Täydellinen lähiloma Hangossa
Aloin alkusyksystä haaveilla hemmotteluviikonlopusta ystävieni kanssa. Mietin ensin Tallinnaa, mutta sitten aloin miettiä, että olisi kiva jos se olisi vielä lähempänä ja helpommin saavutettavissa. Kartoitin vähän vaihtoehtoja ja päädyin siihen, että Helsingistä puolentoista tunnin junamatkan päässä oleva Hanko on aivan täydellinen kohde tällaiselle hedonismille.
Nämä on niitä juttuja, jotka toteutuvat, kun vain jaksaa järjestää. Laitoin viestiä viidelle ystävälleni ja saatiin nopeasti sovittua päivämäärä ja niin vain varasin kolme huonetta Hangon uudesta kylpylähotellista.
Tämän joulukuisen viikonlopun siintäminen horisontissa auttoi ihan yhtä paljon kuin jos olisi tiennyt, että olen lähdössä etelänlomalle. Paitsi että Hankoon on paljon vaivattomampaa mennä.
Tuo lauantai sattui olemaan myrskyisä, sade vain piiskasi junan seiniä. Sen parempi, sillä tämä tarkoitti sitä, ettei tarvitse edes harkita yrittävänsä suorittaa jotain kulttuuria kaupungilla. Kun junamme saapui puolenpäivän jälkeen Hangon rautatieasemalle, suunnattiin suoraan jugend-linnaan kunnostettuun hotelliin, jätettiin reput huoneisiin ja mentiin lounaalle.
Vaihtoehtoja ei ollut paljon, sillä 90 prosenttia Hangosta on talvella ilmeisesti kiinni. Onneksi ihan hotellin vieressä olevasta Cafferiesta sai tosi hyvän lounaan ja erinomaiset joulutortut.
Ja sitten löllymään!
Hanko on vanha kylpyläkaupunki, ja siksi on upeaa, että sinne on jälleen avattu kylpylä. Eikä mikä tahansa ysärin kauhtuneiden laattojen irvikuva, vaan arkkitehtuurisesti kaunis, täysin uusi ja miellyttävä paikka. Valtavien lasiseinien takaa avautuu maisema avomeren syystyrskyihin, mikä teki sisällä lillumisesta erityisen nautinnollista.
Vesijuostiin vajaa tunti, rentouduttiin höyrysaunassa ja hengailtiin terapia-altaassa. Lopulta iho oli niin ryppyinen, että mikäli Alppu olisi ollut paikalla, hän olisi näyttänyt kämmenensä ihoa ja pyytänyt minua: "Käsi on rikki, äiti koijjjaa."
Tämän jälkeen otettiin hotellihuoneessa pieni välikuolema, lueskelin Kissani Jugoslaviaa ja torkahdin hetkeksi. Illalla istuttiin hotellin omaan ravintolaan. Oli niin hauskaa jutella lapsista (ilman lapsia) ja muustakin. Naureskeltiin gender reveal partyille, alettiin suunnitella seuraavaa lähilomaa ja jokainen sai vuorollaan vähän terapoida, miten raskas tämä syksy on ollut.
Ruoat olivat hyviä, mutta palvelussa oli jotain kommunikaatiokatkoksia, joten me jouduttiin odottamaan joka ikistä kohtaa illallisessa hyvin pitkään (vihaan esimerkiksi laskun odottamista, mutta vielä enemmän vihaan sitä, kun lasku on jo saapunut, mutta tarjoilijalla kestää iän kaiken hakea maksupääte keittiöstä). Lopuksi rohkaistuttiin Mirjan kanssa ja sanottiin suoraan, että tästä jatkuvasta venailusta jäi nyt vähän nihkeä fiilis. Kerrankin kannatti antaa palautetta, sillä tarjoilija lähetti meille huoneeseen pullon cavaa!
Illalla makoiltiin Mirjan ja Marian huoneessa puoleenyöhön saakka, kunnes valuimme omiin huoneisiimme. Oli mukavaa nukkua ilman, että pieni vartalo liimautuu kahden - kolmen aikoihin yöllä minuun kiinni tai että suloinen ääni kertoo: "Äiti, mä kokeilen sun tyynyä." Joskaan ei minulla ole mitään sitä pientä vartaloa vastaan, usein se auttaa nukkumisessa.
Aamiainen oli passeli. Sen jälkeen olisi voinut käydä vielä uudestaan kylpylässä, mutta päätettiin lähteä Mirjan kanssa kävelylle ulos myrskyyn, sillä enää ei satanut.
Hangon rannat ovat upeita, puhumattakaan pitsihuvilakaupunginosasta. Jokaista villaa tekee mieli ihastella, ja monilla on oma nimensä. Pari vuotta sitten yövyin täällä kesällä Villa Maijassa, kun olin tekemässä Mondoon juttua Hangosta.
Hanko on ehdottomasti kesäkaupunki, mutta kyllä tuolla oli tunnelmaa tällaisessa talvisessa kolkossa myrskyssäkin.
Emme juuri nähneet missään ihmisiä, ja tämä muistuttikin minua vahvasti lapsuudesta Turun saaristossa: On samaan aikaan sekä tunnelmallista että vähän surumielistä, kun talvisin kaikki on autiota ja tyhjää. Luonto on aivan eri tavalla läsnä kuin Helsingin kantakaupungissa, mikä ei aina ole hyvä asia, mutta usein on.
Uskon, että tällaisina päivinä Tove Jansson on saanut ideansa Muumilaakson marraskuu -kirjaansa.
Puolenpäivän maissa lähdettiin kotia kohti, sillä minun piti harmillisesti tehdä sunnuntai töitä ja muutenkin tuli sellainen fiilis, että parempi lähetä vielä silloin kun on kivaa. Sellainen "odottelemme tässä, että juna lähtee iltapäivällä" -meininki saattaa pilata hyvän viikonlopun.
Nämä viikonlopun Turun-junat ovat muuten aina pirullisen täynnä, joten lippu kannattaa ostaa mielellään edellisenä päivänä tai jo aikaisemmimmin.
Menomatkalla meille kävi hyvä tuuri, ja päästiin sattumalta konferenssivaunuun. Sovittiin, että yritetään seuraavalla retkellä varata tällainen vaunu omaan käyttöömme. Siellä on jopa videotykkimahdollisuus, mikä tarkoittaa sitä, että junamatkaa varten jonkun olisi tehtävä esimerkiksi oman elämänsä ongelmista presentaatio, ja sitten yhdessä ratkottaisiin kyseisen puhujan ongelmia.
"Minne menet, jalkapohjan kovettuma?" voisi olla minun esityksnei otsikko.
Tämä viikonloppu vahvisti yhden asian: Elämästä on täysin mahdollista nauttia ilman ulkomaanlentoja. Lähilomat ovat siitä hienoja, että niitä voi tehdä vähän useammin (meillä on nyt jo suunnitteilla seuraavan kvartaalin matka: aiomme lähtäe Punkaharjulle!), koska ne eivät ole niin aikaa vieviä tai kalliita. Suunniteltiin ainakin 20 lähikohdetta, joihin haluaisimme matkata.
Mirja vanhana demoslaisena teki meille Google sheetsin aiheesta, ja minä lupaan jakaa sen pian myös teille. Siellä on kriteerit kaikesta (pääseekö julkisilla, mitä maksaa, onko aamiainen hyvä, onko kylpylämahdollisuutta jne), joten sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Ja ai niin, Hangon hinta:
Hotellihuone + kylpyäpääsy 150 e / 2 hlö, eli 75 e / tyyppi, lounas 10 e, illallinen 35 e, junamatka per suunta 19 e. Yhteensä 160 euroa viikonlopusta.
Tuomio Hangosta: vahva suositus.
Saa mieluusti suositella muitakin nautinnollisia viikonloppukohteita Suomesta!
Lue myös:
Mänttä on mieletön kulttuurikohde