Aseman taidelaituri on satumainen paikka

Joskus sitä vain kävelee sattumalta sisään johonkin aivan mielettömään paikkaan. Juuri näin meille kävi Punkaharju-viikonloppuna, kun päädyimme yllättäen Aseman taidelaiturille. Kukaan meistä ei tiennyt tästä paikasta entuudestaan, mutta sitten kun kerran sinne jalalla astui, ei voinut muuta kuin ihastella suu auki.Olimme käyneet lounaalla Museoravintola Nilassa ja mietimme, jaksaisimmeko vielä käydä Suomen metsämuseossa Lustossa. Jotenkaan metsätyökoneet ei siinä kohdassa kiinnostaneet, joten jatkoimme käpyttelyä edespäin. Näimme Luston vanhan aseman, ja sen edessä oli kyltti "Koulutaulunäyttely". Mirja rakastaa koulun vanhoja opetustauluja (hänellä on niitä omallakin seinällä), ja toki me muutkin niistä pidämme. Niinpä päätimme käydä katsomassa, mikä paikka tämä oikein on.Ja mikä paikka se olikaan!"Kirjoittakaa vieraskirjaan nimi, muuten sisäänpääsy maksaa viisi euroa", luki ovella humoristisesti. Ja me kirjoitimme.Kyse oli Mikko Ranta-Huitin ja Hannu Huitin kesämökiksi hankitusta vanhasta Luston juna-asemasta, josta oli muokattu nyt myös Taidelaituri. Se on avoin turisteille, eli meidänkaltaisille hiippareille. Huitit ovat remontoineet rakennuksen todella vanhaa kunnioittaen upeaksi. Tilaa ja korkeutta oli paljon, huoneita huoneen perään ja kaikki aivan täynnä taidetta: tauluja, pieniä keräilyesineitä, pelastettuja kakluuneja ja patsaita. Tällä hetkellä siellä oli tosiaan koulutaulunäyttely, mutta viime kesänä esillä oli Nanna Sutta ja sitä ennen Miina Äkkijyrkkää ja Tuulikki Pietilää. Yksi Äkkijyrkän peltivasikoista seisoikin Aseman ulkopuolella - se kuuluu kalustoon."Olemme mesenoineet Miinaa jo vuosia", Mikko Ranta-Huitti kertoi. Hän esitteli meille pitkän tovin asemaa, kertoi sen historiasta, restauroinnista ja tietenkin siellä olevasta taiteesta."Ei teidän sinne Metsämuseoon kannata mennä, ei se ole teitä varten", hän sanoi.Ranta-Huitti paljastui juuri sellaiseksi ylvääksi mutta ystävälliseksi taidemesenaatiksi, joita yleensä tapaa vain romaaneissa (tai elämäkerroissa, luin juuri erinomaisen Sara Hildénin elämäkerran). Pariskunta oli rahoittanut vaikka ketä taiteilijoita ja keärillyt taidetta huomattavan määrän. On todellinen kulttuuriteko avata oma taidekokoelma muiden nähtäväksi. Heidän ykköskotinsa sijaitsee Helsingin Krunassa, ja tämän he hankkivat kesäpaikaksi muutamia vuosia sitten.En ymmärrän, miten en ollut törmännyt aiemmin tähän mesenaattipariskuntaan, mutta näin jälkikäteen olikin pakko sitten googlailla: Mesenointiomaisuutensa he ovat ansainneet lampaiden, nautojen ja vuohien huippuspermaa välittämällä, eli kunnon maajusseja, bisnesmiehiä ja humanisteja samaan aikaan. Todellisia renessanssityyppejä. Heistä paistoi sellainen sydämen sivistys ja rakkaus taiteeseen, että sitä tunsi itsensäkin osaksi jotain hienoa ja ylevää.Olen aiemmin käynyt vain sellaisissa taidekodeissa, joiden asukkaat ja taiteen keränneet ihmiset ovat siirtyneet jo ajasta iäisyyteen. Siksikin tämä oli niin virkistävä kokemus: pystyi kyselemään taiteen hankkineilta ihmisiltä, että miksi juuri tämä teos, entä miten te tämän hankitte.Seuraava näyttely Aseman taidelaiturilla aukeaa 2.6. ja kyseessä on Harjun kesä, jossa on esillä muun muassa Hannu Palosuon töitä. Jos vain saan aikaiseksi lähteä Punkaharjulle uudestaan (tarkoitus on vahva!), niin aion käydä katsomassa kesällä uuden näyttelyn, ja fiilistelemässä sitä, miltä tuolla näyttää silloin, kun pihalla ei ole lunta.Olimme tämän yllättävän taidekierroksen jälkeen euforisen haltioituneessa tilassa, ja käpyttelimme Pususiltaa (niin ikään upea paikka) pitkin takaisin hotellille.Ja toisaan: Aseman Taidelaiturille on helppo päästä ja löytää, koska kuten nimikin sanoo, niin kyseessä on Luston juna-asema, jonka eteen tuo Punkaharjun paikallisjuna pysähtyy, ja josta voi kävellä noin vartissa Hotelli Punkaharjulle.Ylipäänsä olisi ihana metsästää, mikäli Suomessa on muitakin tällaisia vanhoja asemia, jotka yksityiset ihmiset ovat ostaneet mutta jotka ovat myös tavallisille ihmisille auki.Kertokaa mieluusti, jos tällaisia on tullut vastaan.Kiitos vielä Huiteille taianomaisesta iltapäivästä!Lue myös:Taivaallinen viikonloppu Hotelli PunkaharjullaTaidekoti Kirpilä ja Reitz

Previous
Previous

Raskauden yliajalla elämä on ahterista

Next
Next

Vauva nukkuu perinnesängyssä