskikseen. Myös kaikenlaiset hajut kuvottavat. Josi syö etätöissä lounaaksi thaikuutioita ja minä pidän sitä loukkauksena minun koskemattomuuttani kohtaan.
Didi haluaisi jatkuvasti kiipeillä minun päälläni. Se on aivan kammottavaa. Välillä ajaudun tiuskimaan, että nyt se loppuu! Hänen mielentilastaan ja minun äänenvolyymistä riippuen reaktiona on joko naurunkiherrystä tai itkua. Jos olisin aina näin väsynyt ja kiukkuinen äiti lapsilleni, heidän olisi parempi kasvaa sisäoppilaitoksessa kuin meillä. Vaikka sitten Tylypahkassa. Voisiko joku viedä minut Tylypahkaan?
27.3. (37+0) ihanaa! Vauva on täysi-ikäinen! Vai mikä se termi nyt on? Oli miten oli, nyt se voisi syntyä.
Kadut alkaa olla osin puhtaita jäästä, joten kaivettiin pyörät esiin lapsille, Josi pumppasi kumit. Illalla Mirjan ja Marian kanssa kävelylle: päivän saldona 17 000 askelta rikki!!!
Sitten olinkin aivan lopussa seuraavana päivän, erittäin fiksua.
Kesäaikaan vaihtaminen ei onneksi herättänyt lapsissa sen suurempia unihommia.
Semmosta!
Lue myös edelliset raskausviikko-postaukset:
Tai jos edelliset raskausviikkojutut kiinnostaa, niin:
