5 x tämä esine helpottaa äitiyttä

Mainitsin taannoin täällä Täydellisestä listasta, johon moni järkevä nainen oli listannut sellaista kamaa, jota kannattaa hankkia ennen vauvan saamista. Nyt ajattelin tehdä vielä omalla kokemuksella viiden kohdan lisäyksen asioista, jotka ovat tämän viimeisen neljän kuukauden aikana helpottaneet mun äitiysbisneksiä.

1. Himmeä patterilla toimiva yövalo

Kun Ässä tuli käymään Lissabonista, se toi mukanaan maailman ihanimman yövalon. Se on hyvin himmeä, toimii paristolla ja on kevyt ja kaunis. Tämä on helpottanut yöimetyksiä aivan järjettömän paljon. Oikeastaan se on yksittäisistä esineistä mun mielenterveyden kannalta ollut kaikkein tärkein. Eli kiitosta vain Ässä-tädille, tämä vielä korvataan! (Oon sulle velkaa niin monta hyvää bisseä, kun tulet Suomeen!)

Kun ei tarvitse laittaa kirkasta valoa päälle, minä tai vauva ei herää, jolloin koko imetys on hoitunut molemminpuolisessa unitilassa. Samoihin aikoihin muuten tajusin, että pissavaippaa ei tarvitse vaihtaa öiseen aikaan, mikä lisäsi huomattavasti nukkumista. Shaibeleitahan toi ei kamalasti öisin tee (tämä varmasti kiinnosti jokaista lukijaa), joten yhden vaipan taktiikalla mennään. Näin jälkikäteen oikein nauran itselleni, miten aluksi tein kaikesta niin hankalaa: Kirkkaat valot päälle ja vaippa pienimmästäkin lirusta vaihtoon, niin että vauva varmasti herää! Lol!

Nyt, kun bebbe on neljä kuukautta, se ei kyllä enää oikein edes herää öisin imetykseen, ja jos se sattuu heräämään, se melkeinpä itse löytää buubssin. (Jostain omituisesta syystä mä olen aatellut, että vauvat on kuin kissoja, että ne näkee pimeässä ja siksi löytää sinne ruokakätkölle. Öö, miksi näkisi? Nehän ovat vain heikommin kehittynyt versio ihmisestä kuin itse olen. Ehkä kyseesä on ennemminkin se, että syöminen on niiden ainoa homma.) 

2. Tekemiskortit vauvan kanssa

Kun vauva oli kuukauden, se alkoi viettää vähän pidempiä aikoja hereillä. Enää pelkät huoltotoimenpiteet eivät riittäneet tekemiseksi. Mä olin täysin kädetön aluksi: Mitä ihmettä tämän kanssa pitäisi nyt tehdä? Jotenkin vaan niinku viihdyttää, mutta kun ei se tykkää vielä edes katsoa mun kanssa Game of Thronesia.

No, sitten Mirja toi mulle tällaiset tekemiskortit, ja koin valaistumisen. (Äitiyspakkauksesta sai myös tämän saman tyypin kehittelemän lorukirjan, jossa on niukempi versio näistä pikku leikeistä.) Näissä on yhteen ikävuoteen saakka kaikenmoisia leikkejä, joita voi tehdä lapsen kanssa. 

Sittemmin mun mielikuvitus on kehittynyt tuosta alun sekoilusta, ja meille on syntynyt leikkejä ihan kuulkaas korttien ulkopuolelta. Esimerkiksi Vauva lentää -leikki (nyt kun se on vähän jäntevämpi, semmosta päätään kannattelematonta neliviikkoista en vielä hirveesti retuuttelisi jalkojeni päällä), Muurahainen-muurahainen-muurahainen kutitteluleikki sekä iltojen riehumistuokiot, jolloin me Tikin kanssa eletään rajalla ja painitaan ja lennätellään poikaa meidän sängyssä ilman vaippaa. (Jos jonain päivänä saan pissaa silmääni, niin ei voi muuta sanoa kuin että I had it coming.)

3. Pikkuvauvojen lorukirja

Kirjat! Nuo televisiosarjojen ikiaikaiset korvikkeet. Sain mun ystävältäni Inkalta tämmöisen vauvojen verison Kirsi Kunnaksen runoista. Se on aivan ihana! Kirja on niin värikäs, että poika jaksaa katsella sitä jo ihan tyytyvisenä. Lisäksi sen klähmiminen tuottaa iloa. Ristiäislahjaksi saatiin kummeilta jo ihan aikuisten versio eli Tiitiäisen satupuu (aikuisella tarkoitan noin puolivuotiasta vauvaa).

Kävin muuten viemässä ison pinon kirjoja antikvariaattiin ja otin vaihdossa Tove Janssonia ja Babaria (Babarit esiluin, koska en halunnut mitään kolonialismi-väkivalta-tarinaa pojan kirjahyllyyn). Onhan kulttuurikodin lapsella oltava oma pikku kirjasto. Kelasin, että vaikka lainataan varmaan paljon lastenkirjoja kirjastosta, on kiva omistaa myös muutamia kirjoja, niin niihin voi luoda sitten semmosen vähän vahvemman tunnesiteen. Lisäksi niitä voi järsiä ja syödä hyvällä omallatunnolla. (Siis meidän poika voi. Tai no kyllä mäkin voin, kun kerran me ne nyt omistetaan.)

4. Pyyhe

Kuten me kaikki Douglas Adams -fanit olemme oppineet Linnunradan käsikirja liftarille -trilogiasta, tärkeintä, mitä ihminen voi pakata seikkailuun mukaan on pyyhe. (Ja vauvan saaminen on todellinen seikkailu.)

Kahden kuukauden ikäisenä vavva ei yhtään tykännyt olla vatsallaan. Kun sen laittoi makaanaan mahalleen, alkoi välitön elämäntuska. Kaikki sovellukset ja neuvolat sun muut vannovat tummy timen nimeen, jotta lapsen motoriikka kehittyisi ja se harjaantuisi nostamaan päätään. Poika näytti vatsallaolotreeneissä yhtä ahdistuneelta kuin minä kuntosalilla yrittäessäni vetää leukoja. Semmosta rääkkäystä en halunnut pakottaa sitä käymään läpi.

Ehdin jo ajatella, että mun lapso ei koskaan tule nostamaan päätään ja se viettää lopun elämäänsä selällään, kunnes Raisan mies Antti laittoi viestiä: "Pyyhe! Julia, kääri pyyhe ja laita se kainaloiden alle. Se auttaa." Ja kuin taikaiskusta, bebbeli alkoi nauttia treeneistään. Kiitos Antti! Sinun takia meidän lapsen ei tarvitse mennä ensimmäiseen työpaikkaansa motoroidussa sängyssä liikkuen.

Pyyhetreenijakson jälkeen siirryttiin ihan normitreeneihin, ja nykyään pää nousee kuin voikukat toukokuussa.

5. Mobile ja soittorasia

Noin kahden ja kolmen kuukauden välillä värikäs mobile alkoi aidosti kiinnostaa. Meni viikkoja, jolloin joka kerta mobilen nähdessään se puhkesi leveään hymyyn: "Miten jotain noin hienoa voi olla olemassa! Kuumailmapallomobile! Jos maailma on näin hieno paikka, niin kyllä kelpasi ihmisen syntyä."

Nykyään mä pystyn ihan helposti duunailemaan pari juttua, jos pojan laittaa selälleen sänkyyn ja vedän soittorasiasta biisin pyörimään. Poika viihtyy hetken ihan ittekseen. Miten siistiä!

Tuleeko teille mieleen jotain hyväksi havaittuja esineitä tai niksejä, joista on iloa vavvan hoidossa tai erityisesti viihdyttämisessä?

Lue myös:

Täydellinen lista: hanki nämä esineet ennen vauvan syntymää ja olet kuivilla

Parhaat lastenvaunut taloon, jossa ei ole hissiä

Niksipirkka: vauvanhoitotaso kaapissa