Vauva viettää isänpäivää
Tämä on ollut mitä erinomaisin oman lapsen ensimmäinen isänpäivä. Keitin kahvit, paistoin munakokkelit, paahdoin beigelit ja laitoin Muistojen bulevardin soimaan. Sitten käytiin Alpun kanssa herättämässä Tiki, ja Alppu sai antaa itse tekemän kortin isälleen. (Siinä on siis isän ja pojan jalka. Pojan jalka on muuten aika iso 9 kuukauden ikäiseksi. Kuten Tikin äiti (kohteliaasti) asian ilmaisi: "Äidiltään perinyt.")
Kivointa maailmassa on makoilla viikonloppuaamuisin sängyssä kolmestaan ja lukea Hesaria. Alppu saa A-osan viimeisenä, vasta kun molemmat ovat lukeneet sen. (Tästä syystä meidän valkoiset huonekalut ovat mustien sormenjälkien peittämiä.) Välillä Alppu könyää jommankumman yli ja antaa märkiä pusujaan mihin nyt sattuu osumaan. Jossain vaiheessa se nukahtaa aamu-unosilleen meidän väliin. Sitten voi jorista laiskasti ja tehdä maailmasta ja lehdestä huomioita ("Heikki Aittokosken jutut on paljon kiinnostavampia kuin Saska Saarikosken, koska ne kertovat maailmasta eikä Saska Saarikoskesta."), saatetaan torkahtaa itsekin. Kolmestaan hengailu on niin mukavaa!
On suloista huomata, miten Tikille ja Alpulle on muodostunut omat kahdenkeskeiset bisneksensä. Tikin silmälasit on Alpun valkoinen valas: kuin urhoollinen Moby Dick vauva yrittää kurottaa niitä kohti, muttei koskaan pääse niihin käsiksi. Tikillä on tapana laulaa Alpullle viinantekolaulua ("Minä olen se pontikkapoika ja mulla on tehdas korvessa..."), mikä muistuttaa mua omasta isästäni, joka lauloi meille iltalauluksi hirsipuuhun mestatusta Jaakko Ilkasta. Usein Tiki ja Alppu lähtevät kruisailemaan ulos vaunuilla (ja päätyvät salaa drive in -McDonaldsille - mulle on epäselvää, lasketaanko siellä lastenvaunut kulkuvälineeksi). Tiki hoitaa syöttämiset ja vaipan vaihdot miltei siinä missä minäkin, mutta iltaunille mä saan vauvan huomattavasti helpommin (the magical boob).
Tiki kohtelee Alppua suurella hellyydellä mutta myös arvostaen, sillä lailla ihminen ihmiselle. Jo nyt sillä on tapana selittää kuin aikuselle maailman menosta. Me ei kumpikaan olla mitään lässyttäjiä, ja itse asiassa osa meidän huumorista perustuu siihen, että asiat ilmaistaan mahdollisimman byrokraattisella jargonilla: "Olisiko optiota siihen, että operoisit tuon vaipanvaihtoprosessin." (Pakko lopettaa tämä ennen kuin Alppu oppii puhumaan, muuten me ajetaan se suoraan koulukiusaajien maalitauluksi.)
Tiki on juurikin niin hyvä isä Alpulle kuin vain saatoin toivoa ennen vauvan syntymää. Sopiva määrä vitsailua ja asioiden vakavasti ottamista. Mitään sen suurempia kasvatusfilosofioita ei vielä ole, mutta ollaan kyllä ajateltu, että jotain rajavetoja voidaan jossain vaiheessa alkaa tehdä (jos vaikka samat säännöt kuin mullakin, ainakin mitä tulee hiusten pesemiseen). Onneksi sitä ehtii hyvin myöhemminkin.
Ihanaa isänpäivää kaikille!
Ps. Tämä tuntuu niin kaukaiselta, mutta samalla meiningillä mennään edelleen: