Aamuinen tyrninmehuhetki tekee minusta hyvän ihmisen
Olen aiemminkin puhunut omahyväisyyden hyrskäyksestä, joka ravisuttelee ihmisen mieltä, kun tekee jotain kunnollista, terveellistä tai muuten vain ihailua herättävää.
Olen viimeisen kuukauden ajan joka aamu kokenut tämän valloittavan tunteen, kun olen vetänyt tyrnishotin aamutuimaan. Ostin tuommosen pullon Hakaniemen torilta markkinoilta, ja se on tuonut jokaiseen aamuuni upean alun. (Ostin myös samalla kertaa eräältä romanikerjäläiseltä viidellä eurolla joulukranssin. Ei varmaankaan maksanut veroja Suomeen, tosin hän ei varmaankaan hyödy myöskään hyödy suomalaisesta verokannasta.)
Kun kerroin tästä muissa selvästi kateutta herättävästä tavastani Insta Storyssäni, jotkut teistä mulkvisteista lähetteli mulle viestejä, että "tyrni maistuu ihan vatsahapolta". Olette täysin väärässä ja joudatte hävetä! Tyrni maistuu kaikessa kitkeryyden, kirpeyden ja happamuuden kuninkaallisessa kombinaatiossaan taivaalliselta. Se maistuu siltä, että tässä juodaan jotain, joka on vain kaikin puolin terveellistä. (No, onhan vatsahappokin terveellistä. Ehkä ei sellaisenaan juotuna, mutta noin yleisesti ottaen sen olemassaolo edistää varmasti ihmisen terveyttä.)
Suosittelen kaikille jotain pientä aamurutiinia, josta tulee omahyväisyyden hyrskäys sielun sopukoihin. Tällaisella pikku rituaalilla päivä lähtee sellaiseen nousuun, ettei lasku siinnä kaukana horisontissakaan!
Millaisia hyäksi havaittuja aamutapoja teillä on?
Lue myös:
Aamurutiineista tunnelmallisin: suolalamppu