Voi päiväkodin opettajat!

Haastattelin keväällä yhteen juttuun päiväkodin opettajaa, jonka juttuja kuunnellessa arvostukseni päiväkodin opettajien ammattitaitoa kohtaan kasvoi vain entisestään. Tämä ei nyt ole mikään jorina siitä, mitem opin heitä arvostamaan, sillä totta kai olen aina arvostanut päiväkodin henkilökuntaa. (Ylipäänsä ihmetytti, kun koronaerostyksen aikana jengi horinoi, miten "nyt vasta todella opin arvostamaan päiväkodin ihmisiä, kun vietän lapseni kanssa 24/7" – miksi vasta nyt?)Joka tapauksessa. Kun pääsin haastattelua tehdessä kuulemaan, miten syvällisesti ja perusteellisesti tuo opettaja mietti rooliaan lasten elämässä, liikutuin valtavasti.Opettaja kertoi muun muassa siitä, miten hän haluaa opettaa jo 3-vuotiaille, ettei kaikkea voi elämässä saada – että jo kolmivuoiaat voivat alkaa priorisoida tärkeimmät jutut. Tämän hän toi esimerkiksi niin esille, että kun lapset ideoivat, minne kaikkialle he haluaisivat mennä retkille ja tulee 30 ideaa, niin hän kysyy, että ehditäänkö me vuodessa 30 eri retkelle. Sitten lapset pohtivat, että ehkä ei. Ja voilà. Alkaa priorisointi, ja lopulta päätetään yhdessä aikuisen kanssa, että mihin kohteisiin kaikkein mieluiten mentäisiin.Opettaja kertoi myös opettavansa mokailua lapsille. Joskus tahattomasti, joskus tahallaan. Vaikka niin, että hän mokailee laulu- ja taputusleikissä.”Haluan, että lapset aikanaan muistavat, että kyllä se mediän opettajakin mokaili, eikä se koskaan ollut maailmanloppu.”Itse juttu käsitteli aivan toista aihetta, mutta kuten usein toimittajan työssä, haastattelua tehdessä tulee juteltua vähän muistakin asioista. Se on valtavan antoisaa.Alppu aloitti tällä viikolla pitkän tauon jälkeen taas päiväkodissa. Jo ihan päiväkodin viikkokirjeistä huomaa, että siellä todella mietietään järjestelmällisesti, millaisia juttuja lapsille näytetään ja opetetaan.Tuntuu niin kivalta, että meidän pikku ukkelilla on elämässään niin monia hienoja aikuisia, joilta hän oppii hyvää elämää. Sellaisia, jotka ovat omistautuneita sille tällä lailla syvällisesti.Kivaa ja antoisaa päiväkodin alkua itse kullekin!Kuvat: Meidän pieni Batman liihotteli miltei koko heinäkuun tässä asussa ympäri maita ja mantujaLue myös:Vanhemmuus on omien tunteiden tunnistamistaAsioita, joista en muista olla kiitollinen mutta olen

Previous
Previous

Merkityksellisyys on kesällä ajan mittaamisen olennaisin yksikkö

Next
Next

En muista, kuka opiskelija-Julia oli