Sattuu on käyttökelpoinen sana
Jo elokuussa fiilistelin sitä, miten puolitoistavuotias on alkanut sanoa asioita. Nyt samainen vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen ukkeli kertoo vielä enemmän. Tällä viikolla sanavarastoon ilmaantui aivan järjettömän kätevä sana: Sattuu.
Se, että lapsi osaa kertoa, jos sitä sattuu ja mihin, on nerokasta. Nimittäin vielä puolitoista viikkoa sitten mä olin Alpun kanssa ratikassa ja jossain vaiheessa käänsin seinän vieressä olevan penkin alas, ja Alppu alkoi heti inistä. Mä ihmettelin, että miten se nyt niin kovin häiriintyi siitä, että hänen rakas äitinsä ilmaantui niin likeelle – kunnes huomasin, että lapsen jalka oli jäänyt kipeästi penkin ja lastenvaunujen väliin. Nousin nopeasti ja tietenkin tuli kurja fiilis, kun olin vahingossa murjonut toisen jalkaa. Sattuu:lla oltaisiin päästy siitäkin tilanteesta nopeammin.
(Dear god, mulle tuli tästä tapauksesta niin flashback siihen, kun olin noin 8-vuotias ja vieraana serkkuni synttäreillä. Istahdin syömään kakkua semmosen ehkä 1,5-vuotiaan vaavelin viereen ja se vaaveli alkoi ottaa muhun kontaktia. Jotain se vain ölisi siinä "Ölö öhö löö" ja osoitteli mua. Mä kohteliaana ihmisenä hymyilin ja jutustin menemään takaisin, mutta vähän ihmettelin, miksi tuo on niin huolestuneen näköinen.
Kun nousin siitä, huomasin että olin istunut tämän puolitoistavuotiaan lapsosen täytekakun päälle. Klassista.)
Pientä traagisuuttakin tämä puhumaan oppiminen on tuonut tullessaan. Kun Tiki oli Alpun kanssa viime viikolla Tampereella mummolassa kaksi yötä, Alppu oli iltaisin itkenyt: "Äiti tule. Äiti tule." Se oli aika sydäntäsärkevää!
Aiemmin se on vain itkeskellyt verbaalisesti melko lahjattomalla jokelluksella, jolloin ei ole ollut aivan niin selvää, mikä tässä nyt on ongelma (vaikka tunne on varmasti ollut silloinkin yhtä aito). Toisaalta, Alppu oli aika nopeasti alkanut kutsua siellä Tikiä myös äidiksi, eli ehkä se ei nyt tarkoittanut ihan konkreettisesti, että juuri minun pitäisi olla siinä joikaamassa tuutuu-tupakkarullaa?
(Sunnuntaina se myös kutsui mun ystävääni Idaa isiksi, mikä on toki tarpeeksi lähellä.)
Suureksi osaksi meininki on edelleen vauvojen kieltä. Mutta on siihenkin tullut sellaista performatiivista rakennetta. Esimerkiksi sunnuntaiaamuna Alppu ponkasi pystyyn ja esitti pitkän ja koreografisesti upean esityksen, jossa se tanssahteli pitkin sänkyä ja kirkui selvällä vauvojen kielellä: "Vää vää! Vaa vaa! Vää vää! Taa!" ja kikatteli perään kuin olisi keksinyt maailman hauskimman jutun. Niin kuin olikin.
Lue myös:
Kun puhut lapselle, muista kolmen T:n sääntö
Kuvissa: Alppu ymmärtää, että harava on parempi kuin lehtipuhallin