Game of Mama kylillä rilluttelemassa

Nyt se tapahtui! Mää lähdin kylille humpuuttelemaan ilman vavvaa! Eikä olisi voinut olla parempaa syytä kuin mennä katsomaan Tennispalatsiin valkokankaalle Game of Thronesin kutostuokkarin ensimmäinen jakso. Ja millainen jakso se olikaan. Ihan sairaaaaan hyvä.

Parasta siinä oli, että jaksossa näytettiin kaikkia kiinnostavia hahmoja, eli ei vain keskitytty (ärsyttävän vänisijän) Sansan pakoon tai Theonin peniksenjäänteiden leikkelyllä uhkailuun (thank god siitä on nyt päästy, musta tuntuu, että sitä penistä leikattiin yks kokonainen kausi!!!), vaan oli Aryaa sokeana heilumassa, oli Daenerysiä rivouksia kuuntelemassa, oli mun (ja kaikkien muidenkin) suosikkia eli Tyrionia käpyyttelemässä "kuin rikas ihminen". Jon Snown tilanne ei ratkennut, mutta häntäkin kuitenkin näytettiin (kuolleena? ken tietää.). Lisää jakson fiilistelyä kannattaa lukea mun siskon kirjoittamasta jutusta YleX:n sivuilta.

Mutta kuulkaa, vapauden tuulet vain tuivertelivat mun hiuksissani ja sielussani. Tuntui siltä kuin olisi ollut pitkään ulkomailla ja palannut Helsinkiin. Oli niin siistiä juosta metroon (mä rakastan metroon juoksemista - ja myös liukuportaita ylöspäin kapuamista, saan siitä perveressejä "tässä sitä säästän aikaa" -kikesjä). Oli luksusta istua ratikassa normaalien ihmisten paikalla. Huulipunan kanssa operoiminen toi myös riemua mun sydämeeni. Oli huippua jutustella mun Kata-ystävän kanssa ennen show timeä. (Mikä parasta, se on lääkäri, joka siinä leffapenkillä istuskellessamme tarjoutui koklaamaan mun vatsalihasten mahdollisen eriytymän: sain luvan allkaa treenata.)

Mutta ah, kaksi ja puoli tuntia villiä elämää sai mut halajamaan lisää. Olen kuin Cersei, mikään ei riitä mulle.

Kun saavuin toiviotieltäni kotiin, kävi ilmi, että pojassa ei harmi kyllä ole piirteitä Tyrionista, sillä hän kieltäytyy itsepintaisesti tarttumasta pulloon ("I drink and I know things, that's what I do."). En kuitenkaan ainakaan vielä ajattele itseäni Mother of Dragonina, sillä poika oli muuten ollut iloluontoinen eikä ollut karjunut tai syössyt tulta juuri lainkaan.

Kiitos vielä kerran HBO:n mahtava Nina kutsusta, tämä oli täydellinen tapa aloittaa vapaarouvan elämä. <3

Nyt mua oikeastaan kiinnostaa vain tietää: 

Mitä mieltä olitte kutostuokkarin ekasta jaksosta?