Jatkoon ja ei jatkoon vuodesta 2023
Uudenvuoden kävelyllä käytiin tänään, ja se oli jälleen kerran levollista, turvallista ja oivaltavaa. Tällä kertaa meidän kävelulle osallistuivat Maria, Marianna ja Marja.
Viime vuoden uudenvuoden kävelyn päätökset luin äsken täältä, vuoden 2021 taas täältä. Linkkasin postauksen loppuun kaikki uudenvuoden kävelyt ja yllätyin, että ollaan tehty niitä vuodesta 2016 saakka! Eli tämä perinne täyttää pian 10 vuotta.
Lopetan
Nyt puhun tietenkin vain omista asioistani, en ystävieni, mutta tätä teemaa käsiteltiin eri näkökulmista: Pitäisi jollain lailla päästä eroon sellaisesta työelämään liittyvistä häpeän tunteista. En kyllä usko, että häpeästä voi ikinä päästä täysin eroon, mutta ehkä vois miettiä keinoja, miten sen kanssa voi elää paremmin ja miettiä, että mitkä hommat hävettää ja mistä syystä. Ja jos se syy on joku ihan validi, niin sitten ehkä sitä työtä ei kannata loputtomiin tehdä. Toisaalta aattelen, että tietyn sortin häpeä nyt vaan kuuluu elämään, ja saattaa olla ihan hyväkin piirre ihmisessä.
Sitten haluan myös lopettaa imettämisen, mielellään ennen kesää, mieluiten mahdollisimman pian. Mutta hankalalta se tuntuu!
Jatkan
Vuonna 2023 olen tehnyt monia kivoja juttuja, jotka haluan viedä myös seuraavaan vuoteen.
Mutta aivan ehdottomasti jatkan tuota crosstrainingia eli TFW-tunneilla käymistä. Mun toive on, että saisin harrastettua liikuntaa 2–3 kertaa viikossa. Kaksikin on musta tosi hyvä! Siitä tulee niin kiva olo.
Lukemista. Mä olen oikein tyytyväinen siihen, miten paljon itse luen. Mutta tänä syksynä olen skarpannut tässä sen suhteen, paljonko lapsille luetaan. Ekaluokkalaisen pitää lukea 10 minuuttia päivässä joka tapauksessa (ope käskee, i love ope!) ja sitten siinä samassa on tullut taas tavaksi lueskella noille nuoremmillekin. Etenkin jos saa lainattua kirjastosta jotain muuta kuin Puppea, niin elämä hymyilee.
Kulttuurihommissa käymistä. Viime vuonna kävin oopperassa kolme kertaa, ja se oli aivan ihanaa. Teatterissa taisin käydä neljästi, plus lasten teatterit. Nyt aattelin varata jotain kulttuurihommia, koska jos ei varaa, ei tule käytyä.
Pitkiä ja löysiä aamuja. Tänä syksynä mä olen järjestänyt elämäni niin, että aina kun en mene Ylelle, aloitan aamuni kahvila Rootsissa. Sinne tulee suurinpiirtein aina joku tuttu, ja mä haluan, että aikataulu on sen verran löysä, että voi jutella ihmisten kanssa ainakin ekat 20–30 minuuttia ennen kuin avaa läppärin. Tämä se on elämän laatua!
Jatkan myös heinäkuun täyslomaa, eli poistun silloin myös kaikkialta muualta somesta paitsi täältä blogista. (Mikä johtikin tänä vuonna siihen, että kirjoitin ennätyksellisen paljon blogia juuri heinäkuussa, kun teki mieli järjestellä ajatuksia kirjallisesti jossain). Semmosta semilomaa, eli että lapset on poissa laitoksistaan, pyrin pitämään taas sen 7–8 viikkoa, koska halutaan olla huvilalla niin paljon kesällä.
Aloitan
Mä haluaisin järjestää itselleni hauskoja viikonloppuja. Tämä on ollut nyt vähän katkolla tuon vauvan ja sittemmin 1-vuotiaan vuoksi, mutta nyt alkaa olla se aika taas käsillä, että voisin olla silloin tällöin viikonlopun poissa lasten luota. Mä olen esimerkiksi ilmoittanut Iisa Pajulan ja Samuli Putron biisinkirjoituskurssille Kokkolaan tammikuun lopulle. Jännittävää!
Haluaisin myös sellaisia ystäviäen kanssa vietettyjä viikonloppuja. Ja kyllä myös retkiä lasten kanssa. Ehkä Tukholmaan tai Tallinnaan tai vähintäänkin Tampereelle.
Mutta eipä tässä ihan hirveästi mitään uusia harrastuksia aloitella, ei ole aikaa. Paitsi että! Me aloitetaan kirjoittaa Merjan kanssa kirjaa. Se ei kyllä ole harrastus vaan työtä, mutta joka tapauksessa, jotain uutta alkaa ihan konkreettisestikin taas tänä vuonna.
