Kemiönsaari ja Hanko

Tämä mun uusi elämä, jossa olen pakottanut itseni ajamaan itsekseni, on ollut menestys.

Sunnuntaina tuuppasin takapenkille turvaistuimiin kaksi nuorinta lasta ja lähdin ajamaan Kemiönsaareen Kirsikan ja Tuukan luo. 1 h 20 minuuttia meiltä, stereoista PMMP ja 2-vuotias nukkui melkein koko matkan. Jännitti etukäteen, selvisin!

Voi että miten ihanaa oli saapua tähän kesäidylliin. Tuo on kyllä esteettinen paratiisi. Talossa ja puutarhassa, toinen toistaan kauniimpia mietittyjä yksityiskohtia. Kehuin että miten täällä ei ole kaikkialla muovisälää, ja Kisu sanoi, että kyllä se lasten leikkimättömien lelujen roudaaminen kiertsiin vaatiikin vaivaa. Mutta on sen arvoista. (Inspirouiduin! Aion tehdä saman!)

Puutarha oli niin upea! Päärynää, luumua, omenaa, yrttejä, perunaa (Kisun lapsen istuttamaa, saimme maistaa), kukkia kaikkialla. Siellä oli vain ihana vaellella, ja katsella kun Kirsikka järjesti lapsille aarteenetsinnän.

Käytiin rannalla, Kirsikka järjesti lapsille temppuradan, kävivät uimassa monta kertaa. Tulevat tosi hyvin toimeen.

Syötiin kesän kauneimmasta kattauksesta. Kun saatiin lapset nukkumaan, istuttiin kolmestaan yöyhteen hihihttämässä kaikelle. Muutin myös paatuneen mielipiteeni drinkeistä. Tuukan tekemät martinit maistuivat. Mua myös ilahdutti Kiriskan suuri missio pelastaa tequilan maine.

”Hyvä tequila on hyvää!”

Maanantaina käytiin aamulla kalassa. Lounaan jälkeen lapset jälleen autoon, pienin nukahti ja seuraavat 1 h 20 min Hankoon sujuivat tosi kivasti!

Vastassa oli Laura ja Antti ja heidän kaksoset, jotka ovat meidän typyn bestikset. Ikävä on kasvanut isoksi kesäloman aikana, ja jälleennäkemisen riemu oli valtava.

Ihana huvikumpumainen puuhuvila isolla pihalla ja monilla huoneilla oli matkan seuraava kesäparatiisi.

Ensi töikseen pakkasimme lapset ja lähdimme Bellevuen rannalle. Siellä uitiin tuntikausia ja ihasteltiin medusoja (ja kiellettiin lapsia metsästämästä niitä!).

Tekivät hiekkalinnoja ja vallihautoja. Mäkin kävin ihanassa meressä, sukellus viileään veteen piristi pienen martinipöhnän rippeet.

Laura oli päivän etätöissä, Antti näytti Hangosta paikkoja, joissa vietti lapsuutensa kesiä. Paikkojen avulla tutustuu ihmiseen erilaisella tavalla. Musta on myös siistiä, että päiväkotikavereiden vanhemmista voi tulla vaivihkaa oikeita ystäviä.

Illalla tehtiin grillissä pizzaa ja lapset kylpivät pihalla. Meidän vaippa-denislisti (on kävellyt huvilalla koko kesän ilman vaippoja ja jättänyt sinne tänne pieniä yllätyksiä) merkkaili pikku kakkakikkareilla pihaa.

”Tämä ei ole mikään museo!” typy huusi, kun ystävät haluavat nähdä tuotokset ennen kun keräsin ne talteen.

Typylle iski illalla ikävä isiä. ”Auttaako halaus vai nuolaisu?” hänen empaattinen ystävänsä kysyi. (On kissa, aika usein.)

Astuin myös playmobile-virtahevon päälle sellaisella voimalla, että verta tursusi jalasta vielä seuraavana aamuna. Alan ymmärtää niitä salametsästäjiä, jotka sahaavat niitä sarvia irti. Öhöhöhö.

Kun oltiin saatu lapset uneen, juotiin lasit roséta ja pääsin elämäni ensimmäistä kertaa telttasaunaan! Se oli upea elämys. Ja oli myös kesän kuumimmat löylyt, sillä olen enimmäkseen saunonut lällyissä löylyissä lasten kanssa.

Aamulla leikittiin puistossa ja mentiin lounaalle hienoon Hangon casinoon! Kesän ensimmäinen valkoisten pöytäliinojen ateria! (Tai keltaisten, kuten typy huomautti ja osoitti lasten spotteja. Pahoittelemme.)

Oltiin ajateltu etukäteen, että oltaisiin kaksi yötä, mutta lasten rettelö alkoi ottaa voimille (siis öinen, aloin väsyä). Niinpä päätin lähteä jo lounaan jälkeen ajamaan.

Autoilun ilot alkavat todella aueta. (Mutta pitäydyn edelleen vuokra-autoissa, autoilun on syytä olla harvinaista herkkua.)

Sitä paitsi paluu oli vähän raskas, sillä mua nukutti aivan kamalasti. Niinpä oli pakko vaihtaa Hullut sadut ysärin eurodance-soittolistaan ja pysähtyä Salossa k-marketissa ostamassa extra kahvi ja pullaa.

Voi miten ihanat, kepeän ja säkenöivät päivät meillä olikaan. Miten ihanaa oli nähdä nämä molemmat kesäpaikat, joista on kuullut tarinoissa jo vuosia. Nyt on päässä oikeat paikat tarinoiden taustalla.

Esikoinen ja isänsä olivat katselleet elokuvia, lukeneet ja nauttineet elämästä monin tavoin. Eivät olisi ottaneet meitä vielä takaisin.

Kiitos Kirsikka ja Tuukka sekä Laura ja Antti vieraanvaraisuudesta ja seurasta. Nautimme!