Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita

Juhlin toissa viikolla upeiden kavereideni Anna Karhusen ja Tiia Rantasen juuri ilmestynyttä kirjaa: Kaverin puolesta kyselen (Kosmos 2018). Ilta oli ihana, ja olin hirmu onnellinen ja iloinen siitä, että nämä järjettömän hauskat ja viisaat ystäväni olivat julkaisseet esikoisensa.

Kaverin puolesta kyselen -podcast on ollut supersuosittu, tuntuu että aivan kaikki puhuvat siitä. Vasta ilmestyneessä kirjassa on sama teema: k-18-mokat, joita ei voi lukea nauramatta ääneen.

Juhlien lomassa mun mieleni lähti vaeltelemaan memory lanea pitkin muutaman vuoden taakse, jolloin Kaverin puolesta oli vain pilke humalaisten mujerien silmäkulmassa.

Olen tutustunut Anna Karhuseen kymmenen(!) vuotta sitten. Tammikuussa 2008 olin juuri aloittanut Demi-lehdessä toimittajana, ja Anna oli siellä tuottaja. Kuten olen kertonut, tunsin oloni tosi yksinäiseksi uudessa kaupungissa, ja siksi oli aivan mieletön jättipotti, kun Anna pyysi mua jo heti ensimmäisen kuukauden aikana Bellyyn ystäviensä kanssa brunssille. Meillä klikkasi heti, ja tämän jälkeen on vaihdettu kymmeniätuhansia sähköpostiviestejä ja sittemmin FB-chat-viestejä, joiden sisältä on ollut no, aika sellaista kamaa, jota kaverit ehkä saattavat kysellä...

Ensimmäinen muistoni Tiiasta on kesältä 2013, kun hän tuli Trendiin töihin ja minä olin Apu-lehdessä. Hänet esiteltiin minulle A-lehtien käytävällä, mutta olin niin tohkeissani berberiapinoista tai finanssialan keskusliiton johtajasta (työnkuvaan kuului kumpienkin haastattelu), etten oikein vielä silloin tajunnut, millainen timantti tässä on kyseessä. Tutustuin Tiian vasta syksyllä, kun mentiin luonnollisesti jonnekin Annan ja Tiian kanssa ottamaan kupposta. Ja sehän oli tietenkin love at first beer. Tiia on niitä ihmisiä, joihin ei oikein voi olla muuta kuin ihastumatta aika nopeasti. Niitä harvinaislaatuisia hahmoja, jotka ovat yhtä hauskoja livenä kuin insta storyssä. (On ilmiselvää, että Tiia menee jonain päivänä telkkariin hasukuuttamaan meitä, she's like that.)

Pari vuotta sitten oltiin Annan kanssa molemmat inasen verran jumissa työelämän kanssa. Olimme yhä A-lehdillä, eri tehtävissä mutta samassa talossa. Mietittiin, että jotain pitäisi tehdä, mutta mitä, niin ei mitään hajua. Pitkin kevättä juotiin viiniä ja spekuloitiin tulevaisuuden suunnitelmia.

Yhtenä työpäivänä myös päätettiin huviksi nauhoittaa pari podcast-jaksoa omia horinoitamme. Speksattiin konsepti aika nopeasti kasaan, ja käsikirjoitettiin jaksot sähköpostiviesteillä. Muistaakseni ne käsittelivät sitä, miten erilaisilla paskoilla tavoilla jengi on jättänyt kumppaninsa ja toinen taisi liittyä jotenkin dokailuun. Ja nämä olivat tietenkin asioita, jotka sattuivat kavereille. Perus menoa siis! 

Sitten tapahtui rytinällä paljon kaikkea kivaa. Anna sai unelmiensa duunin Yleltä konseptisuunnittelijana, vähän sen jälkeen minä irtisanouduin, perustin yrityksen ja aloin kirjoittaa Kaikki rahasta -kirjaa sekä tammikuussa 2019 ilmestyvää seuraavaa kirjaani.

Annan kanssa tiedettiin, että podcastissa on oikeasti jujua, joten puhuttiin, että se pitäisi tehdä, mutta että Tiia pitää saada messiin, koska hää nyt on vaan maailman hauskin nainen. Tiia lähti mukaan innoissaan!

Anna alkoi kuumotella, että nyt oikeasti tehdään tämä. Mä lähettelin aikani viestejä, että "ihan pian, ihan pian", mutta koskaan en löytänyt aikaa, kun mulla oli työt ja kaksi kirjaa ja lapsi. Ja blaa blaa blaa. Lopulta tajusin, että olen tässä tukkeena, mun on pakko jäädä pois.

Se oli oikea päätös, sillä Anna ja Tiia laittoivat ranttaliksi, kehittivät podcastin konseptista aivan briljantin ja toteuttivat sen todella upeasti ja BOOM! Kaverin puolesta kyselen -podcastista tuli saman tein aivan sairaan suosittu. Totta kai osa minusta oli aluksi vähän sillee "mää oisin voinut olla tossa meiningissä mukana!!!" mutta samalla tiesin, että KPK:sta tuli mitä luultavimmin vain parempi, koska tuo kahden dynamiikka todella toimii ja Anna ja Tiia ovat tehneet homman juuri niin hyvin kuin vain podin voi tehdä.

Ja toiseksi, on vain niin siistiä seurata, kun hyville tyypeille tapahtuu hyviä asioita. Voi katsoa vierestä ylpeänä ja ajatella, että NOI ON MUN KAVEREITA!!!!!

Ja no, totta kai Anna sitten konseptoi mun kanssa uuden podcastin, joka tiukkojen pitchauskierrosten ja demon tekemisten jälkeen pääsi Ylelle toteutukseen. Nyt Melkein kaikki rahasta -podcastia on ilmestynyt kaksi jaksoa, ja sen tekeminen on taas ollut minulle aivan unelmien täyttymys. Ja sekin on lähtenyt itse asiassa vetämään aika kivasti. Ensimmäisellä palkkajaksolla on jo 9000 kuuntelukertaa, mihin olen oikein tyytyväinen. Niin että saat sen mistä luovut kyllä minäkin lopulta sitten pääsin jorinoimaan podcastille. Ja ehkä se on myös parempi, että en samaan aikaan puhu toisessa podissa dildoista ja toisessa debentuurilainoista. (Tai no, oikeastaan olisi ihan freesiä rikkoa rajoja: nainen voi ihan hyvin olla kiinnostunut molemmista, ja heittää aiheesta vielä läppää – myös niistä debentuurilainoista.)

Olin hirmu iloinen, kun Anna laittoi viime keväänä viestiä, että "ME SAATIIN KUSTARIDIILI!!!" Ja mikä parasta, kirjan kannen ja sisällön on kuvittanut kolmas erinomainen kaverini, Saara Helkala, johon olen niin ikään tutustunut missäpä muualla kuin tuolla A-lehdillä.

Tästä syystä oli tunteikasta juhlia kavereiden julkkareita: Olemme tulleet kauas niistä A-lehtiajoista, mutta jokaiselle on käynyt hyvin, olemme edelleen hyviä ystäviä keskenämme ja jeesaamme toisiamme aina kun mahdollista. Me horistaan Annan, Saaran ja Tiian kanssa usein siitä, miten aina kannattaa auttaa ja nostaa omia ystäviä (ja muitakin ihmisiä) kun vain voi. Se myös sataa omaan laariin, yleensä vielä melko nopeasti. 

Mutta siis, jos et ole vielä kuunnellut, niin KPK-podcast on täydellistä lääkettä ihmiselle, joka kuvittelee olevansa aina se kaikkein noloin tai tekevänsä typerimmät mokat (kuten minä itse), ja KPK-kirja samaten.

Railakkaan huumorin alla piilee viisaus: elämä ei ole niin vakavaa, noloimmille (ja kipeimmille) jutuille voi luultavasti joskus vielä nauraa. Kun on kaveri, jonka kanssa nauraa.

Onnea kirjasta hauskat, nerokkaat kaverini Anna ja Tiia!

Kuvat: Erinomainen tilanne- ja tapahtumakuvaaja Eino Nurmisto.

Juhlakuvissa myös hyvä kaverini ja tärkeä vertaistukeni Natalia Salmela eli Nata, johon olen tutustunut... missäs muualla kuin A-lehdillä.

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN