Avohakkuut, hiilinielut, monimuotoisuus – metsäkeskustelu jatkuu
Okei, nyt lähtee lisää bensaa metsäkeskustelun liekkeihin. (Enkä puhu nyt kaskeamisesta, öhöhöh.)
Kuten Te kysyitte – UPM vastaa -postauksessa sanoin, tuo teksti yksi puheenvuoro isossa metsäkeskustelussa. Siinä pääsi ääneen UPM:n edustaja.
No nyt tähän postaukseen halusin toisenlaisen näkökulman. Nimittäin moni tuossa edellisessä postauksessa läpikäyty aihe on sellainen, josta ollaan tiedeyhteisössä hyvinkin erimielisiä.
Niinpä soitin metsätalouden suunnittelun emeritus-professori Timo Pukkalalle. Hän on kritisoinut suomalaista metsänhoitoa esimerkiksi tässä Apu-lehden ja tässä Hesarin jutussa. Kyselin häneltä näkemyksiä esimerkiksi hakkuutapaan, hiilinieluihin ja monimuotoisuuteen metsissä.
Pidemmittä puheitta, kysymyksiä pöytään!
Olisiko avohakkuista mahdollista luopua Suomessa?
“Miksikäs ei, kyllä se olisi mahdollista. Niinhän moni metsänomistaja, jopa suurmetsänomistaja, on tehnyt. Ei ole mitään esteitä, etteikö siitä voisi luopua.”
Miksi Suomessa sitten yhä vaan jatketaan avohakkuita?
”Meidät on opetettu uskomaan siihen doktriiniin. Metsäopetus on ollut sellaista, että avohakkuu ja istutus on hyvä, kaikki muu on huonoa. Metsäammattilaiset uskovat siihen aidosti edelleen, siksi näin tehdään. Vuonna 1948 ajettiin läpi julkilausuma, joka kielsi poimintahakkuun. Laki muuttui vasta 2014.
Jos myönnettäisiin, että tämä on ollut virhe, pitäisi myöntää samalla, että viimeiset 60 vuotta metsää on hoidettu väärin.”
Eikö sinutkin ole sitten metsäammattilaisena koulutettu ajattelemaan näin. Milloin oma mielipiteesi alkoi muuttua?
“On, minut koulutettiin kuten kaikki muutkin siihen aikaan, ei ollut vaihtoehtoja. Sittemmin rupesin tutkimaan metsänomistajille kaikkein kannattavimpia hoitotapoja. Tulokset ovat sellaiset, että kaikkein isojen puiden poisto eli niin sanottu yläharvennus on kannattavampaa. Kun poistetaan suurimpia puita, päätehakkuu lykkääntyy ja jää jäljelle pienempää puustoa. Tämä on askel kohti jatkuvaa kasvatusta.
Omat tutkimukset ja laskelmat osoittivat että tämmönen yläharvennus, joka on lähellä jatkuvaa kasvatusta, on kannattavampaa.
Rupesin itse ostamaan metsäpalstoja sen jälkeen, kun metsälaki muuttui vuonna 2014 ja mahdollisti jatkuvapeitteisen kasvatuksen. Sen jälkeen en ole tehnyt yhtään avohakkuuta, eikä ole ollut mitään ongelmia.
Blogistani voi käydä katsomassa valokuvia, jotka otin viime syksyn jatkuvan kasvatuksen hakkuustani. Puolet hakatusta pinta-alasta on tasaikäistä istutusmetsää, mutta se on silti jatkuvapeitteistä (eli jatkuvapuustoista) metsätaloutta, koska metsää ei avohakata. Osassa metsiköitä pyrin säilyttämään ekologisesti arvokkaat rakennepiirteet (lehtipuusto, lahopuu, suuret puut) ja samalla hyödyntämään metsää taloudellisesti.”
Jos suuri osa metsistä on nyt käsitelty tasaikäiskasvatuksella, toisin sanoen avohakattu ja istutettu, niin miten siitä voi siirtyä jatkuvaan kasvatukseen? Jos metsässä on vaikka vain 50-vuotiaita kuusia, niin miten sinne joukkoon saa niitä eri-ikäisiä puita mukaan? Eikö ne taimet vain kuolla kupsahda sinne isojen puiden alle?
“Ensinnäkin jatkuvapeitteinen metsätalous ei ole sama asia kuin eri-ikäismetsätalous, jossa metsässä on koko ajan kaikenikäisiä puita. Kaikkea metsätaloutta, missä ei avohakata, voi kutsua jatkuvapeitteiseksi. Niinpä jatkuvapeitteinen kasvatus alkaa sillä hetkellä, kun päättää lopettaa avohakkuun ja säilyttää metsänpeitteen.
Jatkuvaan kasvuun voi siirtyä niin, että tasaikäistä metsää aletaan harventaa. Sitten, kun se on riittävän harva, sinne rupeaa tulemaan taimia. Tasaikäisessä metsässä voidaan tehdä niin sanottuja suojus- ja siemenpuuhakkuita, eli jätetään sinne isoja puita, minkä jälkeen metsä uudistuu luontaisesti. Ei metsästä tarvitse kaikkia puita poistaa, sitä voi harventaa.
Eikä kaikkia metsiä tarvitse edes harventaa, esimerkiksi sekametsää, jonne tulee kuusialikasvosta, olipa metsä kuinka tiheä hyvänsä. Lahopuiden ja isojen puiden pieni määrä ovat metsien minimitekijöitä.”
Mikä on minimitekijä?
“Minimitekijä tarkoittaa sitä, että se rajoittaa monimuotoisuutta. Metsissä on liian vähän sekä eläviä että kuolleita suuria puita. Niitä saa, kun antaa metsän kasvaa.
Luonto ei tarvitse apua ihmiseltä. Suomen metsän lajit ovat saapuneet Suomeen ennen kuin metsiä ruvettiin hoitamaan. Niinpä luontaisten metsälajien säilyminen ei edellytä ihmiseltä mitään.”
Mutta entä esimerkiksi lehdot, joita ei enää luontaisesti kauheasti ole?
“On totta, että parhaat lehtomaiset paikat on laitettu pelloksi ja lehtoa on liian vähän. Mutta ei sitäkään voi metsätaloudella korvata. Ne vähän, mitä on jäljellä, voi suojella.”
Mitä Suomen metsät kaipaavat?
“Suomen metsät tarvitsevat isoja puita, lahoja puita ja lehtipuita, niitä elementtejä puuttuu. Esimerkiksi isot haavat ovat erittäin arvokkaita puita, joista ei kuitenkaan saa myytäessä kummoista tuloa. Niinpä ne kannattaa kaikki jättää metsään. Haapa on sellainen, että tikat ja palokärjet kaivavat sen pehmeään runkoon mielellään koloja. Palokärjen kaivamissa koloissa voi pesiä näätä ja erilaisia pöllölajeja. Haapa on myös hyönteisille mieluisa puulaji.”
Kannattaisko mun istuttaa haapaa metsääni?
“Voi istuttaa, jos saat jostain taimen. Mutta taloudellisessa mielessä se ei ole kannattava. Lisäksi on riski, että hirvi, jänis tai majava syö sen haavan.”
No mutta jos siirryttäisiin avohakkuista jatkuvapeitteiseen kasvuun, niin riittäisikö sitten meillä puuta materiaaliksi? Tällä hetkellä puumateriaalista on 10 prosentin lovi, koska Venäjän tuonti lopetettiin.
“Puun saannin määrä pienenisi kyllä alkuun, kun avohakkuun sijasta vain harvennettaisiin. Pitkällä tähtäimellä se ei vaikuta käytännössä yhtään. Ehkä jopa päinvastoin. Kyllä jatkuva kasvatus tuottaa puuta ihan yhtä paljon kuin viljely.
Suuri ero metsänomistajan kannalta on se, että jatkuva kasvatus tuottaa koko ajan, kun taas istutusmetsässä on aina 10–30 vuoden tauko, jolloin se ei käytännössä tuota yhtään biomassaa tai puuta, vaikka ne taimet kasvaisivatkin.
Jatkuvapeitteisestä metsässä tuotanto on jatkuvasti käynnissä.”
Mutta jos puuta saadaan nyt aluksi vähemmän, niin eikö metsäteollisuus, joka on myös iso veronmaksaja, ota taloudellista iskua?
“Hakkuita ei voi lisätä, nytkin ne ovat jo paikallisesti kestämättömällä tasolla. Samat rahat voidaan tienata nostamalla puun jalostusastetta. Nyt puusta tehdään vientiin selluloosaa, joka on raaka-aine. Selluloosasta tehdään sitten vessapaperia ja pakkauksia Kiinassa.
Selluloosa pitäisi jalostaa Suomessa pidemmälle, kuten pakkausmateriaaliksi ja kertakäyttöastioiksi.”
Mitä puusta sitten pitäisi tehdä?
“Rakennusmateriaalina sillä on hyviä ominaisuuksia. Sitä on helppo työstää, se on hyvännäköistä ja lujaa painonsa nähden. Puurakentamista ei kuitenkaan saisi lisätä niin, että se lisäsi hakkuita. Pitäisi nimenomaan lisätä rakentamista niin että samalla vähennetään massateollisuutta.
Myös se, että puumateriaalilla korvataan puuvillaa tekstiileissä on hyvä, sillä puuvilla on niin haitallinen ympäristölle.
Sitten ligniinistä pitäisi kehittää liimaa, akkuja ja kaikenlaista.
Myös biohiili on kiinnostava tuote.”
Okei, sitten vähän hiilinieluista. Mikä olisi nykytieteen valossa järkevintä metsänhoitoa hiilinielujen suhteen?
“Metsän biomassan ja hiilivaraston kasvattaminen on ylivoimaisesti tehokkain keino. Ainoa nopeavaikutteinen keino on hakata vähemmän. Kaikki muut on tehotonta ja hitaampaa.
Avohakkuussa on vaarana se, että metsämaassa oleva hiili vapautuu ilmakehään kahdesta syystä: Paljas maa lämpenee, ja lämpeneminen jouduttaa hiilen hajoamista. Toinen syy on se, että kun metsämaata muokataan, se jouduttaa maassa olevan hiilen vapautumista ilmakehään. Nämä voitaisiin välttää jatkuvapeitteisellä kasvattamisella.
Maanviljelyssä puhutaan hiiliviljelystä, eli siitä kun maataloudessa maata ei muokata eikä jätetä paljaaksi talven yli, vaan kylvetään heti.”
Mutta tilastojen mukaan metsät kasvavat nykyään paljon enemmän kuin vaikka sata vuotta sitten. Eikö jotain ole tehty oikein?
“Metsien kasvu on parantunut, mutta se johtuu siitä, että aiemmin metsiä käytettiin paljon raskaammin kuin nykyään. Metsäteollisuutta on ollut pitkään olemassa. On ollut kaskiviljelyä ja puun kotitarvekäyttöä, tervanpolttoa ja sahoja. Aiemmin kaikki talot rakennettiin puusta ja lämmitettiin puulla.
Noin vuonna 1900 metsävarat olivat huonoimmillaan, mitä ne ovat olleet Suomen metsähistoriassa, sittemmin puuston määrä on lähtenyt elpymään. Jos verrataan tuohon aikaan, niin kaikki on kehitystä.
Suomessa ei kuitenkaan edelleenkään ole hirveän paljon puuta hehtaarilla, vain noin 100 kuutiometriä per hehtaari. Sitä voisi olla enemmän.”
Mitä mieltä olet noista FSC- ja PECF-sertifioinneista?
“Ne on kehitetty silloin, kun avohakkuu oli ainoa menetelmä, ja oli ne parannuksia silloin. Nykyisin, kun jatkuvapeitteinen kasvatus on sallittua, ne ovat kunnianhimottomia.
Myös FSC on liian vaatimaton. Pitäisi suitsia enemmän avohakkuuta ja maanpinnan käsittelyä. Pitäisi myös edellyttää suurempia määriä säästöpuuta.
Säästöpuuston idea on tuottaa jatkuvasti uusia lahopuita metsään, mutta niitä pitäisi olla paljon enemmän, jotta tämä tavoite voisi toteutua. Eliöt tarvitsevat eri lahoamisvaiheissa olevia puita. Istutuksen jälkeen menee 100–200 vuotta, että metsikkö alkaa tuottaa uudestaan järeää kuollutta puuta. Koko tämän ajan järeiden lahopuiden jatkumo pitäisi hoitaa sääsöpuiden avulla.”
Riittävätkö sertifioinnit monimuotoisuuden ylläpitämiselle?
“Eivät. Tähän mennessä harjoitettu metsätalous ei ole ylläpitänyt monimuotoisuutta. Lajeja on uhanalaistunut vaikka kuinka paljon, nimenomaan metsätalouden seurauksena. Puolet linnuistamme on uhanalaisia tai vaarantuneita, muissa eliöryhmissä vähän sama trendi.”
No mitä monimuotoisuuden eteen pitäisi tehdä yleisesti? Mitä vaikka metsänomistaja voi tehdä omassa metsässään?
“Ensinnäkin metsää pitäisi käsitellä peitteisenä. Toiseksi metsä pitäisi säilyttää sekametsänä niin, että siellä on myös lehtipuuta. Siellä pitäisi olla arvokkaita metsäelementtejä, kuten isoja ja lahoja puita.
Tämän kaiken voi tehdä ihan siinä samalla, kun harjoittaa kannattavaa metsätaloutta.
On myös mahdollista, että monimuotoisista metsistä ruvetaan maksamaan, mikäli meille tulee ekologinen kompensaatio. Se tarkoittaa sitä, että jos joku toimija heikentää monimuotoisuutta jossain, sen pitää parantaa sitä muualla.
Metsästä, joka on ekologisesti hyvälaatuista, tulee metsänomistajalle tulonlähde. Tällainen optioarvo kannattaa pitää mielessä.
Siitäkin on puhuttu, että jatkossa hiilikompensaatio ei voi samalla heikentää metsän ekologista laatua tai sen ulkoiluarvoa.
Esimerkkinä tästä vaikka, että kaadetaan Afrikassa tai Uudessa-Seelannissa monimuotoinen kasvusto ja istutetaan nopeasti kasvavaa puuta tilalle sitomaan hiiltä. Tällaisesta ei tulevaisuudessa saa kompensaatiota.”
Nyt kun kritiikin makuun on päästy, niin mitä virheitä metsälaissa on tehty sen lisäksi, että vuosina 1948–2014 metsästä sai myydä puuta vain avohakkuulla?
“Viimeisimmässä metsälaissa poistettiin minimiläpimitta avohakkuulta. Se oli virhe. Ennen vuotta 2014 vain riittävän järeitä metsiä sai avohakata. Ennen läpimittavaatimus oli 25–30 senttiä keskiläpimitalta, nyt saa hakata pienempää, jolloin sellupuun osuus avohakkuupuusta on suurempi. Avohakkuun minimiläpimitan palauttaminen tai jopa suurentaminen lisäisi puuntuotantoa, voimistaisi hiilinieluja ja parantaisi metsien ulkoiluarvoa. Monimuotoisuuden kannalta metsään pitäisi jättää vielä järeämpää puuta, sellaista läpimitaltaan 40–60-senttistä.
Isot puut ovat ihan erilaisia elinympäristöjä kuin pienemmät puut. Niiden kaarnassa ja kuoressa on koloja, joissa elää hyönteisiä ja hämähäkkejä. Tiaiset ja puukiipijät syö hyönteisiä, varmaan yksi syy siihen, että hömötiainen ja monet metsälajit on vähentyneet, on se ettei ole isoja puita.
Toinen on se, ettei ole kuolleita puita, joihin tehdä pesäkoloja.”
Metsästä puhutaan tällä hetkellä myös poliittisesti. Reilun viikon päästä järjestetään iso Metsämarssi, jossa hallitukselta vaaditaan tekoja metsien puolesta. Mua kiinnostaa tietää, mitä mieltä olet Metsämarssin vaatimuksista Suomen hallitukselle? Kuinka realistisina pidät niitä?
Suojelemattomat luonnonmetsät suojeltaisiin.
“Tämä voitaisiin tehdä, sillä niitähän ei paljon ole. Suojelua pelätään, mutta oikeasti suojellut metsät hyödyttävät taloudellisesti Suomea. Ne sitovat hiiltä ja parantavat valtakunnallsita hiilibudjettia. Nehän myös ylläpitävät monimuotisuutta ja ovat hyviä virkistysmetsiä, mikä nousi uuteen arvoon korona-aikana. Moneen luonnonmetsään tuli ruuhkaa.
Suojeltuja metsiä pitäisi olla joka leveysasteella, ei riitä, että vain pohjoista metsää suojellaan.”
30 % Suomen metsistä suojellaan.
“No, sehän on ihan poliittinen päätös, ei siinä sen kummempaa. Mutta kyllä siitä tulisi taloudellista tappiota. Niinpä en pidä sitä kovin realistisena, kun ottaa huomioon, mitä ihmiset haluavat. He haluavat taloudellista hyvinvointia ja työpaikkoja. Ihmisten pitäisi pikkuisen tinkiä tulotasostaan, osingoistaan, työpaikkojakin lähtisi, ja tätä ihmiset eivät halua.
Minulla ei ole mitään tällaista suojelua vastaan, muttei se ole realistinen.”
Otetaan käyttöön ns metsäkatomaksu, jolla suojellaan maankäyttösektorin hiilinielut.
“Tämä liittyy juuri niihin ekologisiin kompensaatioihin. Tämä voisi olla ihan realistinen vaatimus.
Metsän pinta-alaa saisi lisää vaikka sillä, että kaapeloitaisiin sähkölinjoja maan alle, jolloin metsää ei tarvitsisi hakata niiden ympäriltä.”
Turvataan rahoitus luonnontilaisten yksityisten metsien suojelu.
“Metsänomistajat haluavat tutkitusti suojella korvausta vastaan metsää niin paljon kuin rahaa on tarjolla. Suojelubudjetit ovat käsittääkseni käytetty tällä hetkellä loppuun. Sen sijaan taimikko- ja istutusbudjettia on jäljellä, niihin varattuja rahoja ei ole käytetty.
Jos lisättäisiin suojelumäärärajaa, se helpottaisi metsänomistajia käyttämään metsää niin kuin haluaa. Moni metsänomistaja suojelisi metsän, jos siitä saisi kohtuullisen korvauksen.”
Tämä metsänsuojelu onkin kiinnostava juttu. Ajattelin tehdä siitä ihan oman postauksen, koska aihe kiinnostaa henkilökohtaisesti. Tosin voipi olla, että jättäisin oman metsän vain hakkaamatta, mutten jaksaisi ilmoittaa sitä mihinkään suojelukiintiöön, kun se on niin pienikin.
“Juu, METSO:sta voi pyytää arvioinnin, onko metsä suojeltava.
Yhden metsänomistajakyselyn mukaan kaksi prosenttia metsänomistajista ei myy ollenkaan puuta. 17 % kertoi, että on laittanut osan metsistään hakkuiden ulkopuolelle. Sitten on metsänomistajia, jotka omistaa niin vähän metsää, ettei sillä tulolla ole merkitystä. Tästä syystä he jättävät ne hakkaamatta.”
Mikä on vähän metsää?
“15 hehtaariakin on niin pieni metsä, ettei siitä saaduilla tuloilla ole välttämättä merkitystä. Jos asuu vaikka kaupungissa ja on hyvät tulot ja omistaa jostain Pohjois-Karjalasta 20 hehtaaria, se saatetaan jättää oman onnensa nojaan, kun ei jakseta ryhtyä organisoimaan puun myyntiä.”
No annapa parannusehdotuksia metsäyhtiöille!
“Voisivat parantaa vähän kaikkea.
UPM on parantanutkin. He ovat siirtyneet tietyissä metsissä käyttämään jatkuvapeitteistä kasvattamista sekä suosivat sekametsiä, mikä on erittäin hyvä.
Tuomittavaa on, että isot metsäyhtiöt suosivat puuta ostaessaan avohakkuuta ja karttavat jatkuvaa kasvua ilman järkevää syytä.
Jotkut harjoittavat myös selvää viherpesua. Ennallistetaan joku tuottamattoman suo Pohjois-Karjalassa ja ajatellaan, että hiilensidonta ja vastuullisuus on sillä kuitattu. Tehdään pienillä alueilla jotain hyvää ja käsitellään loput 99 prosenttia metsästä huonosti.”
No niin!
Tässä ja edellisessä postauksessa oli selvästi eroavia mielipiteitä, mutta ainakin seuraavista jutuista sekä Tuomas että Timo olivat samaa mieltä. Kirjoitan ne muistiin itselleni sekä muille nykyisille tai tuleville metsänomistajille:
Hyvinvoiva ja monimuotoinen metsä kaipaa isoja lahopuita (monen ikäisiä, sekä maassa että pystyssä olevia) ja eri puulajeja (erityisesti lehtipuuta, kuten vaikkapa monen eliön herkkua haapaa).
Ja se on nyt tullut selväksi, että Suomessa on jäljellä hyvin vähän luonnontilaista metsää. Näin ollen sitä ei saa missään nimessä hakata. Järkevintä olisi, että hallitus nyt vain suojelisi kaikki jäljellä olevat valtion luonnontilaiset metsät välittömästi ja antaisi määrärahaa sille, että myös yksittäisten ihmisten omistamat luonnontilaiset metsät suojellaan.
No, ennen kuin tämä tapahtuu, niin yksittäiset ihmiset voivat lahjoittaa Luonnonperintösäätiölle rahaa, jolla ostetaan ikimetsää tai suota. (Sain muuten baby shower -lahjaksi hyvän viipaleen ikimetsää, se oli ihana lahja!) Suunnitelmissa on ostaa lisää.
Lisäksi ajattelin, että jos teille tulee metsään liittyviä toivepostauksia, niin kertokaa ja mä mietin. Ainakin luvassa on jossain vaiheessa teidän toivomat postaukset, eli Metsänomistajan ABC sekä postaus nykyisistä ja tulevaisuuden innovaatioista, jotka muuten ovat just sitä puun jatkojalostusta, josta tässäkin postauksessa puhutaan. (Olin just äsken tutustumassa Biomedicumilla nanoselluun ja näin, miten FibDex-siteet toimivat. Aivan mahtava innovaatio!)
Lupaan myös, että kaikista mun metsäpostauksista ei tule näin pitkiä epistoloita! Kiitos kun jaksoitte lukea!
Lue myös: