Näin säästän läheisiäni, jos joudun onnettomuuteen
Kaupallinen yhteistyö: Lexly
Edunvalvontavaltuutusta tehdessä pitää tehdä monia päätöksiä liittyen siihen, miten omaisuutta hoidetaan, mikäli itse ei sitä pysty hoitamaan.
Sain juuri edunvalvontavaltuutuksen tehtyä. Olo on helpottunut, mutta samaan aikaan myös vähän järkyttynyt. Tein valtakirjan Lexlyn verkkopalvelussa, ja minulla meni tekemiseen puolisen tuntia.
Olin nimittäin jo etukäteen päättänyt muutamia juttuja: jos minä joudun koomaan tai sellaiseen tilaan, etten pysty hoitamaan omia asioitani (tyyliin laskujen maksamista, puhelinliittymän sulkemista, postin avaamista, vakuutusjuttuja), niin haluan, että puolisollani on kaikki mahdolliset oikeudet hoitaa niitä.
Olin myös etukäteen kysynyt, voisiko äitini toimia toissijaisena valtuutettuna, mikäli Josi ja minä olisimme vaikka samassa onnettomuudessa ja joutuisimme molemmat koomaan. Äiti suostui, mutta kehotti: “Välttäkää koomaa.”
Ja sepä on se pienen järkytyksen syy. EVV:n tekeminen pakottaa ihmisen miettimään mitä jos -skenaarioita. Eivätkä ne ole kivoja. Mitä jos kaadun pyörällä ja olen monta viikkoa tajuttomana sairaalassa? Kun on elänyt 34-vuotiaaksi, pakostakin on omille tutuille ja puolitutuille jo ehtinyt käydä tällaisia tilanteita. Siksi tähän asiaan varustautuminen tuntuu oikeasti relevantilta. Vaikka samaan aikaan myös vähän kauhealta.
No, oikeasti edunvalvontavaltakirja on asiakirja, jonka ennen kaikkea ikääntyneiden ihmisten kannattaisi tehdä. Jos muistisairaus alkaa nakertaa ihmistä, niin jossain vaiheessa jonkun muun täytyy hoitaa hänen virallisia asioitaan. Ja jos EVV:tä ei tee, siitä seuraa paljon ylimääräistä byrokratiaa.
Millaista? Juttelin aiheesta Lexlyn perhejuristi Pauliina Tuokkola-af Hällströmin kanssa. Ja nyt tulee kylmää faktaa, joka jokaisen pitäisi tietää.
Edunvalvontavaltuutuksen ja edunvalvonnan välillä on valtava määrä eroja – kuten kuvasta huomaa, edunvalvontavaltuutus on huomattavasti helpompi, mikäli joutuu hoitamaan asioita toisen puolesta.
Edunvalvontavaltakirja antaa toiselle oikeuksia kriisin keskellä
Täydellisessä maailmassa ihminen ei koskaan tarvitse edunvalvontavaltakirjaa, vaan hän voi hoitaa kaikki asiansa elämänsä loppuun saakka ihan itse.
Maailma ei kuitenkaan ole aina täydellinen. Saattaa tapahtua onnettomuus, sairaskohtaus tai tulla muistisairaus tai muu vanhuudenheikkous, jolloin henkilö ei voi asioitaan enää hoitaa itse.
Asiat pitää kuitenkin silti hoitaa. Esimerkiksi käyttää pankkitiliä, maksaa laskuja, huolehtia sijoituksista, irtisanoa vuokrasopimus tai myydä asunto tai auto, hoidella pienempiä juttuja, kuten lopettaa lehtitilaus tai puhelinliittymä, hakea Kelalta etuuksia.
Asiat hoidetaan joko:
vähän helpommin = saattamalla riittävän ajoissa tehty edunvalvontavaltuutus voimaan (eli juuri se, jonka minä tein äsken Lexlyn palvelussa)
paljon vaikeammin = hakemalla henkilölle edunvalvoja asioita hoitamaan
Kolmatta tapaa ei ole!
“Ennen vanhaan asioita hoidettiin naamavipillä, kun pienen kylän pankissa kaikki tunsi toisensa. Nykyään tämä ei onnistu. Myöskään mikään henkilön aiemmin antama valtakirja ei periaattessa ole voimassa, jos hän menettää oman toimintakykynsä”, Pauliina muistuttaa.
Kenet sitten voi valtuuttaa omaksi edunvalvontavaltuutetukseen?
No oikeastaan kenet vain. Tämä ei todellakaan ole mikään parisuhteessa elävien juttu, vaan koskee ihan kaikkia.
Usein luonteva valtuutettu on
puoliso
sisarus
vanhempi
täysi-ikäinen lapsi
Omille vanhemmille kannattaa sanoa, että se oma puoliso ei välttämättä ole tietyssä iässä enää järkevin vaihtoehto. Jos itse on jo vanhuudenhöppänä, niin varmaan on se toinenkin. Ja tämäkin on nyt sitä kylmää faktaa
Voiko valtuuttaa monta?
“Voi ja pitää! Tietenkin yksi on parempi kuin ei ketään, mutta kannattaa keksiä ainakin yksi varavaltuutettu”, sanoo Pauliina.
Valtakirjassa henkilöille pitää kuitenkin päättää järjestys, jossa haluaisi heidät valtuutetuksi tulevan. Vasta siis jos eka ei voi olla valtuutettu, sitten se olisikin toka jne.
Varsinainen valtuutettu
1. toissijainen valtuutettu
2. toissijainen valtuutettu jne…
Jos haluatte tietää, niin minun järkkä on tällainen: Varsinainen valtuutettu on puolisoni, toissijainen valtuutettu äitini ja 2. toissijainen valtuutettu on isosiskoni.
Lisäksi kannattaa aina nimetä esteetön varavaltuutettu, joka ei ole sukua. Hän pystyy hoitamaan sellaisiakin poikkeusasioita, joita omat puolisot tai sukulaiset eivät voi hoitaa siksi, koska heillä on lain silmissä eturistiriita. (Tällaisia juttuja ovat esimerkiksi: antaa lahjoja, luopua perinnöstä tai olla mukana perinnönjaossa.)
Minä kysyin tähän ystäviäni Raisaa ja Mirjaa. Ovat myös lapseni kummeja, niin ajattelin, että tämä on kiva pieni lisä kummitehtäviin. Hehehhe.
“On ihan ymmärrettävää, että lainsäätäjän ajatuksen mukaan esimerkiksi puoliso ei voi edustaa sekä valtuuttajaa, jolta lahjoitettavat rahat otetaan, että huoltajana omia lapsiaan, joille rahat annetaan”, Pauliina sanoo.
Idea on kuitenkin siinä, että valtuutetun pitää aina toimia valtuuttajan etua silmällä pitäen.
Käytännössä kaikkien, joilla on olemassa läheinen, joka voisi toimia valtuutettuna, kannattaa tehdä itselleen EVV.
Miten valtuutus käytännössä toimii?
Mietitään asiat.
Tehdään edunvalvontavaltakirja.
Allekirjoitetaan niin monta kappaletta, että varmasti yksi löytyy, jos sitä tarvitaan. Usein ainakin sille ensimmäiselle valtuutetulle annetaan oma kappale.
Valtakirja koitetaan pitää tallessa.
JOS. Siis JOS valtuuttaja ei pysty enää hoitamaan asioitaan, valtakirja pitää vahvistaa. Tämän tekee holhousviranomainen eli DVV.
Vahvistusta varten on olemassa oma lomake ja sen liitteenä pitää olla lääkärintodistus. En nyt mene tarkemmin tähän prosessiin, mutta tärkeää on tietää, että: valtakirjaa ei rekisteröidä tekovaiheessa mihinkään ja vasta sitten jos sitä joskus tarvitaan, se toimitetaan DVV:lle.
Huh!
Tässä valtavasti tietoa teille (ja minullekin), mutta tämän perusteella voin vain suositella:
Tehkää kaikki tämä EVV.
Me teimme sen niin puolisoni Josin kanssa niin, että hän on mitä jos -tilanteessa minun valtuutettuni ja minä hänen.
Mitä jos -tilanteessa joku joutuu joka tapauksessa hoitamaan toisen asioita, niin miksei sitten antaisi läheiselleen sen helpomman tavan. Eli oikeesti EVV on palvelus niille läheisille.
Summa summarum:
On itsekästä jättää tekemättä sitä edunvalvontavaltakirjaa.
Toisen ihmisen asioiden hoitamiseen tarvitaan aina lupa.
Loppuun vielä tärkeät termit:
Edunvalvontavaltuutus = on se itse asia, jota tässä ollaan antamassa
Edunvalvontavaltakirja = se paperi mikä tehdään (Kulkee myös nimillä EVV ja EVVK)
Valtuuttaja = henkilö, joka tekee valtakirjan eli antaa valtuutuksen
Edunvalvontavaltuutettu / Valtuutettu = henkilö, joka valtakirjassa nimetään asioita hoitamaan (VS Edunvalvoja, jonka dvv tai käräjäoikeus määrää ja sitä halutaan välttää).
VERTAA:
Edunvalvoja = holhousviranomaisen tai käräjäoikeuden määräämä henkilö, joka luultavasti on kyllä lopulta se sama lähiomainen, joka olisi ollut myös valtuutettu. MUTTA jonka pitää tehdä aina vuoden lopussa kaikenlaisia tilinpäätöksiä ja hoitaa paljon enemmän byrokratiaa kuin valtuutetun.
Ja sitten tekemään
Jos ja kun nyt päätätte, että tämän minä teen, niin:
koodilla MARRAS15 saa 15 % alennuksen Lexlyn verkkopalvelussa. Koodi on voimassa 14.11.2021 saakka.
