Vappuna vaapuin ja valitin

Kiertelin vappuna ympäri Helsinkiä ja voivottelin kaikille vastaantuleville tutuille, miten raskasta on. "Ai ai ai, kyllä painaa nyt. On tämä elo niin raskasta. Ei saa nukuttua,koko ajan vessahätä, voi minua, voi voi voi."Minulla on tällä hetkellä huvittavan ristiriitaiset tuntemukset: toisaalta haluaisin synnyttää tämän lapsen tomumajastani mahdollisimman nopeasti, jotta tämä lomailu olisi todellista lomaa, ja toisaalta en nyt ihan vielä haluaisi ottaa sitä vauvaa tähän hoidettavaksi, kun on niin leppoisaa lomailla ilman mitään sen suurempia velvollisuuksia.Heh heh.Laskettu aika on sunnuntaina, enkä oikeasti usko, että tämä tyyppi on tulossa ainakaan sitä ennen. Ainakaan mikään tuntemus ei viittaa siihen. Tästä alkaa kartoittamattomat ajat, sillä  tänään on meneillään raskausviikko 39+3, eli raskauspäivä, jolloin Alppu aikoinaan syntyi. Huomenna olen sitten ollut pidempään raskaana kuin koskaan aiemmin!No, vaikka olen tässä valitellut loppuraskauden kurimusta, niin samalla nämä pari vappupäivää ovat olleet aivan fantastisen ihania. Vappuaattona käytiin kääntymässä Vallilan vapputansseissa (koska asumme parin minuutin kävelymatkan päässä), ja jaksoin danssata Alpun kanssa Vallilan tangon tahtiin muutaman biisin! Oli ihanaa katsoa auringosta nauttivia kadun reunalla istuskelevia ihmisiä ja tanssahtelijoita. Tunnelma oli upea.Sitten suuntasimme naapuriin Marian ja Laurin luo, jossa oli tarjolla munkkia ja simaa. Kotona oltiin jo ennen kasia ja oli ihana vain köllötellä Alppusen kanssa rauhassa.Vappupäivänä meidät oli kutsuttu Ainon ja Oton ihanalle takapihalle grillaamaan ja paistamaan munkkeja. Olin etukäteen ollut vähän skeptinen sen suhteen, jaksanko lähteä kotoa mihinkään, kun vatsan iho sattuu välillä niin kuin se olisi tulessa (vatsalihakset ovat erkaantuneet toisistaan ja vauva potkii juuri sopivasti siihen keskelle).Olen kuitenkin superiloinen, että lähdettiin Alpun ja Tikin kanssa, sillä päivä auringossa ystävien kanssa oli ihanaa lepoa raskaudesta. Alppu pääsi vetämään ensin munkkiöverit ja sitten riekkumaan ystäviensä kanssa sokerihumalan pois. Minä taas istuskelin auringossa ja söin niin että napa ruskasi. (Ei muuten ole tällä kertaa pelkkä kielikuva.)Ainon ja Oton tarjoilut ovat poikkeuksetta eeppisiä aina itse tehdystä simasta vapun koristeisiin. (Kun katson näitä vapun 2017 kuvia Ainon ja Oton luota sekä tämän vapun kuvia, niin  kyllä on eri näköinen naikkeli tuolla kaksi vuotta sitten.)Vaikka tämä on itselleni väkisinkin vähän sellainen välivappu, kun on ollut pakko ottaa rennosti, niin silti nämä päivät tuntuvat taas merkityksellisiltä. Vappu on vuoden kierrossa etappi, jota olen aina rakastanut. Tästä alkaa kesäkausi, lupaus kaikesta suloisesta, kepeästä ja hilpeästä.On aika ihanaa, että tästä lähtien tähän samaan juhlakimaraan lisätään uusi juhla, toisen lapsemme syntymäpäivät. Nyt nimittäin on aika selkeää, että hänestä tulee toukokuun lapsi.Lue myös:Vappu 2016: vauvan ensimmäinen juhlahumpuutteluVappu 2017: perinteiden muodostaminenVappu 2018: vappushokkelossaKaikki aiemmat vaput ja syy, miksi rakastan vappua