Huljuta niitä sormias vauva!

Muistatteko, kun vähän ragesin siitä, miten vauva ei suostu syömään? No, nyt kun kymmenen kuukautta on lasissa, Alppu syö jo vähän mallikkaammin. Mutta ei se syöminen edelleenkään mitään smooth opertorin toimintaa ole.

Mä olen ottanut kaikki keinot käyttöön. Toisin sanoen usein harhautan lapsen syömään. Normaalisti me ruokaillaan niin, että mä syötän sille sosetta, minkä lisäksi se saa itse omin pikku kätösin napostella kurkkua, porkkanaa, avokadoa, mandariinia, mitä nyt on helposti käsillä. Haluan sormiruokailun lisäksi kuitenkin antaa sille soseita, koska pelkään että se ei muuten saa syötyä tarpeeksi. 

Usein kun se on syönyt muutaman lusikallisen, se alkaa kyllästyä koko ruokailuun. Sitten otan nämä omituiset keinot käyttöön. Pitää nimittäin kiinnittää huomio pois syömisestä.

1. Käsien huljuttelu lasissa. Kun Tiki ilmoittaa iltapalaa syöttäessään: "Ei se enää suostu ottamaan enempää puuroa", mä huikkaan: "Ootko sä antanut sen huljuttaa sormiaan lasissa?! MIKSET?!" (Koska onhan ilmiselvää, että vauvan sormien huljuttelu hihat märkinä kuuluu kulttuurikodin illalliselle.)

2. D-vitamiinipullon jäystäminen. Kuka nyt ei haluaisi hinkata muovista pulloa hampaitaan vasten?

3. Vauvanruokapurkin kannen jäystäminen. Etenkin jos siinä on vielä vähän jotain makeaa sosetta mukana.

En ole varma, onko tämä tie turmioon. Luultavasti. Meidän isä nauroi mulle (nähdessään vedenhuljutteluepisodin): "Kaikkeen sitä voi ihminen oman lapsensa ehdollistaa."

Onko teillä jotain kummallisia konsteja saada lapsi avaamaan suu, kun lusikka lähestyy?