Äiti taidenäyttelyssä

Käytiin tuossa Ateneumissa katsomassa Alice Neelin näyttely. Löydettiin paljon samastumispintaa.

"Juu kato mulle käy noin kanssa usein. Sitä imettää vain yhdestä rinnasta yöllä ja seuraavana aamuna kattoo peilistä niin bang!"

"Siinä on tiheen imun kausi kestänyt sen pari päivää, ja kyllä sitä pikkuhiljaa alkaa miettiä, että onko toi mun lapsi joku vampyyri, joka imee musta viimeisetkin elinvoimat."

"No eihän ne buubssit kaiken sen veivaamisen jälkeen ihan samalta näytä. Mutta nehän palautuu. Eikö niin. Eikö niin?!"

"Silmäpussit kertoo kyllä semmosta tarinaa, että taitaa laps tehä hampaita öiseen aikaan."

"Just noin. Raskaana ollaan vielä eteerisiä ja oman elämänsä päähenkilöitä ja kun se laps sieltä sitten putkautetaan, niin taustallehan siinä potretissa väistämättä joutuu."

Jep jep. Jotenkin sitä on alkanut hahmottaa äitiyden myötä maailmaa vähän uudella tavalla. No mutta, kiinnostava ja mieltä kutkuttava näyttely, kulttuurikoti suosittaa ehdottomasti. Ateneumin museo-oppaat ovat muuten älyttömän sympaattista jengiä. Yksi tuli kertomaan, että "täällä se Vilho-kärpänen pyörii. On elellyt meidän taukotilassa nyt muutaman päivän, niin ristittiin se Vilhoksi".

Ateneumille erityiset pisteet myös siitä, että siellä on nykyään interaktiivista toimintaa! Japonomania-näyttelyssä sai piirtää vedellä, täällä taas pääsi harjottelemaan tussin kanssa lasille muotokuvia. Ihan sairaan hauskaa!

Aino piirsi mut ja Alpun. Aivan on näkönen!

Ja mä piirsin Ainon ja sen pojan. En aio vielä jättää päivätyötäni piirrustusduunien takia.

Pisteet myös Ateneumin lounaalle. Siellä kelpaa kulttuurivauvan keskustella Neelin feministisestä otteesta.

"Juu, kyllä oli realistisen näköisiä ruuantuotantolaitoksia siellä esillä. Hienoa jälkeä, Alice."

Alice Neelin näyttely Ateneumissa 2.10. saakka.