Herra Panda leipoo ja käyttää valtaansa

Steve Antonyn Herra Panda leipoo (Otava 2016) on noussut lyhyen elinkaarensa aikana kulttimaineeseen. Ensin Herra Pandan leipomuksista luki Alpun ystävä Frida, sitten se esiteltiin Alpulle, jonka oli niin ikään pakko saada tämä teos käsiinsä.

Siitä lähtien, kun kirja tuli taloon, on Herra Panda nähty leipomassa, leipomassa ja leipomassa. Esimerkiksi toissa iltana Herra Panda leipoi noin 11 kertaa 20 minuutin aikana, sillä pienet kätöset nostivat Herra Pandan aina uudestaan mun syliini.

(Mulla on ollut sellainen jalo periaate, että aina jos Alppu tuo mulle kirjan, keskeytän tekemiseni ja alan lukea sille. Tällä hurskastelulla ajattelin, että lapsoseni muuttuu kirjojen ystäväksi ja kunnon kansalaiseksi. Tätä periaatetta oli helppo toteuttaa, kun lapsi oli elämänsä aikana ehkä kaksi kertaa tuonut kirjan mulle. Koin riemullista ylemmyydentuntoa tästä kulttuurikodin tavasta. Toissailtaisen jälkeen tämä periaate kuoli. Tuli nimittäin hetki, jonka jälkeen Herra Panda ei enää todellakaan leiponut.)

Mistä tässä kaikessa on sitten kyse?

Siitä, että Herra Panda leipoo yllätystä, mutta kukaan muu kuin pingviini ei jaksa odottaa. Lopuksi yllätysleipomukseksi paljastuu iso donitsi.

Mutta onko tästä oikeasti kyse?

Ei tietenkään. Herra Panda leipoo -teoksen todellisia merkityksiä selvittämään kokosin lukupiirin ympärilleni, ja eilen me käytiin Raisan ja Sofian kanssa pitkä ja antoisa keskustelu aiheesta.

- No tämähän on tällainen moraalinen tarina siitä, että pitäisi olla kärsivällinen ja odottaa, ja lopussa seisoo kiitos.

- Ilmeisesti. Eikö jossain tutkimuksessa ollut jotain lapsia ja pastilleja. Sitten ne lapset, jotka jaksoivat odottaa pastillit siinä edessään syömättä niitä, menestyivät sitten elämässä aivan sairaasti paremmin ja niillä oli 30 vuoden päästä jumalattoman iso palkka ja niin paljon mässympi elämä kuin niillä lapsilla, jotka veti heti ne pastillit.

- Joo, joku muistikuva on tosta pastillijutusta. Kuulostaa ihan karseelta. Helvetin pastillit.

- Mutta en mä tiedä, musta tuo moraali on kuitenkin ihan väärin tässä. Onko se odottaminen sitten niin tärkeää, etenkään kun tuo Panda ei suostu paljastamaan puolikkaalla sanalla, mitä on tulossa. "Odota niin näet", se vain hokee myhäillen jotenkin aggressiivisesti.

- Sehän hallitsee noita eläimiä ihan sellaisella samanalaisella karismalla kuin jotkut uskonlahkon johtajat. Parisanaisilla lauseilla se saa tuon pingviinin ihan pauloihinsa. 

- Joo, tossa Pandassa on jotain todella perverssiä.

- Mulle tulee mieleen siitä se sarjahukuttaja. Vähän sama meininki, että miksi ne ihmiset lähtivät sen kanssa sinne soutelemaan, vaikka ne tiesi, että huonosti saattaa käydä?

- Isäntä!

- Ei tuo pingviinikään kauhean terve ole. Tommonen hännystelijä. 

- Jotenkin hysteerinen.

- Mä fiilaan noita eläimiä, jotka eivät jaksa odottaa. Elämä on liian lyhyt siihen, että odotellaan jotain, mistä ei edes tiedä, mitä se on.

- Pelkkää vallankäyttöä.

- Sitä paitsi mistä me tiedetään, mitä ne eläimet elämällään tekee Herran Pandan kohtaamisen jälkeen. Voi hyvin olla, että niillä on tosi siistejä juttuja meneillään. Ei ne välttämättä tarvitse donitsia just siihen tilanteeseen.

- Sitä paitsi eikö se loppu ole vähän sillä lailla monitulkintainen. Mun nähdäkseni se iso donitsi musertaa pingviinin alleensa. Onko se sitten hyvä asia?

- Aivan selkeesti. Joo, ehkä moraalinen opetus ei olekaan kärsivällisyys. Ei kukaan nykyään enää odottamalla mitään saavuta. Paitsi jos sijoittaa osakkeisiin. Silloin kannattaa jaksaa odotella. Voisko toi donitsi olla sijoitussalkku?

- Niin.

- Siitä mä kyllä tykkään tässä kirjassa, ettei siinä lopussa ole mitään sellaista lässytyskohtausta, jossa kaikki eläimet sitten kuitenkin jakaisivat sen donitsin. Kirja opettaa kyllä hyvin elämää: yhdelle annetaan niin iso donitsi, että se jyrää sen sielun, ja muut eivät saa mitään. 

- Ja despootti-Panda myhäilee taustalla.

- Joo, kyllä tämä on ihan mahtava teos. Klassikko syntyessään.

- Ilman muuta, rakastan Herra Pandaa!

- Jep, ja niin rakastaa lapsikin. 

Onko Herra Panda jo teille tuttu?

Lue myös aiemmat kirja-arviot:

Ammuu, äänekkäät eläimet (eli tarina siitä, kun rakastaa liikaa)

Missä Puppe piileksii? (Kirja homofobiasta ja yhteiskunnan ulossulkemisesta)

Katso minua, Sami (Kirja nähdyksi tulemisesta)

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa