Lomalla Helsingissä: Lauttasaari
Naistenlehdissä monia vuosia työskennelleenä olen kirjoittanut lukuisia kertoja lomajuttuihin vähän aivottoman lauseen: "Leiki turistia kotikaupungissasi." En ole koskaan elänyt kuten saarnaan. En ennen kuin nyt! Ja jeskamandeer, huomasin nimittäin, että tuo ei ole aivoton lause ollenkaan.
Olen tässä jo parin kuukauden ajan käynyt Niina-ystäväni ja hänen kaksi päivää meidän vauvaa nuoremman pojan kanssa joka viikko jollain pikku retkellä. Ensin koluttiin Arabianrantaa ja Kalasatamaa, sitten laajennettiin Kallion kirppiksiin ja lounaspaikkoihin, Herttoniemen Treffipubiin ja Marimekon tehtaanmyymälään ja lopulta aina Ruoholahden Valokuvataiteen museoon. Tällä viikolla päätettiin rohkaistua vielä kauemmas: Lauttasaareen.
Heti kun astuttiin Lauttasaaren sillalle, mulle tuli vahva tunne syömeeni siitä kuin olisi ulkomailla. Kalastajat nököttivät onkivapoineen rivissä odottaen päivän saalista, meri kimmelsi auringossa ja edessä oli entuudestaan tuntematon alue, joka oli tarkoitus ottaa haltuun seuraavan seitsemän tunnin aikana. Googlattiin ensin itsellemme lounaspaikka (ihan kuin ulkomailla!), jota kohti lähdettiin kiireettömästi kävelemään. Suunnattiin sillan kohdalta heti vasemmalle ja päädyttiin käpystämään kaunista rantareittiä pitkin. Saavuttiin pian satamaan, jossa purjeveneet heiluivat miedoissa aalloissa ja lämmin merituuli tuntui iholla.
Löydettiin satamasta Blue Peter, jonka asiakaskunta koostui sekä rikkaista bisnesslangia huutelevista pukumiekkosista että juroista työmiehistä, joiden harmaissa haalareissa luki Volvo. Terassi merinäköalalla oli ihana, lounaslihapullat eivät olleet kovin kaksiset, mutta näillä maisemilla se ei haitannut.
Lounaan jälkeen jatkettiin rantareittä: Nähtiin meren päälle rakennettuja taloja (olin lukenut näistä, huikean näköisiä!), kaunista rantaviivaa kallioineen, romanttisesti ränsistyneitä siirtolapuutarhamökkejä sekä oravanpoikanen ja varis kisailemassa hauskannäköisesti mäntymetsässä (luultavasti jompikumpi yritti tappaa toista tai toisen poikasia). Bongattiin kesän ensimmäiset perhoset (parittelemassa), kauniita ja hoikkia abiturienttityttöjä ottamassa ylioppilaskuvia (itse olin nykyistä punkerompi abina) sekä parhaat päivänsä nähneitä soutuveneitä. Olo oli kuin olisi matkannut 1950-luvun Suomifilmi-kesään, kun katseli Lauttasaaren esteettistä arkkitehtuuria pyöreine parvekkeineen ja puhdasta juuri heräämässä olevaa luontoa.
Levitettiin piknikliina puistoon koivun varjoon ja syötettiin pojat siinä liinalla maaten (jostain syystä molemmat vauvat syövät parhaiten makuuasennossa). Mikä siinä muuten on, että puistossa maaten imettäminen ja nukkuminen on täysin ok kaverin kanssa, mutta jos nukkuisi siellä yksin, vaikuttaisi vain juoppolallilta? (Kerran muuten luin tenttiin Turun yliopiston kirjaston viereisessä metsikössä makoillen. Yhtäkkiä havahduin siihen, että olin nukkunut siinä yksin pari tuntia kuola valuen. Vaikutin varmasti ohikulkijoiden silmissä kodittomalta narkomaanilta.)
Kotimatkalla tarkoitus oli vielä piipahtaa tunnelmallisessa Café Mutterissa ja tehdä pikku shoppailukierros hauskan näköisessä sisustuskauppa Plume Storyssä sillan kupeessa, mutta pojat alkoivat olla sen verran itkuisia, että säästettiin ne seuraavaan kertaan.
Metrolla takaisin itään matkustaessa päätettiin Niinan kanssa, että aletaan ottaa tuntemattomia kaupunginosia haltuun, kun kerran aikaa äikkärillä on. Sitten kun Espoon metro aukeaa, turistoitavaa riittää vaikka kuinka paljon! Ensi viikolla mennään käymään Munkkiniemessä. Saattaapi olla, että teen siitä samanlaisen fiilistelypostauksen (ellei se ole ihan kammottava loukko).
Suositelkaa mulle, missä kaupunginosissa kannattaa Helsingissä käydä lomalla? Entäpä mitä muuta ihanaa Lauttasaaressa on (seuraavaa visiittiä ajatellen)?