Tämän halusin tietää imetyksestä: imetyksen aloittaminen

Imetys, tuo kummallinen osa äitinä olemisen taivalta. Siinä riittää poppaskonstia ja opeteltavaa.

Ennen synnytystä en ollut ajatellut imetystä juuri lainkaan, vaikka ehkä olisi kannattanut. Mutta sitten mulle kävi ihan superhyvä tuuri! Odotellessani Kättärillä kaksi päivää tylsistyneenä synnytykseni käynnistymistä, vanha lapsuudenystäväni Aura laittoi fabussa viestiä. Alettiin jutella vauvoista ja päädyttiin imetyksen ihmeisiin.

Aura on ammatiltaan lääkäri ja myös kahden lapsen äiti. Se oli ottanut oikein asiakseen lukea tietoa imetyksestä, ja mun onnekseni jakoi tosi hyviä pointteja, ja ennen kaikkea rohkaisua. 

Meidän keskustelut ovat olleet siitä lähtien pitkiä ja polveilevia, mutta ajattelin koota tähän pari kiinnostavinta seikkaa tuleville imettäjille, koska mulle näistä oli ihan aidosti iloa. Tässä on siis sekä Auran että mun huomioita imetyksestä. 

Imetyksen aloittaminen: se nousee sittenkin

Kun meidän bebbeli syntyi ja se nostettiin rinnalle, oli sulaa taikuutta, kun vastasyntynyt lähti ite ryömimään kohti rintaa. Öö, vastasyntynyt osaa ryömiä. Selvä. Ja niin se vain ähelsi suunsa sinne nännille ja alkoi imeä. Se tuntui ihan larppaamiselta. ”Tässä me nyt leikitään, että tää imettäis tätä.” Mutta se oli hyödyllistä larppia! Nimittäin:

Vauvan synnyttyä maito ei ole vielä noussut ja vauva nostattaa sitä ”asumalla rinnalla”. Eli vauvaa kannattaa pitää paljon rinnalla eikä maitoa vielä kuulukaan tulla kuin ihan pari tippaa. Mä annoin Kättärillä vavvan hengailla monta tuntia yössä siinä buubsilla. Se oli kyllä omituista, koska etukäteen olin ajatellut, että ”sitten kun vauva on syntynyt, saa levätä”. Joo ei, sitten pitää nostatella maitoa. Onneksi on hormonit, ei sitä unta niin kaipaakaan!

Maidontuotanto lisääntyy kunnes joskus 2 - 5 vuorokauden kohdalla saattaa tulla semmoinen Pamela-efekti. Kyllä.

Jos alku on tuskaisaa niin ei hätää, kyllä se siitä helpottaa. Kaalinlehdet kuulemma auttaa. Omat boobssini eivät lopulta sattuneet erityisen paljon, joten jääkaappiin ostettu kaali jäi käyttämättä.

Rinnanpäät voivat mennä alussa rikki, ja vertakin voi tulla muutamina ensimmäisinä päivinä. Siihen auttaa äitiyspakkauksen mukana tuleva Lansinoh-voide, jota ei tarvitse pestä pois ennen seuraavaa imetystä. Imetys voi olla aluksi muutenkin tuskallista, ja silloin kannattaa tarkistaa imuote. Yleensä se helpottaa pian. Päivän, viikon tai jopa parin kuukauden päästä. (Anteeksi, tuo ei ollut niin rohkaisevaa.) Joskin sanoisin myös, että jos se on tosi tosi tuskallista pitkään, niin unohda koko imetys ja toivota itsesi tervetulleeksi 2010-luvulle, jossa on muitakin keinoja syöttää vauva.

Tärkeintä on se, että luottaa itseensä. Vauva voi olla tyytymätön monista syistä, mutta todennäköisesti syy ei ole se, että maitoa olisi liian vähän ja tarvittaisiin korviketta. Totta kai tässä voi tulla kaikenmoista mutkaa matkaan, mutta onneksi synnärillä osaavat auttaa. Jos maito ei nouse kunnolla tai tarpeeksi nopeasti, niin vauvalle tarjotaan lisämaitoa. Niistä jutuista en tiedä itse niin paljon, joten en lähde antamaan neuvoa lisämaidon tai pullohommien suhteen. 

Loppuun disclaimeri

Mun vanhat blogin lukijat jo tietävätkin, etten suhtaudu ehdottomuudella äitiydessä oikein mihinkään. (Paitsi siihen, että mun pitää saada välillä syödä rauhassa Jacky makupalaa.) En siis missään nimessä ole mikään imetyshullu, joka täällä saarnaisi pyhän imetyksen puolesta. Itse olen kokenut imetyksen kivaksi pikku hommeliksi, koska se on laiskan naisen tapa ruokkia vauvansa: ensimmäiset kuusi kuukautta ruoka on aina mukana ja aina tuoretta. Mutta on siinä huonotkin puolensa: jos vauva ei syö pullosta (kuten meikkiksen beebo), niin sitä on aluksi tosi kahlittu siihen pikku epeliin.

Monilla ystävilläni on ollut kaikenmoista krumeluuria imetysbizznesten kanssa, ja he ovat kokeneet siitä painetta ja surua, minkä ymmärrän täysin. Siksi toivoisinkin, että kaikki sellainen arvottava imetys/korvike/blaablaablaa shaisse unohdettaisiin, koska siitä ei ole kenellekään yhtään mitään hyötyä. 

Seurvaavassa postauksessa kerron vielä maidon tilaamisesta, tiheän imun kaudesta ja rintaraivareista.

Millaisia kokemuksia teillä on imetyksen aloittamisesta?

Kuvat: Sain ystävältäni Viiviltä lahjaksi kauniin imetyskorun, jota Alppu on tykännyt räpläillä ruokaillessaan.