Aion kerätä puoli miljoonaa euroa

julia ja kasvi.jpg

Huomenna minä ja muutama muu suomalainen saavat veronpalautusta. (Minä saan muistaakseni jotain 150 euroa, eli sillä nyt ei vielä kamalasti juhlita.) Tästä syystä ajattelin nyt horista siitä, miksi olisi niin uskomattoman järkevää sijoittaa nuo veronpalautusrahat. Ja sijoittamisella tarkoitan sitä, että laittaa ne rahat jonnekin, josta voi myöhemmin nostaa samat rahat ja paljon enemmän. 

Sillä, mihin päättää säästää ja sijoittaa, ei oikeastaan ole niin kauheasti väliä. Toki nyt kannattaa ostaa laadukkaita osakkeita huonojen sijaan, mutta noin yleisesti mun mielestä ei ole niin kamalasti väliä, sijoittaako osakkeisiin, rahastoihin vai mihin, kunhan tekee päätöksen alkaa sijoittaa! Mielellään niin pian kuin mahdollista.

Miksi?

Koska aika on sijoittajan ystävä. Mitä pidempään pystyy pitämään sijoituksiaan, sitä enemmän on mahdollista saada rahaa niistä. Tämä johtuu korkoa korolle -ilmiöstä, jonka ajattelin nyt selittää muutaman esimerkin kautta. Mä olisin toivonut, että joku olisi kertonut tästä mulle painokkaasti vaikkapa kymmenen vuotta sitten, joten tästä syystä teen nyt jollekulle palveluksen, ja horinoin vähäsen tästä aiheesta. Postauksen lopussa kerron omista sijoitussuunnitelmistani.

Kun sijoittaa rahaa, siitä saa yleensä tuottoa, esimerkiksi osakkeista voi saada vuosittain osinkoa. Kun alun perin sijoitettu pääoma on saanut tuottoa eli korkoa, seuraavana vuonna myös tälle kertyneelle tuotolle maksetaan tuottoa, eli korkoa. Mitä pidempään rahojaan pitää sijoitetuna, sitä suuremmaksi korkoa korolle -vaikutus kasvaa.

julia ja kasvi2.jpg

Sitten pari käytännön esimerkkiä.

Otetaan vaikkapa 30-vuotias ihminen. Hän alkaa sijoittaa 100 euroa kuussa eläkevuosia varten, eli suunnittelee nostavansa rahat 70-vuotiaana. Oletetaan, että sijoitusten vuosituotto on 6 prosenttia. Tämän näppärän korkoa korolle -laskurin mukaan tällä ihmisellä olisi 70-vuotta täytettyäään 200 000 euroa.

Sijoitettu pääoma: 48 000 euroa (12 x 100 x 40), korko: 152 000 euroa, kokonaissumma 200 000 euroa.

No, mitä jos sijoittaisi vaikka lapselle 40 euroa kuussa siihen saakka kun lapsi on 18 vuotta, mutta tarkoittaisi rahat tämän eläkepäiviä varten ? Näillä sijoituksilla lapsella olisi 18-vuotispäivänään sijoituksissa 15 571 euroa, josta talletusta olisi 8 640 euroa ja korkoa 6 931 euroa. Jos lapsonen tosiaan sitten säilyttäisi nämä rahat ihan sitä eläkettään varten (en tiedä miksi lapsi tekisi näin, mutta tässä esimerkissä elellään täydellisessä maailmassa), eli tämä 15 tonnin summa kasvaisi 6 prosentin korkoa vielä sen 52 vuotta, kunnes lapsi on 70. (No, ketä tässä huijataan? Ei 2000-luvulla syntyneet pääse eläkkeelle vielä setköntvuotiaana. Mutta tämä on kuvitteellinen esimerkki!) Näin lapsosella olisi seitköntvuotiaana 349 909,53 euroa tilillään. Tästä olisi siis se 15 tonnia sijoitusta ja noin 335 tonnia korkoa. Aika hyvä!

Sijoitettu pääoma: 8640 euroa (12 x 40 x 18), korko: 340 000 euroa, kokonaissumma 350 000 euroa.

Okei, otetaan sitten vielä joku vähän realistisempi esimerkki. Opiskelija alkaa sijoittaa 20-vuotiaana, koska hän haluaa ostaa omistusasunnon 30-vuotiaana. Sijoitusaika on siis kymmenen vuotta ja opiskelija sijoittaa 20 euroa kuussa rahastoon, joka tuottaa 6 prosenttia. Hänellä on 1000 euron alkusijoitus (sai ylppärilahjaksi). Tämä ei ole niin kovin palkitsevaa, koska kymmenessä vuodessa korkoa ei ole ehtinyt kertyä niin paljon:

Sijoitettu pääoma: 3 400 euroa (12 x 20 x 10), korko: 1 713 euroa, kokonaissumma 5 113 euroa.

No, entä jos opiskelija tekisi vähän hanttihommia opintojensa ohessa ja saisi sijoitettua 40 euroa kuussa 6 prosentin tuotolla? 

Sijoitettu pääoma: 5 800 euroa (12 x 40 x 10), korko: 2 607 euroa, kokonaissumma 8 407 euroa.

No, ehkei kovin houkuttelevaa tämäkään. Paitsi kyllä tuolla summalla saisi jo käsirahan asuntoon, kun asuntolainaa varten pitää olla 5 prosenttia asunnon arvosta käsirahana.

Esimerkeistä kuitenkin huomaatte, että korkoa korolle -efekti voimistuu juuri tuolla sijoitusten loppupäässä. Eli mitä pidempään sijoituksiaan pitää, sitä pidempään korkoa ehtii kertyä edelliselle ja sitä edelliselle tuotolle. Eli koron suhde summasta kasvaa ja pääoman suhde summasta pienenee. Pörssisäätiön sivulla on myös tosi hyvin selitetty tätä ilmiötä ja näytetty sitä myös informatiivisilla kuvaajilla.

Ja tällä korkoa korolle -laskimella on muuten hauska leikkiä. 

julia ja kasvi3.jpg

Laskeskelen, että jos tuo 6 prosentin tuotto pitää paikkansa, niin mun sijoitusten arvo on tällä sijoitusvauhdilla (eli 200 euroa kuussa rahastoihin) 70-vuotiaana vajaa puoli miljoonaa euroa. 

Sijoitettu pääoma: 9000 euron alkupääoma + 96 000 euroa (12 x 200 x 40) = 105 000, korko: 394 000 euroa, kokonaissumma 500 000 euroa.

Okei okei. Juuri nyt pystyn sijoittamaan tuon 200 euroa kuussa, mutta jos vaikka hankin toisen lapsen tai muutan kalliimpaan asuntoon tai vaikkapa sairastun enkä voi tehdä töitä, niin en välttämättä pysty säästämään noin paljon rahaa kuussa osakkeisiin tai rahastoihin. Lisäksi aina voi käydä jotain, kurssit voivat laskea, yhtiöt, joihin sijoitan menevät konkurssiin ja kaikenlaista. (Tästä syystä kannattaa hajauttaa sijoitukset!) Eli on hyvin mahdollista, että mulla ei ole sitä puolta miljoonaa seitköntvuotiaana. Tulkaa kysymään sitten! 

Ja vielä semmonen aatos, että munhan ei välttämättä tarvitsisi edes kajota tuohon puoleen miljoonaan seitköntvuotiaana, sillä pystyisin elämään myös sijoitusteni koroilla, jos en sijoittaisikaan niitä enää edelleen. Jos vaikka ajatellaan, että 500 000 euron osakesalkusta saisi keskimäärin vuotuiset 3 prosentin osingot, niin se olisi 15 000 euroa vuodessa. (500 000 e x 0,03 = 15 000). Tästä kun maksaisi 30 prosentin pääomatulon poijes ja jakaisi 12 kuukaudella (15 000 x 0,7 / 12 = 875 e), niin kuussa olisi käyttörahaa vahaa tonni eläkkeen lisäksi. 

julia ja kasvi4.jpg

No niin, loppuun vielä isot disclamerit. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei tietenkään ole aiheuttaa pahaa mieltä tai riittämättömyyttä kenellekään, joka ei pysty tai halua säästää ja sijoittaa rahojaan. Pitää nimittäin muistaa, että elämä on tässä ja nyt. Voi olla, että minä kupsahdan huomenna. Siksi mun kannattaa elää sellaista elämää, että nautin joka hetkestä enkä mieti päätöksiäni siitä näkökulmasta, miten saan säästettyä mahdollisimman paljon rahaa. Mun kohtuullisilla elinkustannuksilla ja melko tavallisella palkallani tuo 200 euron kuukausisäästö ei tunnu oikeastaan missään. Mutta heti jos säästäminen estäisi mua vaikka käymästä kahvilla tai ostamasta kaupasta vihanneksia tai hedelmiä, niin se pitäisi lopettaa tai ainakin vähentää.

Pointtina on osoittaa, että pienillä summilla pystyy säästämään ison potin, jos sijoitushorisontti on vaikkapa kymmeniä vuosia. Tästä syystä sanonkin, että jos miettii yhtään sijoittamisen aloittamista, niin se kannattaa tehdä saman tein! Ei haittaa, vaikkei joka kuukausi voisi laittaa sijoituksiin rahaa, sillä kaikki raha, mitä siellä sijoituksissa on, kasvaa koko ajan korkoa. 

 

Onko teillä sijoituksissa rahaa? Jos, niin kauanko suunnittelette pitävänne sijoituksianne?

 

 

Kuvassa: Päälläni on kauluspaita, koska itseään kunnioittava sijoittaja pukeutuu kauluspaitaan horistessaan sijoituksista. Öö mitä?

 

Lue myös:

Näin aloin sijoittaa

Miksi olen alkanut puhua rahasta?

Tällaiset kuukausimenot minulla on

Tällaiset kuukausitulot minulla on

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Previous
Previous

Muisteloa: Fanitapaaminen Tarjan kanssa

Next
Next

Aamuinen tyrninmehuhetki tekee minusta hyvän ihmisen