Absurdeja kohtaamisia

frida ja alppu.jpg

Nykyään, kun sattuu olemaan pienen pojan äiti, tulee jutusteltua kaikenlaisten ihmisten kanssa. Se on mainiota!

Istuskelen nyt Turussa meidän äbän luona, ja junamatka tänne oli aika veikeä. Leikkivaunussa oli Alpun lisäksi yksi tyttö (Lidia tai Vivian, en ole varma), joka oli vähän Alppua vanhempi. Lidia (tai Vivian) osasi jo puhua, ja hän osoitti Alppua ja kertoi isoäidilleen:

"Topi-poika leikkii minun kanssani! Topi-poika kiipeää ylös!"

Isoäiti sitten vastasi tähän asiantuntevaan sävyyn: "Kuule. On mahdollista, että pojan nimi ei ole Topi. Itse asiassa on suorastaan hyvin todennäköistä, että hän ei ole Topi-poika."

"Tässä on Topi-pojan junalippu!"

Mun mielestä oli niin mukavaa elää hetki elämää Topi-pojan äitinä, miettiä, millaista se olisi, etten heti viitsinyt mennä besserwisseröimään siihen tilanteeseen ja name droppailemaan poikani oikeaa nimeä Lidialle.

Lopulta kuitenkin oli pakko paljastaa karu totuus, mutta Lidiaa se ei haitannut. He leikkivät Alpun kanssa oikein tyytyväisinä yhdessä aina Saloon asti, jossa Lidia jäi pois isoäiteineen päivineen. 

frida ja alppu3.jpg

Toinen huvittava kokemus oli (yllätys yllätys) kasin ratikassa yhtenä päivänä. Oltiin Tikin ja Alpun kanssa tulossa Töölöstä kotiin, ja Alppu oli saanut hermoromahduksen. Se vääntelehti ja riehui ja itki vaunuissaan syvässä järkytyksen ja maailmantuskan vallassa.

Siinä vieressä istui narkkaripariskunta, jotka alkoivat kovaan ääneen ja hyvin pitkällisesti keskusella:

"Onneksi tuo ei ole minun lapseni."

"Huh huh, nimenomaan, onneksi! Olisi ihan hirveää, jos itellään olisi tommonen lapsi."

"Joo ei siitä tulisi mitään."

En oikein osannut muuta kuin hymyillä niille ystävällisesti, koska olin heidän kanssaan täysin samaa mieltä. Kahdella eri tavalla:

1.) Musta itsesänikin tuntui sillä hetkellä, että on aika karseaa, kun mun vastuulla on tällainen huutava ja elämöivä taapero.

2.) On oikein hyvä asia, että Alppu ei ole niiden narkkareiden lapsi. Onneksi!

frida ja alppu4.jpg

Tuntuu, että kun operoi tommosen lapsosen kanssa, niin ovesta ulos lähteminen tietää aina pientä seikkailua. Se tekee elämästä vallan mainiota!

 

Millaisten tuntemattomien hahmojen kanssa te olette rupatelleet viime aikoina?

 

Kuvat: Oltiin Raisan, Fridan ja muiden ystävien kanssa Vallilan siirtolapuutarhan elojuhlissa

 

Lue myös:

Levinnyt berberoosa ja touché

Setien small talk -yritykset

Hei juttele sinä vaan

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA   

Previous
Previous

Työurani pikakelauksella

Next
Next

Hyvä elämä on monenlaista