Huhtikuu, ah!
Huhtikuu on ollut aivan mielettömän ihana kuukausi, ei todellakaan mikään kuukausista julmin. Kaksikuukautisen vauvan kanssa operoiminen on helppoa, kun se enimmäkseen syö ja nukkuu, ja siinä välissä joikaan sille pari lorua (jotta se pysyisi elämän juoksukisassa mukana).
Huhtikuussa olen...
käynyt afterworkilla ilman workkia.
Kun tajuttiin, että Suvannosta saa myös bisseä, uusi maailma aukeni meille! Nimittäin terassioluen maailma. Vauvan kanssa ei ihan viitsi mennä mihinkään Roskapankin terdelle. Sen sijaan Vallilan Suvanto on semmonen söde kahvila ja sen oluet sivistyneitä pienpanimo-oluita eikä mitään isoja tuoppeja, niin kuulkaa, ei tullut yhtään pahaa silmää, kun siinä eräänä perjantai-iltapäivänä Raisan kanssa istuttiin paistattelemassa päivää. Ymmärsin, miksi ihmisellä on kaksi kättä: toinen heijaa vaunuissa nukkuvaa lasta, toisella voi siemailla mehevää stouttia.
viettänyt jonkun toisen baby showereita.
Oli mahtavaa mennä ensimmäistä kertaa baby showereihin oman babyn kanssa! Pääsin antaumuksella muistelemaan synnytyskokemuksia, ja antamaan älyvapaita vinkkejä tulevalle äidille ("muista sitten, että synnytys-chatti on tosi kiva, koska synnytyksen aikana aika voi käydä pitkäksi!").
Ainon baby showereiden teemaväri oli vihreä (mä muun muassa kävin noukkimassa Citymarketin irtsaripisteestä kaikki vihreät irtokarkit). Istutettiin vihreitä ituja ja kirjoitettiin kortteihin, mitä mikäkin purkki pitää sisällään. (Itse istutin pinaattia, jotta vavvasta tulisi vahva!) Tosi letkeät vauvasuihkut!
pöyristynyt ala-arvoisesta jälkitarkastuksesta.
Mä olin oikein odottanut kahdeksan viikon jälkeen pidettävää jälkitarkastusta, koska Raisa oli sanonut, että se oli sille semmonen hyvä loppubriiffi koko raskauteen ja synnytykseen. Mutta joo moro. Koko noin 7 minuuttia kestävän tapaamisen aikana lääkäri sanoi ehkä 50 sanaa yhteensä. Ei kysellyt mitään, ei todellakaan käynyt läpi mitään synnytysmeininkejä. Ankeuden huipentuma oli se, kun kysyin yhteen vaivaan neuvoa, ja se mainitsi kaksi lääkkeen nimeä. Mulla oli itkevä vauva sylissä, joten pyysin, että se kirjoittaisi ne paperille. "Ei mulla ole kynää tai paperia", lääkäri vastasi, enkä yllättäen muistanut niitä lääkkeitä sitten jälkikäteen. Kiitos tästä.
Tämän kokemuksen jälkeen musta tuli iso hoivarobottien kannattaja. Ja nimenomaan niin, että ne robotit korvaisivat noita autistisia lääkäreitä, sillä hoitajista, terkkareista ja kätilöistä mulla on pelkästään positiivisa kokemuksia koko raskauden ja lapsen syntymän ajalta. No, sainpahan leiman siihen Kelan lappuseen.
kuullut ensimmäistä kertaa, kun lapseni nauraa.
Olin tuossa ystäväni Niinan kanssa poliittisen valokuvan festivaalinäyttelyä katsomassa, kun vavvaa vähän kyllästytti vaunuissa. Nostin sen sieltä ylös, ja tyyppi alkoi hekottaa valtoimenaan. (Kunniakkaassa 12 viikon iässä!) Se ääni oli kyllä ihan uskomaton, parasta maailmassa!
...en tosin tiedä, mitä se kertoo vauvasta, että juuri valokuvat venäläisistä sotilaista kirvoitti nämä naurut. Onneksi hihkuminen ei alkanut Paperittomat-näyttelyhuoneessa, koska muuten epäilisin kasvattavani pikku psykopaattia.
ulkoruokkinut lapsoani.
Pieni rintatulehduspelko rinnassani imetin vauvaa Regatan aurinkoisella terassilla tuossa yksi päivä. Nyt, kun tulee kesä ja lasta voi imettää ulkona, elämä muuttuu aivan järjettömästi vapaammaksi. Enää ei tarvitse kyylätä seuraavaa kahvilaa, vaan buubsin voi kaivaa missä vain esiin!
kaivanut buubsin esiin ja hävennyt.
Muistatteko kun sanoin, että räpin kuunteleminen on mun omaa aikaa, jolloin tuntuu, että oon oma itseni ilman äiti-määrettä. No, olin tuossa lounaalla Block By Dylanissa, ja siinä imettäessäni vauvelia, huomasin että Paperi T istuu vieressä. (Haastattelin sitä nelisen kertaa viime keväänä Trendiin ja Lilyyn.)
Näiden kahden maailman kohtaaminen tuntui ahdistavalta, joten painoin pääni alas ja poistuin paikalta. Kotona puin pojalle Skee Lon räppipaidan päälle, jotta trauma vähän hellittäisi.
oppinut, miltä kuulostaa, kun desilitra nestettä molskataa 1,7 metrin korkeudesta parketille.
Mun vavva pulauttelee. Paljon. Usein.
syönyt herkkuja ja laihtunut.
Imetys, maailman paras painonpudotuskuuri synnytyksen ja ruumiinosan amputoimisen jälkeen. Ja kyllähän välipalallakin pitää olla oma jälkiruokansa.
lenkkeillyt.
Aaah! Yhdeksän viikkoa synnytyksestä ja minä tyttö lähdin lenkille. Elämä normalisoituminen alkaa olla saavutettu.
ollut ihan haltioissani vauvasta.
Sen kanssa hengailu on vain niin siistiä (joskin kahden kesken välillä vähän tylsää, mutta palaan siihen myöhemmin). Tämä äitiyslomalla oleminen on parasta mitä tiedän!
Edelliset kuukausikoostehorinat täällä: