Kävin lentokentällä pitkästä aikaa, vastaan tuli puuta
Kaupallinen yhteistyö Rakli Ry ja Asennemedia
En ollut käynyt moneen vuoteen Helsinki-Vantaalla, paikka oli täysin muuttunut.
Miten puu voi olla näin näyttävä elementti? on ensimmäinen ajatus, kun lähestyy Helsinki-Vantaan lentokentän uuden uutukaista aulaa. Aivan mieletön.
Finavian uuden aulan korkealle kohoava katto koostuu 500 uniikista kuusipuuelementistä, joista kukin painaa 1500 kiloa. Katto on todellinen suomalaisen puuseppäosaamisen taidonnäyte, ja sen on toteuttanut Raision Puusepät.
Ja tässäpä reissulasseille pieni fun fact, jolla brassailla kanssamatkaajalle: Puukaton aaltoilevan muodon esikuvana on Tapio Wirkkalan lentokonevanerista tehty Ultima Thule -veistos.
Helsinki-Vantaa on uudistunut kaikessa hiljaisuudessa. Ja kaikella hiljaisuudella tarkoitan sitä, että rakennusprojekti on sujunut alusta loppuun aikataulussa, budjetissa ja ilman sen suurempia ongelmia. Kun on seurannut vaikkapa Berliinin lentokentän tragikoomisia uudistumisuutisia, on saattanut saada käsityksen, että tällaisiin suuriin projekteihin pitäisi aina kuulua vähintään muutama keskikokoinen katastrofi.
Mutta ei tässä hankkeessa.
Suhteeni uuteen lentoasemaan on ristiriitainen: en toivo, että lentäminen lisääntyy yhtään, mutta toisaalta on hienoa, että asema edustaa tyylikkäästi Suomea sekä suomalaisten että tänne saapuvien ulkomaalaisten silmissä.
Lentoaseman katto on todellinen suomalaisen käsityön mestariteos.
Uusi lentoasema antaa ensikosketuksen Suomesta
Finavian uuden lentoasemarakennuksen on suunnitellut Ala Arkkitehdit, eli Juho Grönholm, Antti Nousjoki ja Samuli Woolston.
Saman toimiston kynästä on syntynyt myös Helsingin ylpeys, keskustan kirjasto Oodi.
Grönholm sanoi hyvin Hesarin haastattelussa: Fiilikset on kaksijakoiset.
Toisaalta on hienoa, että nyt arkkitehtonisesti upea lentoasema edustaa Suomea – ja toisaalta lentäminen on hankala juttu ilmastonmuutoksen kannalta.
Mutta vaikka minäkin suhtaudun nykyään lentämiseen selvästi kriittisemmin kuin pari vuotta sitten, niin en toivoisi, että Suomessa ei olisi lentokenttää. Ja on päivänselvää, että kun Helsinki-Vantaan lentoasemalle saapuu tai Helsinki-Vantaan kautta lentää vaikka Euroopasta Aasiaan, paikka antaa ensikosketuksen Suomesta.
Ja nyt tästä ensikosketuksesta voi olla ylpeä: uusi tulo- ja lähtöaula on sanalla sanoen upea.
Tässä on monta asiaa, josta voi olla ylpeä: Aseman työn suomalaisuusaste on 90. Rakennusta tehdessä on hyödynnetty vahvasti suomalaista osaamista.
Lentoaseman katto on rakennettu 1500 puuelementistä.
Hyvä rakentaminen vaikuttaa matkustajan psyykeeseen
Lentoasemalla myös asiakaskokemus on tärkeä. Lentokenttästressi on minulle vähä turhankin tuttu tunne: kun alkaa olla jo vähän kiire, ei ihan tiedä minne pitäisi mennä, asiat eivät täysin toimi. Sydän alkaa hakata nopeammin, tekee mieli tiuskia jollekin, yleensä puolisolle.
Finavian uudella lentoasemalla suunnittelussa on tehty kaikesta mahdollisimman sujuvaa: Välimatkat ovat lyhyitä, pääovelta on suora näköyhteys turvatarkastukseen, sininen väri rauhoittaa ja poistaa stressiä – jopa katon muoto ohjaa ihmisiä kulkemaan oikeaan suuntaan.
Pidän myös siitä, että matkakeskus on selkeä: juna, taksi, bussi, pysäköintitalo, lemmikkien ulkoilutusalue (pihalla sille tarkoitetulla viherpläntillä viimeiset lähtöpisut ennen matkalle lähtöä!) ja ilahduttavaa: lentoaseman pyöräparkki tarjoaa paikan 300 polkupyörälle. Ja palvelut ovat hyvät: on apteekkia, Alepaa ja lounge-tilaa. On kiva, että myös tuloaulassa on kahviloita, jolloin lentokentältä ihmisiä hakevat voivat istua kahvilla odottelemassa matkalaisia.
On myös päivänselvää, että kun Finavia rakentaa tällaisen uuden ikonisen lippulaivan, se rakennetaan mahdollisimman energiatehokkaasti. Finavian uuden lentoaseman energiatehokkuus on kolmanneksen parempi kuin mitä määräykset sanovat. Tämä on tehty esimerkiksi valaistuksen optimoinnilla ja aurinkopaneeleilla. (Uudessa parkkitilassa kokonainen kerros on varattu sähköautoille. Sähkö tuotetaan pysäköintitalon seinässä olevista aurinkopaneeleista.)
Luoto on pystytetty keskelle tuloaulaa, se tekee tilasta kotoisan.
Luodon siirtolohkareet on tuotu läheltä Vihdistä ja pultattu kunnolla kiinni, hehehe.
Aseman valaistus säätelee itse itseään. Nyt esimerkiksi lasikaton päällä oli sen verran lunta, että valot olivat kirkkaat.
Suomi kohtaa Aasian – kivipuutarhan muodossa
Katon lisäksi aseman huomionkiinnittäjä on keskellä tuloaulaa sijaitseva Luoto-niminen dioraama. Se on vihtiläisistä siirtolohkareista, sammaleesta ja puusta rakennettu saareke. Luodossa on Suomen lisäksi hauskaa Aasia-vibaa, sillä tästä tulee mieleen kivipuutarha.
Aasialaisia matkailijoita on muuten erityisesti mietitty ja kuunneltu täällä: Esimerkiksi Non-Schengen-alueelle on tuotu kuumavesipisteitä aasialaismatkailijoiden toiveesta. (Kutka ovat matkustaneet vaikkapa Kiinassa junilla tietävät, että siellä on usein kiehuvaa vettä tarjolla teetä, nuudelikeittoa, juomista varten.)
Lentoaseman nimen voi käydä muuttamassa MyHelsinkiAirportin sivulta.
Suomessa esiin pääsee kiinnostava ja vastuullinen uusi rakentaminen
Tämä on minun ja RAKLI ry:n neljän postaussarjan toinen osa. Ensimmäisessä esittelin Taideyliopiston uutta kampusta.
Minulle entuudestaa tuntematon RAKLI on siis kiinteistöjen ammattimaisten omistajien, kiinteistösijoittajien, toimitilajohdon ja rakennuttajien järjestö.
Nyt kun olen tutustunut sen toimintaan, ja ennen kaikkea haastatellut sen jäseniä (kuten Veritaksen tai Finavian tyyppejä), niin silmäni ovat avautuneet sille, mitä ammattimainen kiinteistönomistaminen ja -rakennuttaminen tarkoittaa.
Meidän vastuullisen sijoittamisen lukupiirissä on yksi arkkitehti, ja hän tuo aina esiin sitä näkökulmaa, että rakentaminen on ihan mielettömän iso juttu ilmastokriisin ja luontokadon kannalta. Siihen pitäisi Suomessa ja maailmalla kiinnittää yhä suuremmin huomiota.
Seuraavassa postauksessa tutustun asuinrakentamiseen!
Lue postaussarjan ensimmäinen osa:
