Syksy alkoi, bang!
Harvoin käy niin, että syyskuun ensimmäisenä päivänä alkaa syksy. Ja vieläpä niin, että elokuun vikana päivänä about tietää sen, että juu, kylmät tuulet tuivertavat huomenna nilkkoihin ja sieluun.
Mutta tänä vuonnea syksy alkoi veitsellä leikaten, ja se oli kyllä ihan hyvä vain. Sukat ja lenkkarit jalkaan, collegepaita päälle, kuppi kuumaa käteen, sikiöasentoon käperry mars!
Yksi ihanimpia juttuja äitiyslomalla on se, että pääsee oikeasti nauttimaan vuodenajoista.
Vein vaupsukan viime viikolla yhtenä aamuna Kallioon neuvolaan, minkä jälkeen hortoilin Tokoinrantaa ja radan viertä pitkin aina Kiasmalle saakka. Oli onnellinen olo. Sininen taivas, alkusyksyn kuulaus, elämän aikatauluttomuus. Tällaista äitiysvapaa on parhaimmillaan.
Olen käynyt usein aamupalalla Rootsissa, käpystellyt pitkin Kumpulaa, käynyt myös reippaalla kävelyllä ilman vauvaa. Haaveilen jo lenkkeilystä, ehkä pian!
Nämä päivät, kun isot lapset ovat päiväkodissa (eivätkä kipeinä) soljuvat eteenpäin levollisesti. On ihanaa hassutella vauvan kanssa ja antaa sille jakamaton huomio.
Viikonloppuna meillä oli myös ristiäiset. Vaupsukka sai hienon nimen (blogissa kulkee edelleen nimellä Putte) ja viisi upeaa ja huolella valittua kummia: Niina, Kirsikka, Vivian, Teemu ja Marja.
Ristiäisissä Alppu pani paratsaan. Hän muun muassa kyseenalaisti kasteveden pyhyyden monta kertaa. “Miten tämä nyt voi olla pyhää? Eihän tää ole edes tullut miltään PYHÄLTÄ VUORELTA!” (???)
Uskontunnustuksen “äläkä saata meitä kiusaukseen” -kohdalla hän ihmetteli, että “mihin kiusaukseen, LOHIKIUSAUKSEENKO?” Häntä myös ilahdutti kovasti se, että “vauvalla on IHAN LIIAN ISO MEKKO”.
Mä olen sitä mieltä, että ristiäiset on lasten juhla, ja lapset tuovat muuten juhlavaan ja ehkä jopa pompöösiin hetkeen sellaista elämäniloa ja kepeyttä. (Toki sitä voi toivoa, ettei ihan niin paljon tarttisi kiipeillä kirkon alttarilla – kaste pidettiin meidän kotikirkossa, Paavalin kirkossa.)
Myös kastejuhla oli tunnelmaltaan lämmin ja kaunis. Pidin minipuheen kummeille ja sitten syötiin. Voin suositella Café Cardemumman cateringiä, tilattiin sieltä suolaiset piiraat ja makeat kakut.
Mitäs muuta? Kaikenlaista. Olen kirjoittanut jumalattoman pitkää metsänhoitopostausta tässä parin viikon ajan. Julkaisen sen torstaina ja vähän jänskättää, mimmosta keskustelua siitä herää. Toivottavasti herää! Ainakin aihe on musta valtavan kiinnostava, ja paljon monimutkaisempi kuin olin ajatellut.
Sitten jotain muitakin minityöjuttuja olen duunaillut, kuten kolumneja pariin paikkaan. (Kirjoitan nykyään paitsi Ylelle ja Kauppalehteen, myös Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymälehti Liljaan kolumnia. Eka kolumni julkaistiin tuossa hetki sitten.)
No niin, tämä oli tämmöstä random horinaa. Kello on jo liikaa (0.00) ja minun pittöö mennä nyt koisaamaan.
