Vauva lähtee ihmisten ilmoille

Eilen, kahden viikon ja neljän päivän kunniakkaassa iässä vauva poistui koto-Hermannista hurvittelemaan kylille!

Ensin hän suuntasi kohti Kallion houkutuksia. Hän onnistui välttämään lukuisten baarien kutsun ja suuntasi ystävänsä Paulan luo bataattikeitolle ja pullalle. Paula viihdytti häntä lukemalla Kuinkas sitten kävikään -kirjaa, ja välillä vauva katseli ikkunasta orastavaa kevättä.

Paulalla on kyky tehdä kaikesta kotoisaa.

Vauva pyrkii pukeutumaan äitinsä kanssa mätsääviin vaatteisiin.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Vaikka vauva oli ajatellut etukäteen, että tämä olisi riittämiin, niin ei, hän päätti laittaa ranttaliksi ja vastasi myöntävästi ehdotukseen lähteä vielä Ateneumiin katsomaan Japanomania-näyttelyä. Ja kyllähän nyt kahden viikon iässä Kuttuutikodin kasvatusta pitää laajentaa museoihin. Mutta silti: mitä överiä hulluttelua!

Monissa eri museoissa työskennellyt Paula osasi neuvoa, että Atskiin pääsee vauvan kulkupelillä takakautta hissillä. Ja hissillä päästiin myös ylinpään kerrokseen katsomaan Akseli Gallen-Kallelaa, Pekka Halosta ja Helene Schjerfbeckiä verrattuna japanilaisiin töihin. Näyttely oli hieno ja kiinnostavasti kuratoitu: kun aiemmin näitä teoksia on katsonut vain suurina suomalaisina kansallisuuden tunteen nostattajina, olikin hauska ähäkutti-fiilis huomata, miten paljon vaikutteita nämäkin taiteilijat ovat ottaneet Japanista.

Vauvan äiti kyllä vähän mietti, että missä täällä on kaikki hentai. (Etenkin Gallen-Kallelan tekemä.)

Tässä sitä vain mennään Helsingin keskustassa vaunujen kanssa niin kuin ei mitään. Tai no, kyllä tuo valinta laittaa saappaat vaikka kadut on ihan kuivat, on jotain.

Lopulta vauvalle tuli nälkä, mutta kuinka ollakaan, näyttelytilassa oli erinomainen hiljainen huone, jonne vauva pääsi ruokailemaan. Ja härregyyd, jopa vaihdattamaan vaippansa! (Etukäteen olen linjannut jossain tiukkapipoisuuden tunnossani, etten vaihtelisi tuon vaippaa muualla kuin vessassa. Mutta no, jos ei oo tullut kakkosta, niin miksi tehdä asioista vaikeita?!)

Kun vauva oli saanut tarpeeksi ison taideannoksen, hän prutkutteli ratikalla kotiin.

Päivään mahtui monia ensimmäisiä kertoja:

- Matka bussilla

- Matka ratikalla

- Kyläily

- Ensimmäinen lastenkirja (tähän mennessä vauva on saanut kuulla vain Economistia ja Hesaria)

- Taidenäyttely

- Helsingin keskusta

- Julki-imetys

- Julkivaipanvaihto!

Tulevaisuudessa vauva voi viedä jonkun kivan tyypin treffeille Atskiin ja kertoa, että täällä olen heilunut niin sanotusti munasillani. Kahden viikon kunniakkaassa iässä.

ps. Tämä oli mulle todella voimaannuttava kokemus. Ensimmäinen kerta poissa kotoa vauvan kanssa on hilppasen kuumottava, mutta mun isosiskon ja Paula-ystävän mahtavalla tuella ja tsempillä se meni täysin omalla painollaan. Ihanaa, maailma on taas vähän avoimempi mulle ja vauvalle!