Tallinnassa kaikki hyvin
Pr-matka: Visit Tallinn
Makoilen hotellihuoneessa, jonka ikkunoista avautuu näkymä paitsi parkkipaikalle myös Tallinnan vanhaankaupunkiin. Telkkarissa pyörii NinjaGo, jota lapset katselevat. Putte nukkuu mun kainalossa.
Oltiin äsken aamiaisella, joss Didi söi enimmäkseen papuja ja hunajamelonia, Alppu keskittyi kroisanttiin, Putte appelsiinin raateluun.
Olen ollut tämän viikonloppureissun ajan jotenkin valtavan onnellinen. Pidän meiän perheestä: pidän siitä, kun vietämme aikaa viiden henkilön yksikkönä sekä tämän yksikön jokaisesta yksilöstä erikseen. Tykkään myös kaikista niistä komboista, joita tällaisella kolmen lapsen kokoonpanolla saa aikaiseksi. Tällä matkalla on ollut hilpeän humoristinen tunnelma.
Didi sai yhdestä ravintolasta kolme keltaista muovikuppia, joita hän on tarmokkaasti kuljettanut joka paikkaan kolisutellen niitä.
Alpulla on hämmentävä tapa alkaa puhua jotain pohjanmaan murretta aina, kun hän pyytää jotain (eli pelaamista tai kattomista).
Putte vain hymyilee melko hampaattomalla suullaan aina, kun jompikumpi sisarus suvaitsee vähääkään katsoa hänen suuntaansa.
Kun vanha Turun Sanomien aikainen tuttuni Silja kysyi, haluaisimmeko tulla käymään Tallinnassa niin, että Visit Tallinn (jossa Silja on nykyään töissä) voisi miettiä meille ohjelman, ajattelin, että pyydän jonkun kaverin mukaan.
Ajattelin jotenkin automaattisesti, että Tikin mielestä on kivempi saada vähän ommoo lommoo kotona sillä aikaa, kun minä olen poissa lasten kanssa pari päivää. Mainitsin tästä Tikille ja hän sanoi, että ei, hän kyllä mieluummin tulisi mukaan. Hah, olin unohtanut tällaisen vaihtoehdon!
Ilahduin valtavasti, ja niinpä me sitten läksimme.
Me ei olla hirveästi reissattu viime aikoina yhdessä. Kesällä oltiin yhden yön retkellä Tampereella ja joitain Suomi-reissuja ollaan tehty. Meidän edellinen ulkomaanmatka oli vuonna 2017 Berliinissä. Sen jälkeen päätettiin, että ens kerralla lennetään vasta “tosi hyvästä syystä”. Sitten remontoitiinkin se meidän huvila, ja hyvät syyt ylipäänsä matkustaa ulkomaille katosivat (ja oli tossa tuo pandemiakin…).
Mutta voi vitsi, nyt oli kyllä ihan jotenkin niin mielettömän kiva reissu!
Eniten mua ilahdutti se, minkälaisista asioista lapset oli fiiliksissä. Nimittäin ihan eri jutuista kuin olin ajatellut. Suurin riemu oli hotellimme spa-osasto, eli uima-allas ja poreamme. Alppu oli siitä niin innoissaan, että perjantaina käytiin kaksi kertaa, lauantaina ja sunnuntaina “vain” kerran, mutta oltiin pitkään.
Didille suuri juttu oli ne keltaiset muovimukit. Sekä puisto Millamiia-museon edessä.
Minä taas pidin:
Tallinnan vanhankaupungin joulutorista (ah, 15 % glögimuki teki tehtävänsä, joulumieli saapui syömeen!)
Ravintola Alleesta, jossa oli jopa vauvojen ruokaa listalla
Kumusta, siellä on yleensä aina jotain kiinnostavia näyttelyitä
Ja ah, Kalamajassa olevasta Lore Bistorista, niin kiva meininki, niin hyvät ruoat!
Se mikä oli matkailussa muuttunut sitten edellisen ulkomaanmatkan, oli että mobiiliverkkoa pystyi nyt käyttämään samalla hinnalla koko ajan. Tämä tarkoitti sitä, että uskallettiin vedellä ratikalla ja bussilla Google Mapsin avulla kaikkialle. Se avasi kaupunkia uudella tavalla, ja opin käyttämään 1, 2 ja 3 ratikkaa.
(Meillä oli käytössä Tallinna-kortit, joilla sai matkustaa julkisissa.)
Ennen kaikkea reissusta tuli sellainen fiilis, että haluan taas tehdä enemmän juttuja myös viidestään. Illallisella me vähän Tikin kanssa mietittiin, että mitä jos sitä kaivaisikin vuoden 2020 koronan takia peruuntuneen reilisuunnitelman uudestaan pöydälle… No, aika kunnianhimoiselta kuulostaa. Mutta toisaalta, on Hannenkin perhe nyt menossa kolmeksi kuukaudeksi Espanjaan. Pitääpi miettiä.
Mutta voi vitsi, nyt on jotenkin tosi iloinen ja kaikkivoipa olo. Pärjättiin (peräti 2 yötä) hienosti viidestään ulkomaan matkalla!
