Taloyhtiön kokous on ilmastonystävän aitiopaikka
Kaupallinen yhteistyö: Helen
Ostin ensimmäisen omistusasunnon vuonna 2012. Aluksi en jaksanut käydä taloyhtiön kokouksissa, jotenkin se tuntui vieraalta maailmalta. Ajattelin, että siellä on vain pitkäpiimaista horinaa, joka ei kosketa minua.
Sitten kiinnostuin sijoittamisesta. Tajusin, että asunto on itse asiassa suurin sijoitukseni, minkä koko elämäni aikana teen. Päätin, että ehkä minun kannattaisi myös olla selvillä siitä, mitä tälle sijoitukselleni kuuluu. (Okei, en nyt ensisijaisesti ajattele, että koti on sijoitus, koti on koti.)
Kun sitten keväällä saimme taas kutsun taloyhtiön kokoukseen, päätimme molemmat Tikin kanssa mennä. (Meillä ei ollut silloin vielä lapsia.)
Kokoustaminen olikin yllättävän kiinnostavaa! Oli hauska perehtyä lukuihin yhtiövastikkeen takana: Näin paljon menee vedenkulutukseen, tämän verran lämmitykseen. Myös tulevista remonteista keskusteltiin. Yllätyin siitä, että minulla oli ihan yhtäläinen mahdollisuus sanoa mielipide jostain asiasta kuin kellä tahansa muullakin. Kyse on yhteisen omaisuuden hoitamisesta.
Kävi myös ilmi, että taloyhtiön kokous on hauska tapa jutella naapureiden kanssa ja kuulla kaikki juorut. Meillä on mahtavan yhteisöllinen taloyhtiö (jengi vaihtelee saunavuoroja talon FB-ryhmässä ja kesäisin järjestetään pihajuhlia), ja hyvä tunnelma näkyi myös yhtiökokouksessa.
No, nyt minua on alkanut kiinnostaa taloyhtiöasiat vielä enemmän. Olen alkanut ajatella, että hyvillä ratkaisuilla pystyy pienentämään yhtiövastiketta (eli säästämään rahaa), mutta tämän lisäksi taloyhtiön päätöksillä voidaan vaikuttaa energiansäästöön – eli omaan hiilidioksidikuormaan.
En ole ollut näinä vuosina taloyhtiön hallituksessa, mutta viime aikoina minua on alkanut kutkuttaa sellainen vaihtoehto. Valta on alkanut kiinnostaa!Hehe, eli tarkemmin ottaen valta siihen, miten taloyhtiöstämme tehtäisiin ilmastoystävällisempi. Asuminen ja lämmitys on ehdottomasti suurin yksittäinen osa suomalaisen hiilijalanjäljestä. Sillä on paljon väliä, paljonko energiaa esimerkiksi lämmitys kuluttaa. Lämmitysenergian osuus saattaa nimittäin olla jopa kaksi kolmasosaa asuinrakennuksen kokonaisenergiankäytöstä. Niinpä hyvät energiaratkaisut ovat yksinkertaisesti tuottoisia. Ne laskevat hoitovastikkeen hintaa ja voivat myös nostaa taloyhtiön, eli asunnon arvoa.
Energia-asioihin voi tietenkin vaikuttaa myös hallituksen ulkopuolelta, pitää vaan avata suu kokouksessa tai laittaa viestiä hallitukselle. Jotta hommat eivät kuitenkaan jäisi vain sellaiselle ”olisi ihan kiva” -tasolle, vaan etenisivät, niin pitää olla konkreettisia ehdotuksia. Ihmiset lämpenevät helpommin, jos mielessä on seuraava askel, jonka voi ottaa.
Helen on luonut energiaan liittyviä palvelupaketteja juuri tähän tarpeeseen. Heidän asiantuntijoiden avulla ei tarvitse jäädä mutuilun varaan. Lisäksi asiantuntijoiden kanssa voi keskustella remonttien hinta-arvioista.
Mitä jos haluaisi ehdottaa taloyhtiöön sähköautojen lataustolppia? Helenillä on hyvä palvelupaketti, jonka avulla tätä voi alkaa helposti edistämään.
Entä jos haaveilisi niinkin kunnianhimoisesta remontista kuin aurinkoenergiasta omalle katolle? Taloyhtiön aurinkovoimala maksaa itsensä takaisin keskimäärin kymmenessä vuodessa. Tästäkin voi kysyä neuvoa suoraan Heleniltä.
Helenillä on esimerkiksi tällainen mainio Aurinkolaskuri, eli kartta, jonne voi merkata oman taloyhtiön ja sitten laskuri kertoo, paljonko oman talon katolla olisi mahdollista tuottaa aurinkoenergiaa. Meidän katon pinta-ala on esimerkiksi 768 neliötä, ja laittamalla katolle paneelit, saisimme aurinkosähköä 81 208 kWh vuodessa.
(Innostuin samalla katsomaan myös meidän huvilan tilanteen: katon pinta-ala on 133 m2, josta tuotantoon soveltuvaa alaa on vain 23 m2. Tällä alalla voisi tuottaa aurinkosähköä vuodessa 3400 kWh/v, eli sillä ei kyllä vielä talvea tehdä kesäksi.)
En muuten aiemmin tiennyt, että Helen palvelee ihan ympäri Suomea, ei vain Helsingissä.
Näissä ilmastoasioissa on tärkeää erottaa isot ja pienet asiat toisistaan. Tyyliin: muovipillit on pieni asia, kerrostalon lämmitys iso.
Suunnitelmanani on perehtyä energia-asioihin tänä keväänä syvemmin. Olen ajatellut jopa, että tekisin konkreettisia ehdotuksia siitä, miten taloyhtiömme voisi muuttua yhä ilmastoystävällisempään suuntaan. Asumme 1950-luvun talossa, ja uskon, että meillä on mahdollista tehdä paljonkin.