Imetysvaate on armollinen buubseille
Raskauden jälkeen ihminen huoahtaa helpotuksesta: vihdoin pääsen käyttämään taas normaaleita vaatteita ja olemaan oma itseni. Sitten tajuaa, että joo ei. Ei pääse, mikäli ryhtyy imetysbisneksiin. Nimittäin jotenkin ne buubssit pitäisi kaivaa sieltä esille. Vastauksena on imetysvaatteet.Tässä raskaudessa sain jonkinlaisen omituisen päähänpinttymän siitä, etten osta yhtäkään raskausvaatetta. Päätin pärjätä jo vaatekaapista löytyviltä jutuilta raskauden viimeisen 4–5 kuukautta, jolloin vatsani oli isompi kuin farkkujen vyötärö. Vaatteiden ostaminen muutamaa kuukautta varten tuntui tuhlaukselta (niin rahan kuin luonnonvarojen). Mutta myönnetään kuitenkin: suurin syyni oli se, että minua laiskotti. En vain saanut itseäni menemään kaupoille hankkimaan raskaustarpeita.Sain siskolta pari raskauspaitaa ja kaveriltani yhdet raskausfarkut, tämän lisäksi käytin mekkoja, legginsejä ja verkkareita.
Imetys on kuitenkin toinen homma: omalla kohdallani se kestää paljon pidempään kuin tuon nelisen kuukautta. Itse asiassa Alpun kohdalla imetin melko intensiivisesti noin puolitoistavuotiaaksi (ja tämän jälkeen vähemmän intensiivisesti vielä reilun vuoden). Tämän toisen vauvan kohdalla suunnitelma on sama: ajattelin imettää typyä pitkään.Näin ollen imetysvaatteisiin raaskii jo satsatakin.Talvella homma on helppo: minulla on muutama kevyt imetystoppi, joiden päälle laitan tavallisen pitkähihaisen paidan, jotka voi sitten nostaa ylös imetellessä. Kesä ja alkusyksy ovat kuitenkin liian kuumia kerrospukeutumiselle, ja silloin imetysvaatteet ovat olleet erinomainen apu. Lisäksi haluan imettää vapaasti ihan kaikkialla ilman, että olo tuntuu yhtään epämukavalta. (En keksi paikkaa, missä en voisi imettää. Olen imettänyt metrossa, kadulla istuskellessa, ravintoloissa, työpalavereissä, vaikka missä.)Imetysvaatteiden avulla ei tarvitse paljastella vatsaa, mikä tekee siitä itselleni miellyttävämpää.
Olen tämän kesän käyttänyt suomalaisen Hujaus-nimisen imetysvaatemerkin paitoja, mekkoja ja legginsejä. Ne ovat osoittautueet kestäviksi, mukaviksi päällä ja no, tykkään myös siitä, että ne eivät näytä ihan sellaisilta perinteisiltä imetysvaatteilta. Toisin sanoen tuo imetysaukko on melko huomaamaton. Lisäksi malleissa on se kivaa, että rintojen välissä on jämäkkä keskikaistale, jolloin toinen buubssi ei tule näkyviin, kun toisen päältä nostaa kangasta.Olen käyttänyt myös tuollaisia leggareita kotihousuina ja mekon kanssa myös kaupungilla (en ole vielä niin itsevarma peräpeilini suhteen, että kehtaisin vedellä ihan beyoncéna tuolla kaduilla – joskin nähtävästi julkaisen itsestäni kuvan täällä blogista äässi esillä...). Legginsien ihanuus on siinä, että niiden resori yltää yli navan (ei siis nahkaan painautuva kuminauha, vaan pehmeä resorikangas). Ovat siis miellyttävät tällaiselle hiljattain synnyttäneen ihmisen kropalle.
Olen pessyt tuota paitaa viikottain (hiestä ja maitotahroista), ja se on edeellen ihan musta, ja tuntuu uudelta. Hujauksen tyypit kertoivatkin, että heidän pyrkimys on tehdä nimenomaan vaatteita, jotka voivat kiertää myös seuraavalle ja sitä seuraavalle imettävälle äidille. Esimerkiksi mustia legginssejä ja paitoja varten testattiin viittä eri mustaa kangasta, ja kestävin valittiin.Toinen asia, miksi fiilistelen Hujausta, on se, että monet merkin vaatteista tehdään vasta, kun ne tilataan. Hujaus pitää pientä varastoa yllä, mutta ajatus on, että kaikki mikä tehdään, myös myydään. Tällaista soisi kaiken vaateteollisuuden olevan: Esimerkiksi lyhythihaisen imetyspaidan toimitusaika on 14 vuorokautta, mikä tarkoittaa sitä, että vaate tehdään vasta kun se tilataan. Kuitenkin normaalit verkkokaupan käytännöt (eli 14 päivän palautus- ja vaihtoaika) pätevät totta kai, koska vaate on perusmallistoa eikä asiakkaalle yksilöity.
Hujaukselta saa kivoja imetysmekkoja, -paitoja ja -koruja. Nämä ovat muuten myös kivoja baby shower -lahjoja, mikäli tietää että tuleva äiti aikoo imettää.Nyt kun Hujaukselta on tullut uusi mallisto, niin alekoodilla JULIAIHMINEN saa ilmaiset postitukset Suomeen 15.9. saakka.Kiinnostaa muuten kysyä kaikilta imettäneiltä:Mikä on kiinnostavin paikka, missä olette imettäneet?