Vauva syö

Sunnuntaina vauva täytti kunniakkaat neljä kuukautta, ja nykysuositusten mukaan ihmislapso voi siitä lähtien alkaa maistella muutakin kuin äidinmaitoa tai D-vitamiinitippoja.

Ja tästä otettiin kaikki irti!

Tosin nyt kun ajattelin kertoa teille tästä aiheesta, en oikeastaan löydä mitään erityisen kiinnostavaa sanottavaa siitä. Minulle hetki oli vallankumouksellinen, taianomainen ja täysin käänteentekevä. Tähdet avaruudessa räjähtelivät ja enkelkuoro soitti suurella pasuunalla ylistysvirttä. Mutta jos asetan itseni blogin lukijan asemaan, en oikein löydä syytä, miksi jaksaisin lukea aiheesta.

Oli luomubataatti, se kuorittiin, paloiteltiin, keitettiin ja soseutettiin. 98 prosenttia siitä pakastettiin ja yksi lusikallinen laitettiin vauvan suuhun. Vauvan naamalle ilmestyi täysin uudenlaisia ilmeitä: "Whtatta fackery?" ja sitten "Mmm, onko tämä askel kohti kulinarismin ja ruokakulttuurin eeppistä maailmaa?"

Kun kerroin Raisalle seuraavana päivänä, että aion taas ottaa yhden jääkökkäreen sulamaan ja jatkaa syöttämisharjoituksia, Raisa kommentoi:

"Mikä oli lapsen ensimmäinen ruoka? 

Jääpala."

(Tarkoitan siis bataattijääkökkärettä, sillä ei ajateltu kuitenkaan johdattaa poikaa kohti anoreksian maailmaa.)

Ja nyt kun ollaan päästy vavvankasvatuksen coreen, eli syömiseen, niin kiinnostaisi tietää kaikkia hyviä vinkkejä siihen, miten vavvan saa syömään, mitä sille kannattaa syöttää ja onko jotain muita hyviä niksejä tähän hommaan. Suunnitelmana olisi: tällä viikolla bataatti, ensi viikolla peruna, seuraavalla viikolla porkkana. Baby steps.

Kulinaristinen ruokamatka jatkuu!