Hiihtoloma 2024

Mä olen tällä hetkellä täynnä sellaista euforista rakkautta lapsiani ja perhettäni kohtaan. On ollut niiiiin ihana hiihtoloma, että se on tuntunut korjaavalta kokemukselta alkuvuoden kauheuksiin verrattuna.

On suorastaan erikoista, miten nuo tähän menneiset neljä päivää lakko ovat olleet niin hirveitä lasten kanssa, mutta sitten nämä 9 päivää hiihtolomaa samojen lasten kanssa tuntuvat mahtavilta.

Okei, siihen on syynsä.

Lapset lähtivät sunnuntaina Turkuun, minä menin perässä vasta maanantaina. Niinpä sain sunnuntaina mummoilla rauhassa.

Ensinnäkin mun äbä eli äiti. Hän asuu Turussa, mutta tuli nyt puolisonsa Juhan kanssa lauantaina meille niin, että ensin la–su me oltiin Tikin kanssa hotellissa. Meillä oli ihanaa! Yövyttiin Simonkentän Scandicissa (koska en ollut aiemmin ollut siellä). Tällä kertaa oli Tikin vuoro esittää toive, eli hän kysyi kylpyammetta (jota hän aina toivoo). Olen huomannut, että se on joko maisema tai kylpyamme, ja niin oli tälläkin kertaa. Meidän maisema oli mitäänsanomaton, mutta kylpyamme oli priimaa (itse en ole mikään suuri kylpyjä, mä olen liian levoton sellaiseen paikalla lillumiseen).

Eka lenkkeiltiin ympäri Töölönlahtea. Päätin, etten aio enää lenkkeillä Tikin kanssa. Hänen oli pakko koko ajan juosta noin 2 metriä mun edellä. Kun huomautin tästä lukuisia kertoja, hän kertoi, että yhtä hyvin voisi sitten kävellä, jos mennään mun vauhtia. Suutuin tästä silmittömästi ja spurttasin raivokkaasti puolet matkasta hotellille. Sain ansaitsemani anteeksipyynnön ja sitten mentiin syömään.

Ravintolassa päätin, että en aio enää koskaan tilata cocktailia, koska ne ovat mulle aina pettymys. Mun on pitäydyttävä oluessa ja valkoviinissä. Myös skumppa on mulle usein pettymys. Olen sen ikäinen, että mun pitää jo kyetä tekemään omat itsenäiset valintani alkoholini suhteen. Sitä paitsi: kun pystyn juomaan max sen kolme annosta alkoholia, niin kyllä pitää tarkkaan valita, mihin ne annoksensa käyttää. (Muuten tulee huono olo, yhyy, keski-ikä kolkuttelee jo ovella.)

Hotellilla katsottiin True Detectiveä, josta mä tykkään ja Tiki ei. No, nyt olen nähnyt finaalijakson, enkä osaa enää sanoa.

Mutta yksi yö hotellissa ei riittänyt, vaan sen jälkeen äbä ja Juha ottivat Turun junaan meidän kaikki kolme lasta, jolloin saimme olla vielä su–ma yön rauhassa kotona. Kaksin kotona ilman lapsia on niiiiiiin luksusta! Aaah!

Tehtiin kesärullia, koska piti valita ruokalaji, jota lapset eivät ikinä söisi. (Miettikää jos oltaisiin syöty kalapuikkoja tai pinaattilettuja. Hahahahahhahahah! Ja sitten katottu päälle Lohikäärmeratsastajia.)

Toinen, mikä teki hiihtolomasta täydellinen, oli isosiskoni Lotta.

Kuten vuosi sitten, niin tänäkin vuonna hän oli meidän Turun ohjelmatoimisto.

Tiistaina lähdettiin luistelemaan Naantaliin. Bussilla numero 7 mentiin Turusta Naantaliin, jäätiin Naantalin kylpylän kohdalla pois ja suunnattiin rantaan. Sieltä aukesi ihana jääreitti saarille. Lapset jaksoivat luistella kilometritolkulla hirmu reippaasti, pienimmät olivat pulkassa ja vaunussa.

Päädyttiin puolisattumalta Muumilaaksoon. Oikein naurettiin, että tämän idyllisemmäksi ei voi mennä: luistellaan Muumien luo. Toki muumitalo oli kiinni, sillä muumit nukkuivat siellä talviuniaan. Mutta me leikimme ja ihastelimme.

Lopuksi käytiin Naantalissa vohveleilla ja sitten suunnattiin bussilla takaisin Turukuun.

Miten ihanaa!

Keskiviikkona Lotta oli suunnitellut meille seuraavaa: Pulkkailua Impivaaran mäessä, nakkien paistamista grillipaikalla ja sitten vielä pari tuntia pulikoimista Impparin uimahallissa. Ai että me oltiin tervehenkisitä! M m mm!

Parasta oli, että meäin äbä otti 1-vuotiaan höppänän pulkkailun jälkeen vaunuihin ja käppäsi kotiin taaperon päiväuniajan. Niinpä mä sain riehua isompien lasten kanssa rauhassa uimahallissa. (Se rakastaa uimista, mutta kylmettyy niin nopeasti, että semmonen 30–40 min on aika max hänen kanssaan uimassa.)

Torstaina lapset leikkivät ensin Lotan luona serkkujensa kanssa. Sillä aikaa mä pidin podcast-palaverin Ylen tyyppien kanssa (en ihan täysin kyennyt pyhittämään tätä viikkoa lomalle).

Iltapäivällä mentiin Forum Marinumiin katsomaan merihirviö-näyttelyä. Lapset tykkäsivät valtavatsi. Yksi tosin sai hirveän raivarin, kun en ostanut musekaupasta simpukkapehmolelua. Viime aikoina museoissa on ollut trendinä: ensin näyttelyssä valistetaan, miten paljon muoviroskaa päätyy mereen (täällä ja Sea Lifessä). Sen jälkeen exit thorugh the gift shop joka on täynnä muoviroskaa, jonka voi sitten aikanaan heittää mereen.

Joojoo, tiedän, olen mustavalkoinen enkä ole itsekään irti näistä kapitalismin rattaista millään tavalla.

Ihanaa hiihtolomalla oli myös se, että yövyttiin meiän äbälässä, mikä tarkoitti paitsi täyshoitoa ruoan suhteen, myös viihdytyskoneistoa. Ja mä sain nukkua joka aamu pitkään! Yöt on meillä nyt extra horror, koska vietetään unikoulu vol miljoonaa. Mun on ihan pakko päästä yöimetyksestä eroon. Ja mieluiten ihan kaikesta imetyksestä. Tämä 1 v 10 kk alkaa olla nyt ihan tarpeeksi, koska en usko että saan yöimetyksiä pois ilman, että lopetan tätä hommaa kokonaan. (Edellisten kohdalla se onnistui. Eka lopetti yöimetykset 1 v iässä ja imetys jatkui 2 v 10 kk, toka kans joskus 1,5 v iässä ja imetys 2 v 8 kk. Mutta tämä… En tiedä mikä tässä on. Tämä alkaa olla aivan naurettavaa menoa.)

Olen uskomattoman kateellinen kaikille, jotka eivät imetä lapsiaan. Jos luet tätä, etkä imetä lastasi, niin tiedä: olen uskomattoman kateellinen sinulle.

No niin.

Nyt perjantaina meillä on ÄTM-päivä eli älä tee mitään -päivä. Tiki on töissä, me ollaan neljästään kotosalla. Käytiin äsken kirjastossa loskan ja sateen läpi. Nyt nuorin nukkuu ja vanhemmat saavat pelata ja mä saan kirjoittaa blogia (ja juoda kahvetta, mmmmm!).

Olo on hirveän onnellinen. Nämä lapset on niin mielettömän suloisia ja hauskaa seuraa.