Suomiloman kohokohtia
Terveisiä Suomen Turusta! Lomaa on nyt kaksi viikkoa eli puolet takana, ja elämä on kohdellut meidän perhettä ihanasti! Ensimmäisellä viikolla tehtiin kymmenen päivän road trip halki Suomen, toisella viikolla taas ollaan oltu meidän mökillä Turun saaristossa. Aiotaan jatkaa mökkeilyä toinen viikko. Toivottavasti saadaan kavereita kylään meille samalla tavalla kuin ensimmäisellä mökkiviikolla.
Suomen läpi ajamiseen sisältyi valtavasti ihania kohokohtia, tässä niistä muutamia.
Porissa Pelle Hermannin puisto oli uskomaton onnenmaa. Voisin mennä koko kaupunkiin uudestaan ihan vain tuon eeppisen puistokeitaan takia. Alppu olisi helposti viihtynyt siellä koko päivän, nyt meidän piti lähteä noin puolentoista tunnin riehumisen jälkeen jatkamaan matkaa.
Kristiinankaupungista täytyy tehdä ihan erillinen postaus, siellä oli niin suloisia pikku katuja ja taloja.
Vaasassa törmättiin hotellissa hauskaan humalaiseen miekkosseurueeseen. Kun Alppu karkaili ympäriinsä, yksi miehistä sanoi: "Tuo on niin söpö lapsi, että jos se vielä karkaa, niin minä vien sen mukanani." Musta on niin liikkistä, kun parikymppiset miehet juttelevat tuollaisia! Ei paljon haitannut, vaikka tyypit vähän sitten ördäsivätkin illalla pitkin hotellia.
Vaasassa käytiin katsomassa myös meidän sijoitusasuntoa ja moikkaamassa vuokralaista. Asunto oli mainiossa kunnossa, ja Palosaaren alue ihanaa seutua, jossa asuisin itsekin mielelläni, mikäli asuisin Vaasassa.
Raippaluodon silta teki ison vaikutuksen etenkin Alppuun. Mä olin käynyt katsomassa sitä joskus lapsena, ja Suomen pisin silta (1045 metriä) tuntui edelleen vaikuttavalta.
Seinäjoella pysähdyttiin lounaalle, ja ihasteltiin hieman Alvar Aalto -korttelia. Olisi kiva tutustua niihin rakennuksiin vähän paremminkin, mutta se jätettiin seuraavaan kertaan.
Pohjanmaa on ylipäänsä älyttömän kaunista seutua! Avarat ja kauniit pellot ja lakeudet tekivät olon onnelliseksi.
Mäntässä yövyttiin Peltolan Luomutilalla, joka on tosi sympaattinen bed and breakfast (yö maksoi meidän perheeltä vain 85 euroa, Suomessa pitäisi ylipäänsä hyödyntää enemmän B&B:tä, mutta harmi kyllä tällöin täytyy yleensä olla auto, koska junalla ne ovat hieman saavuttamattomissa). Etenkin B&B:n aamupala oli ihana, päärakennus oli hirmu kotoisa, ja siellä oli paljon tekemistä Alpulle. (Leluvarannot, pihan trampoliinit ja keinut tekivät vaikutuksen.)
Mäntästä jatkettiin Säynätsalon kunnantalokierroksen kautta Siilinjärvelle Tikin isän luokse. Vain kerran matkan varrella Alpulle tuli huono olo, jolloin jouduttiin pysähtymään vähäksi aikaa. Matkalla kävi ilmi, että Alpun lempihommaa on tällä hetkellä kivien heittäminen veteen, jota hän tämänkin pysähdyksen aikana pääsi tekemään. Myöhemmin mökillä Vehmersalmella päivät kuluivat siten, että minä poimin laiturille järven pohjasta kiviä, jotka Alppu sitten heitti innostuneena takaisin järveen.
Tikin isän luona Alppu pääsi nostamaan uusia perunoita, joita se sitten myöhemmin ylpeänä popsi.
Mökillä tehtiin myös Tikin kanssa marketti-Ipa-testi. Aion pian paljastaa, mikä noista oluista oli voittaja (tai itse asiassa Tikillä ja mulla oli eri suosikkivalinnat).
Jostain ihmeen syystä Alppu ryhtyi käyttämään mie-pronominia. Tiki tai minä emme kumpikaan ole mie-murrealueelta, ja nyt ihmetyttää, kun tuo hassu lapsi edelleen huutelee: "Mie tulen! Mie haluan!" (Vielä viime talvena se sanoi aina mnä, mikä tietenkin Tikiä, vanhaa savolaista ilahdutti.)
Mökiltä lähdettiin kohti Imatraa, ja pysähdyttiin Puumalassa. Siellä syötiin matkan huonoin lounas. Ruoka oli ihan ok, mutta sen saamisessa kesti yli tunti, mikä kulutti lapsen pinnaa aivan liikaa. Lisäksi tuon odottelun aikana pääsin kuuntelemaan, kun eläkettä lähestyvät ukkelit kertoivat, miten suomalainen kommunistilehdistö vain haukkuu Trumpia, miten Israel on maailman todellinen uhri ja miten veroja pitäisi aivan ehdottomasti laskea. Tyypit vetivät myös ihan kiitettävään tahtiin siinä keskipäivän konjakkeja.
Raivostuttavan lounaan jälkeen koko perhe oli huonolla tuulella, ja käytiin sitten vähän riitelemässä Saimaan näköalasillan päällä. Tätä ei nyt suoranaisesti voi laskea matkan kohokohdaksi, mutta siitä ainakin huomasin, ettei olla muuten lomalla juurikaan riidelty, mikä on positiivinen asia.
Imatralla pääsin miltei toteuttamaan lapsuuden haaveeni: yöpymään Imatran upeassa valtiohotellissa. Ikävä kyllä pettymys oli karvas, kun kävi ilmi, että meidän varaus olikin 1980-luvulla rakennettuun lisärakennukseen. No, tästä pettymyksestä selvittiin ja otettiin Imatran uomasta, puistosta ja kesäillasta kaikki irti. Käytiin myös päärakennuksessa drinkeillä, mistä tuli pompöösi fiilis. Olin erityisen tyytyväinen meidän päätökseen siitä, ettei enää illalla menty syömään mihinkään raflaan, vaan käytiin reteesti hakemassa hampurilaisateriat Mäkkäristä. Syötiin ne kosken viereisessä puistossa ja oltiin onnellisia.
Imatralla vaikutuksen teki Alvar Aallon Kolmen ristin kirkko, joka oli sisältä upea.
Imatralta ajettiin vielä Kotkaan, jossa käytiin arkkitehtonisesti upeassa merimuseossa. Sen katosta, jonne voi kävellä, tuli vähän mieleen Oslon oopperatalo.
Oli ihanaa saapua kymmenen päivän matkustamisen jälkeen kotiin sunnuntai-iltana. Mutta koska vuokra-auton palautus oli vasta maanantaiaamuna, käytiin vielä Vantaan Kuusijärvellä uimassa. Kesäautoilu tuntui kyllä ihanan helpolta ja mukavalta, mutta loppuloma vedetään silti junan avulla, sillä meidän mökille pääsee junalla tosi helposti.
Ai että tämä matka oli ihana! Jokaisesta paikasta jäi sellainen olo, että täällä viihtyisi helposti pidempään. Muutamasta kohteesta, kuten Mäntän Serlachius-museosta ja Kristiinankaupungista, on tehtävä vielä oma postauksensa, niin kuvauksellisia ja kiinnostavia ne olivat.
Nyt jatkan mökkilööbausta ja pulahdan pian järveen. Toivottavasti teilläkin on ollut ihanat hellepäivät!
Lue myös:
Säynätsalon kunnantalo on kiinnostava turistikohde
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN