Äiti ottaa oluen
Mun äbä ehdotti, että mun pitäisi kirjoittaa postaus äitien alkoholin käyttämisestä. Vastasin äbälle, että enpä taida: miksi ihan tarkoituksella heittäisin itseni bussin alle? Tämä on aihe, josta on vain yksi oikea mielipide: vauvojen äitien ei kuulu juoda alkoholia.
On vielä ihan ok laittaa instaan kuva hyvästä drinkistä tai viinilasillisesta auringonlaskussa. Mutta sitten kun alkoholista puhutaan sillä lailla syvällisemmin, oikein puhumalla puhutaan, oletus on, että jokaisen pitäisi katsoa syvälle sielunsa sopukoihin ja myöntää vereslihalla, että aidosti onnellinen ihminen ei käytä alkoholia ja alkoholilla halutaan vain turruttaa jotain pois.
Julkisessa keskustelussa alkoholista kuuluu puhua aina ongelmalähtöisesti. Ja sitten kun alkoholiin yhdistetään vielä äitinä oleminen, niin johan shaiba osuu tuulettimeen. Neuvola ja yleinen ilmapiiri tuntuu olettavan, että imettävällä äidillä täytyy olla täysi nollatoleranssi alkoholin suhteen. Ja minähän olen siitä eri mieltä.
Ehkä juuri siksi sun kannattaisi kirjoittaa tuosta aiheesta, äbä sanoi.
Aloitan sepustukseni vähän kauempaa. Mä olen siitä hyvässä tilanteessa, että mun kaveripiirissä on pelkästään todella tunnollisia ja huolehtivaisia äitejä. Sellaisia, jotka ovat ennemminkin liian varovaisia, syyllistyvät liian helposti ja miettivät ihan älyttömän paljon lapsensa hyvinvointia. Puheista ja ajatuksista huomaa, että pohjimmiltaan lapsi on aina prioriteettilistan ykkösenä.
Tämä mahdollistaa sen, että alkoholin käyttämisestä voi heittää helposti läppää ja siihen voi suhtautua hyvin rennosti. Me voidaan vakuutella toisillemme, että "totta kai sä voit ottaa yhden lasin skumppaa" tai "todellakin mennään terassille ottamaan nyt bisset", koska me tiedetään, että kukaan meistä ei ikimaailmassa asettaisi lastaan mihinkään vaaratilanteeseen tai hunninkoon.
Oltaisiin täysin eri tilanteessa, jos kaveripiirissä olisi yksikin tyyppi, jonka puolesta pitäisi pelätä, että sen alkoholin käytössä on joku ongelma. Esimerkiksi jos kävisi ilmi, että joku meistä tissuttelee päivittäin ollessaan vauvan kanssa himassa. Sitten me ei voitaisi enää rohkaista toisiamme ottamaan rennosti sitä perjantaibeeriä. Alkoholista tulisi tabu, koska kukaan ei haluaisi vahingossakaan rohkaista viinaan menevää äitiä juomaan lisää.
Olen huomannut, että oletan myös mun blogia lukevien äitien olevan tällaisia ennemminkin liikaa huolehtivia äitejä, jotka todella miettivät lastensa parasta. Siksi jatkan tällaista linjaa myös täällä blogissa. Musta on hauska jopa vähän provosoiden kertoa, että kyllä, kävin Suvannon terassilla oluella niin, että vauva nukkui rattaisssa. Tai että haaveilen pääseväni siemailemaan GT:n parvekkeella sen jälkeen, kun beebo on nukkumassa. En laita perään disclaimereita, en kerro joka kerta, miten "minähän sitten join terassilla vain yhden".
Mulle on sanomattakin selvää, etten ota yli kahta annosta alkoholia, kun olen vastuussa vauvasta. Kyse ei ole mistään suuresta kieltäymyksestä tai uhrautumisesta. Mun ei yksinkertaisesti vain tee mieli. Juon alkoholia saadakseni hyvän fiiliksen, enkä näe, että vauvan kanssa olisi kovinkaan hyvä fiilis, jos pää olisi pehmeä. En myöskään juo kovinkaan usein sitä yhtä annosta, koska joskus tuntuu siltä, että yksikin annos tekee musta sillä lailla riehakkaan, että olen vähän etäisempi vauvaa kohtaan, mikä ei ole kiva tunne itselleni.
Millaisia alkoholimääriä mä sitten käytän? Kevään aikana huomasin, että useimpina viikkoina en juonut yhtäkään annosta, ja kun join, niin yleensä sen yhden annoksen viikossa. Sillä lailla kasuaalisti, perjantaina sattui olemaan bisse jääkaapissa tai päätettiin mennä ex tempore terassille. Ei niin, että odottaisin vauvan nukahtamista kuin kuuta nousevaa, jotta viimein saisi sen ölperin käteen. Vauvan ensimmäisinä elinkuukausina en uskaltanut juoda, koska pelkäsin niin kovasti mahdollista yöllistä päänsärkyä yhdistettynä vauvan heräämisiin.
Mutta nykyään haluan ottaa sen yhden bissen tai lasin tai kaksi viiniä joskus, koska siitä tulee rento, kutkuttava ja iloinen olo. Päähän tupsahtaa uusia ajatuksia, keskustelu kiihtyy ja koen omanlaisia onnenhyrskähdyksiä. Silloin tuntuu, etten ole pelkästään äiti ja mun kroppa ei ole pelkästään lasta varten, vaan minä olen edelleen se vanha kunnon minä. Alkoholi on mulle vain iloa tuottava asia. Ja edelleen, tämä vain, koska se ei ole ollut ikinä ongelma itselleni eikä läheisilleni.
Alkoholista puhuminen ja siitä valistaminen on hirveän hankalaa, koska se tehdään massoille, tilastollisille todennäköisyyksille. Kuusi prosenttia suomalaisäideistä on päihderiippuvaisia, ja se täytyy ehdottomasti ottaa huomioon, kun alkoholista puhutaan. Siksi on turvallisinta sanoa, että älä juo yhtäkään, jos imetät. (Raskaana ollessa en oikeastikaan halunnut juoda yhtäkään, ihan vain oman mielenrauhani vuoksi.)
Mutta kun mä en ole päihderiippuvainen, ja haluaisin yksilöllisempää valistusta ja oikeita faktoja ilman lässytystä. Onneksi sellaisiakin löytyy, vaikkapa täältä ja täältä:
"Alkoholi imeytyy äidinmaitoon samalla lailla kuin äidin vereenkin. Laskennallisena esimerkkinä: jos äidin veressä on 0,2 promillea alkoholia, myös äidinmaidossa on alkoholia 0,2 promillea. Kun vauva juo tällaista maitoa, kyseessä on hyvin pieni määrä alkoholia, eikä tällaista maitoa juoneen vauvan verestä pystytä mittaamaan alkoholia. Tällä perusteella voit juoda satunnaisesti saunakaljan tai lasin viiniä ja imettää vauvaasi saman tien."
"Äidin humalatila on äidinmaidon alkoholipitoisuutta tärkeämpi alkoholinkäyttöä rajoittava tekijä."
Yhden alkoholiannoksen jälkeen voi vielä ajaa autoa, ja mun kokemuksen mukaan myös hoitaa lasta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin ottaa sen alkoholiannoksen joka päivä tai edes joka viikko. Sitä paitsi, let's face it, eihän se GT:n juominen ole rentouttavaa, jos vauva huutaa vieressä.
No, nyt joku sanoo, että kyllähän siitä juomisesta voi tulla mulle tai jollekin mun kaveripiirissä ongelma, salakavalasti ja pikkuhiljaa. Toki voi. Ja sitten siitä pitää sanoa ääneen. Ei vain juoruilla selän takana, soittaa suoraan sossuun tai jättää kutsumatta enää yhteisiin tapaamisiin.
Totta kai alkoholin haitoista kannattaa edelleen puhua. Vaikka se on vain vähemmistölle ihmisitä ongelma, niin heille ja heidän lähipiirilleen se on iso ja surullinen ongelma. Kaikki ovat kuulleet (tai vielä pahempaa, nähneet) niitä tarinoita. Eilen kuitenkin Hesarissa alkoholitutkija Antti Maunu sanoi, että suomalaisten juomista paheksutaan turhaan. Maunun mukaan alkoholihaittoja pitäisi torjua uudella tavalla, sillä juominen ei paheksumalla muutu ja ongelmakäytön syyt ovat juomistapoja syvemmällä.
Mun pointtini on sanoa, että alkoholista on mahdollista keskustella myös ilman ongelmalähtöisyyttä. Ja joskus haluaisin keskustella alkoholin käyttämisestä niin, että keskustelu on suunnattu sille enemmistölle, jolle se ei ole ongelma. Niille, joille se tuottaa käytännössä vain iloa elämään. Ilman hurskastelua tai syyllistämistä.
Mitä mieltä te olette, saako vauvan äiti juoda alkoholia?
Keskustelua voi jatkaa myös Juliaihmisen Facebook-seinällä, käy tykkäämässä tästä.
Lue myös:
Miksei lapsilisää saisi sijoittaa?