2023 viimeinen vauvavuosi

Mä niin tykkään tämmösistä vuosien kertauksista, koska siinä saa vielä kerran laittaa pään semmosseen “aivan, sekin homma mahtui tähän vuoteen” -ajatteluun.

Niinpä nyt tulee simmonen, ehkä teen tämän ennen kaikkea itseäni varten. Mutta myös teille!

Tammikuu

Ai että, olin tukevasti äitiyslomalla! Hengailin aika paljon Hannen kanssa, seurasin kateellisna vierestä, kun heidän perhe teki muuttovalmisteluja Espanjaan. Mun oikomishoito oli lähtenyt hyvin käyntiin (on käynnissä yhä), hampaat suoristuivat silmissä. Kävin paljon vauvan kanssa lounailla: Ilona, Laura, Jaan, Hanna, Ida, Sonja ja niin edelleen lukee mun kalenterissa. Tammikuun lopulla oli Gummeruksen Kaarlenpäivän juhlat, joissa oli ihanaa!

Aloitettiin Akun kanssa Viiden vaatteen vuosi -haaste, ja se lähti aivan mielettömän hyvin lentoon. Sama myös tänä vuonna, mukaan saa aivan ehdottomasti hypätä.

Tammikuun vikana päivänä Didi leikkasi itse ensimmäisen kerran hiuksensa. Sen jälkeen meiltä onkin aina silloin tällöin löytynyt asunnosta pieni tuppo hiuksia. Vähän ollaan yritetty estellä, mutta toisaalta olen vähän sitä mieltä, että ihminen saa itse määritellä tyylinsä. Sitä paitsi musta hän leikkaa itse asiassa aika kivan näköiseksi tota tukkaansa. Keväällä se oli vähän semmonen Lexandra-tyyppinen: takatukka ja sitten eestä kiva otsis!

Helmikuu

Ensimmäisellä viikolla korona saavutti vihdoin meidänkin perheen! Oltiin yhden viikon verran aika kipeitä, mutta aika nopeasti siitä toettiin. Eikä ole sen jälkeen tullut takaisin. Alppu täytti 7 vuotta ja me pidettiin massiiviset yhteissynttärit Eino-ystävän kanssa. Kutsuttiin koko eskariryhmä, teemana oli Harry Potter. Ihanan moni pääsi! Vietettiin myös kummipoika R:n synttäreitä, hän täytti 3 vuotta.

Otin tavaksi käydä kahden vanhemman lapsen kanssa torstaisin saunassa. Helmikuun aikoihin meidän vauva oli 9 kuukautta ja se alkoi valvoa öisin! Sillee iloisesti istuskellen vaikka tunnin kerrallaan. Onneksi en tiennyt vielä silloin, mutta tämä pikku harrastus jäi päälle ja oli ehdottomasti pahimmillaan kesällä. Muistan aika traumatisoituneena niitä heinäkuisia öitä, jolloin hän nousi pystyyn ja alkoi puuhata hyväntuulisena kaikenlaista, kuten pelata sählyä huvilan olohuoneessa. Tässä mielessä vuosi 2023 oli aika ankea: oon valvonut todella paljon (valvon edelleen, seuraavaa unikoulua odotellessa). Noihin aikoihin kuunneltiin paljon Pikku Kakkosen radiota iltaisin. Huoltomies hossa ja Kenellä on päällä jotain punaista tuo mieleen ikuisesti kevättalven 2023.

Helmikuussa oli myös kaikkea hassua pientä, kuten pitkä sähkökatkos. Meiän keskimmäinen luuli, että se oli hänen vikansa, kun hän oli just sitä ennen rämplännyt olohuoneen valoja niin antaumuksellisesti. Helmikuussa vietettiin myös aivan ihana talviloma Turussa: pulkkailtiin Impivaaran mäessä, käytiin Ruissalon kasvitieteellisessä, Alppu hiihti elämänsä ekaa kertaa.

Ja sitten oli eduskuntavaalikevät! Mä kampanjoin jonkun verran vihreiden puolesta, mikä tarkoitti mm sitä, että menetin noin 1000 insta seuraajaa. Hah! Ihmisiä ärsytti, kun olin poliittinen, mutta musta kaikkien pitäisi olla vähän poliittisia. Se olisi kiinnostavampaa!

Maaliskuu

Aloitettiin vuoden kolmannella vatsataudilla, käytiin Luontomarssilla, mä ja Tiki päästiin vauvan kanssa hotelliin yöksi, kun mun äiti hoiti isompia lapsia.

Mun vanhempainvapaa loppui ja aloin tehdä enemmän töitä, käytännössä siis suunnitella MKP-podcastia. Kävin kokoukusissa aina vauva kainalossa. Välillä se möngerteli Mokon lattioilla, toisinaan Ylen neukkareissa. Hyvin sujui!

Jatkettiin torstain vauvauinteja. Oli sellainen olo, että näistä vikoista kuukauista vauvan kanssa kotona on otettava kaikki irti. Vietin vauvelon kanssa myös yhden ihanan viikonlopun Jyväskylässä Ainon luona.

Huhtikuu

Pääsiäiskuukausi! Turkua, oopperaa (Kirsikan ja Vivianin kanssa Taikahuilu), monia Yle-palsuja, oikeastaan jo aika paljon töitä. Kevät teki tulojaan ja huhtikuun lopussa meidän ihana pieni täytti vuoden!

Toukokuu

Aivan kesäkuukausi jo. Muistan kun käveleskeltiin Monikan kanssa t-paidoissa vaunulenkeillä. Tämä oli niin avuoisaa aikaa. Vappu meni mukavasti perheen kanssa, vietettiin Didin 4-vuotissynttäreitä puistossa, hän oppi myös pyöräilemään (jee!), käytiin jo huvilalla aika kesäisissä tunnelmissa.

Paljon töitä, ehkä vähän liikaa, mutta tulipahan tehtyä! Nauhoitettiin MKP:n ekat jaksot, tein aika monta eri demoa noista huumorivideoista, joita julkaisen instassa (aluksi meidän oli tarkoitus tehdä huumoripodi-osuus, mutta lopulta niistä tulikin videoita ja hyvä niin, koska tykkään tosi paljon kuvata videoita!).

Hanne tuli takaisin Espanjasta ja järjesti aivan ihanat 40 v juhlat. Mä kävin laittamassa niitä varten elämäni ekat geelikynnet varpaisiin. Voin kertoa, etten koskaan jaksanut poistattaa niitä ja nyt jouluna leikkasin vikat lilat värit varpaistani pois. Eli semmonen puoli vuotta menee, kun minun varpaankynnet uusii itsensä.

Kesäkuu

1.6. lähdettiin meidän ikimuistoiselle interrailille! Alpun eskari päättyi samana päivänä, ja oli niiiin tunnelmallista vain suoraan suunnata sieltä laivaan ja matkalle. Meiän matka oli aivan taivaallinen, se jäi vuoden kohokohdaksi, ja olenkin yrittänyt ehdotella Tikille, että vastaavaa pitäisi tehdä myös tänä kesänä. 1-vuotias oppi kävelemään ja 7-vuotias lukemaan junassa – aika tehokasta, eikö!

Palattuamme pääsin viettämään Kesärauhaa ystävien kanssa, minkä jälkeen alkoi ihana pitkä kesä huvilalla. Juhannus perheen kesken oli aivan ihana. Muodostui nopeasti perinne, että Tiki tekee oonilla joka perjantai pizzaa, paikalle tulee ne ketkä tulee. Ei mennyt yhtäkään perjantaita pelkän oman perheen kesken.

Heinäkuu

Huvilaa, huvilaa ja huvilaa! Oli suuria suunnitelmia lähteä kiertämään Turun iloja sun muuta, mutta oikeasti me haluttiin vain löllyä metsän keskellä. Tämä oli oikea päätös, sillä tuo 1-vuotias oli aikamoinen kiipeilijä ja muutenkin remupetteri (joskaan ei mun mielestä yhtä hasardi kuin isosiskonsa noihin aikoihin). Meillä kävi paljon ihania vieraita: Maria ja Lauri, Mirja, Raisa ja Manne, Juuso ja Taina lapsineen, Anja ja Topi lapsineen, Niina ja Eino, Hannen koko ihana kööri, Merjan perhe, Juho ja Suvi lapsineen, Ilona ja hänen lapset sekä naapurimme Marja ja Teemu. Aivan purfect!

Elokuu

Helsinkiä! Flow, Helsingin kesäiset illat, lasten kanssa puistossa iltamyöhään hengailut, voi miten ihanaa aikaa elokuukin oli!

Suurin homma oli Alpun koulun alkaminen, ja se meni kyllä super hyvin. Tikin hoitovapaa alkoi niin ikään, hän sanoi, että etenkin nuo ensimmäiset viikot olivat mahtavia, kun pystyi nukuttamaan vauvaa puistossa ja lueskelemaan kirjoja sen ajan.

Myös tuo Melkein kaikki perheestä -podcast alkoi, ja sekin lähti tosi hyvin vetämään – niin hyvin, että nyt keväällä saan tehdä kakkoskauden (parasta!).

Lapsilla alkoi harrastukset (sähly, muskari, uimakoulu ja jalkapallo), ja minä aloitin TFW-alkeiskurssin (paras päätös koko vuonna).

Käytiin onneksi myös huvilalla nauttimassa elämästä. Mutta sos! Elokuun vikana viikonloppuna oli mun viimeinen huvila-visiitti tänä vuonna, aikamoista. Yleensä olen käynyt siellä vielä syksymmällä, mutta nyt ei jotkenkaan tullut käytyä.

Syyskuu

Ihaninta oli meidän ruskaretki Pyhälle! Ah, haluan kanssa ensi vuodelle jonkun vastaanalaisen breikin tuohon syksyn keskelle, tämä oli taivaallista.

Muuten arki rullasi eteenpäin aika kivasti.

Lokakuu

Kohokohta oli syysloman reissu Tampereelle serkkuja katsomaan. Nyt kun on koulun lomat, niin oltiin kaikki kokonainen viikko lomalla. Käytiin me myös Turun-serkkujakin moikkaamassa, kun meiän äiti piti synttäreillä Masterchef-kisan, joka oli huippu.

Mulla oli päättäjien metsäakatemia, eli kaksi yötä erossa 1-vuotiaasta. Teki vähän tiukkaa, mutta siitä selvittiin!

Marraskuu

Yllättävän sosiaalista ja menevää marraskuuksi. Mirjan kirjan julkkarit, Juhan synttärihotellireissu Hotelli Rantapuistossa, Kaskasin 10 v juhlat, Halloween-juhlat Sofialla, loppukuusta alkoi sitten jouluttaminen. Syksy oli aika lämmin ja mukava ihan marraskuun lopulle saakka. Onnistuin pitämään tänä vuonna pyöräilykauden pitkänä, minkä jälkeen olen myös kävellyt paljon. En ole vieläkään ladannut kuukausikorttia.

Joulukuu

Paljon pikkujouluja, tosi paljon töitä (tehtiin varastoon sekä joululomille että tammikuun alkuun podcast-jaksoja), ja sitten paljon ihania someyhteistöitä, kuten Visit Turun kanssa reissu Turkuun. (Mun unelmien yhteistyö!!)

Sitten päätettiin Hannen kanssa pitää blogijoulukalenteria, mikä oli musta aivan ihanaa! Kirjoittelin monet noista postauksista samalla kun istuin hiljaa lastenhuoneessa illalla ja odotin, että lapset nukahtaa. Eli kirjoitusvirheitä ja keskeneräisiä lauseita tuli, mutta niin tuli myös spontaania sisältöä.

Joululomaa me vietetään nyt yhteensä 2,5 viikkoa lasten kanssa. Nyt on vielä viikko edessä ja ehkä skidisti ryydyttää, juu-u! Mutta, menoja on jo sovittu, Raisan kanssa uimahallia ja Hannen kanssa jotain muuta. Tikillä alkaa työt pitkän hoitovapaarupeaman jälkeen (!!) ja viikon päästä meidän pienin aloittaa päiväkodin (iiiiik!).

Tämä on ollut musta tosi kiva vuosi. Vähän toki rankka, musta 1-vuotiaan kanssa elämä on vaan tosi rankkaa, sen tiesin ennakkoon. Hirveää vahtimista, kun se kiipeilee milloin minnekin ja roudaa tavaroita paikasta toiseen. Mutta on se myös vaan niin järjettömän suloinen. Äsken se talutti mut yhdestä sormesta kiinni piteän lastenhuoneeseen ja osoitti, kunnes tajusin antaa hänelle nallen ja ketun. “Vauva!” hän kertoi ja pyyhälsi pehmolelut kainalossaan mun sänkyyn, jonne hän nyt sitten nukahti vauvojensa kanssa. SINÄ SE OLET MINUN VAUVANI! mä hänelle sanoin.

Aika onnellista aikaa tässä eletään. Lapsilla on kaikki hyvin, ollaan oltu yllättävän terveitäkin, ei ole suuria taloushuolia, kun asutaan niin edullisesti (ja no, ehkä myös melko ahtaasti).

Mitäs toivoisin alkavalta vuodelta? Semmosta arjen asettumista uomiinsa. Sitä ettei tulisi liikaa töitä, pitkää täysin vapaata kesää, sitä että koululainen oppisi lukemaan täysin sujuvasti ja nuorin käymään potalla sitten kesällä. Että päiväkoti menisi hyvin. Töistäni mä tykkään tällä hetkellä hirveästi, kiva että kaikki jatkuu suht samanlaisena kuin tähänkin mennessä.

Elämä on hirveän täyttä, kiire on aika usein, mutta sitten on myös semmosia joutilaita, ehkä jopa vähän tylsiä hetkiä. Eniten tykkään semmosesta, kun koko perheellä on tapana jotenkin hakeutua samaan huoneeseen. (Tämä on myös syy, miksi mulla ei ole niin kiire hankkiutua isompaan asuntoon: aina me kuitenkin pötkötetään samassa paikassa.) Välillä riehutaan, mutta joskus ollaan myös aika rauhassa, vitsaillaan. Sitä nuo lapset osaa, ja se on mun suosikkijuttu maailmassa.

Ihana ihana vuosi takana meidän perheellä (maailmalla – ei mennä siihen nyt). Toivoisin tälle vuodelle kaikille rauhaa ja paljon rakkautta.