Heitä on kaikkialla

Vauvat ovat aina köllötelleen Puistokatu 4:n pehmeässä huoneessa tyytyväisinä.

Trollolloo! Joskus mä olen kyllä aikamoinen taukkeli, joka roikkuu tiukasti omissa stereotypioissaan.

Mä vedän Puistokatu 4:ssä semmosta vanhempien ilmasto/ympäristökesksutelupiiriä, jossa puhutaan erinäisistä teemoista liittyen näihin meneillään oleviin kriiseihin. Tarkoitus on ennen kaikkea synnyttää tekoja ja toivoa.

Tarve tälle piirille nousi itseltäni: kaipasin semmosta turvallista tilaa elämääni, jossa olisi samanhenkisiä ihmisiä. Tyyppejä, joilla on arjessa ilmasto/ympäristösilmälasit naamalla ja jotka tarkastelevat tätä yhteiskuntaa ja elämää sellaisesta näkökulmasta.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että jotenkin elelisin jo täysin planeetan rajoissa tai olisin millään lailla puritaani tms mutta kuitenkin niin, että nämä aiheet huolestuttavat mua enemmän tai vähemmän miltei päivittäin.

Lasten saaminen on tietenkin kasvattanut huolta järjettömästi. Yksi mun lapseton ystäväni sanoi kerran aika hurjasti: “Siinä, ettei mulla ole lapsia, on yksi hyvä asia. Ja se on se, ettei mun tarvitse pelätä heidän puolesta, kun täällä lähtee kaikki menemään päin helvettiä.”

Jjjjjeppp.

No mutta. Keskustelupiiri on ollut ihana, on tullut semmonen olo, etten ole näiden tunteiden kanssa yksin. On myös kivaa viettää aikaa ihmisten kanssa, joille normi ei ole semmonen “mitäs sitä seuraavaksi shoppailis, mihis sitä seuraavaksi lentelis” -meininki, vaan no. Vähän toisenlainen.

Välillä mulla on semmonen olo jossain puolituttujen kanssa, että pitää esittää jotain semmosta “tralllallaa vanhat kulutusnormit ovat edelleen ihan kuranttia kamaa” -tyyppiä, koska en halua olla hankala tai kiusallinen.

Enkä mä sano, etteikö ihminen voisi samaan aikaan olla kiinnostunut lentelystä ja shoppailusta ja ilmastokriisistä (aaaaaah, mä ajaudun ojasta allikkoon – ottakaa huomioon, että mulla on 15 minuuttia aikaa prujauttaa tämä blogipostaus, sitten pitää mennä vapauttamaan Tiki lastenhoitovuorolta).

OLI MITEN OLI.

Niin, minä olin etukäteen ajatellut, että tuonne piiriin tulisi humanisteja, taiteilijoita, biologeja, ehkä joku opettaja.

Mutta!!! Sinne on tullut toki näidenkin ammattiryhmien edustajia, mutta myös juristeja, tuomareita, markkinoinnin alan ihmisiä, paperikoneinsinöörejä, lähihoitajia, opsikelijoita, lääkäreitä, ekonomeja, johdon konsultteja, siis ihan laidasta laitaan tosi eri taustoista olevia ihmisiä.

Ja sitten mä tajusin, että ilmastokriisistä huolestuminen alkaa olla aika mainstream. Että joka kolkassa löytyy ihmisiä, jotka pohtivat näitä asioita.

Että meitä on kaikkialla.

Että sen kun avaa suunsa missä tahansa porukassa, niin vastakaikua luultavasti saa.

Nyt mä vaan toivon, että tämä näkyisi jotenkin kevään vaaleissa.

Mistä tuli mieleen, että itse aion valita ehdokkaani niiden edustajien joukosta, jotka ovat allekirjoittaneet Oikeudenmukainen Siirtymä -sitoumuksen. Sieltä löytyy niin vassaria kuin kokoomuslaista, niin vihreitä kuin keskustaakin (okei, keskustasta vain yksi ehdokas).

Kannattaa kurkata!

Ja lukea mun Ylen tämän päivän kolumni, joka sivuaa tätä aihetta.