Täydellisen vaatekaapin äärellä
Minun äitiydessäni on ollut sellainen kummallinen piirre, että olen vähän niin kuin lopettanut itselleni vaatteiden hankkimisen. Kun joutuu näkemään niin paljon vaivaa jatkuvasti lapsen vaatehankintoihin, ei tee mieli enää käyttää yhtään päätöksentekoenergiaa omien vaatteiden hankkimiseen.
Kuten olen sanonut, mä harkitsen aivan järjettömän tarkkaan jokaista itselleni ostamaani vaatekappaletta, koska ajatus on se, että kyseinen vaate käytetään loppuun. (Tai sitten itketään ja käytetään. Se olisi kummallinen näky. Itkisin tuolla päivät pitkät menemään risaisissa, muttei tarpeeksi risaisissa farkuissa.)
Tämä mun kykenemättömyys omiin tarveharkintoihin on johtanut muun muassa siihen, että olen palellut ja kastunut tuntikaupalla puistossa. Lapsella on täydelliset kuravaatteet ja vermeet, mutta minä hillun sukat märkinä jäässä.
Viime keväänä jouduin heittämään mulle niin rakkaan Jack Wolfskinin kuoritakin roskikseen, koska sen sisäkuoren muovi alkoi hilseillä pois. Mun äiti oli sitä mieltä, että sen muovin päätyminen keuhkoihin olisi epäterveellistä jollain lailla, joten hän pakotti mut luopumaan 15 vuotta palvelleesta takista. Olen kuoritakki-ihmisiä. Sadetakit ovat niin jämäköitä (joskin niillekin on aikansa ja paikkansa, kun oikein saavista sataa). Kuoritakin alle voi laittaa paksun paidan tai olla laittamatta, siksi sitä pystyy käyttämään aika tehokkaasti kesät talvet.
Ai että, olin tyytyväinen kun sain tämän Helly Hansenin W Crew Hooded -takin Akvamariinin viestintätoimistosta. Takki hivelee mun purjehtijaidentiteettiäni valtavasti, koska tällä voin viestittää muille puistossa oleville ihmisille, että tässä menee wannabe-suomenruotsalainen, jonka sielu käytännössä katsoen purjehtii tälläkin hetkellä Airistolla.
(Todellisuudessa mun purjehdustaidot ovat hyvin alkeellisia, mutta koska rahalla voi ostaa identiteetin itselleen, ostin veljeni kanssa H-veneen pari vuotta sitten.)
Okei, kovalla pakkasella kuoritakki ei kyllä toimi, näitä kuvia ottaessa mulle kylmä, mutta you got the point.
Olen nyt kovasti matkalla sellaista elämäntilannetta kohti, jossa mulla on täydellinen, funktionaalinen ja tyylikäs vaatekaappi, joka ei kaipaa mitään muuta. Sekä kesävarusteet että talvivarusteet olisivat täysin hanskassa. Se olisi ihanaa. Sitten ei tarvitsisi pyöriä enää koskaan tuolla kaupoissa. Olen kuullut ihmisistä, joilla on täydellinen vaatekaappi, ja olen ollut heille kateellinen. Mutta olen antanut kateuskompassin viedä, joten uskon pääseväni siihen pisteeseen.
En ole varma, kuuluvatko Robin-saappaat täydelliseen vaatekaappiin, mutta minusta ne ovat jotenkin hellyyttävät. Ainakin ne ovat toimineet tänä talvena hyvänä conversation piecenä, sillä ihmiset tykkäävät tulle puhumaan niistä, ja se on hauskaa. Itse asiassa sain nekin Robinin saapaspressistä, eli halvaksi on tullut minun sadetyylini!
Onko jollakulla täydellinen vaatekaappi? Miten siihen pisteeseen päästiin?
Kuvat: Siskoni Sofia kuvasi minua lähipuistossa
Postauksessa linkatut jutut:
11 tapaa joilla lapsi tulee halvaksi
Ostan vaatteet viideksi vuodeksi kerrallaan
Kateus ohjasi minut tähän pisteeseen
JULIAIHMINEN INSTAGRAM // JULIAIHMINEN FACEBOOK