Pitääkö yrityksen tavoitella ensisijaisesti voiton maksimointia?

Annoin itselleni luvan vedellä kesän sellaisessa vauvarakkaushattarassa, ja blogin sisältökin oli sitten sen laatuista. Mutta kalenterisyksy on täällä, joten on aika skarpata, läpsiä itseään kasvoille, pirskotella poskilleen kylmää vettä ja alkaa taas ajatella muutakin kuin vauvan varpaita. (No ei nyt oikeasti, kyllä minä enimmäkseen edelleen vain niitä vauvan varpaita ajattelin ajatella.)Viime aikoina olen kuitenkin ajatellut (yllätys yllätys) rahaa. Olen nimittäin miettinyt sitä, voisiko yrityksillä olla muita tehtäviä kuin rahan ja voiton tuottaminen. Suomessa ihan jo osakeyhtiölakikin sanoo näin: "Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin."Idea on vanha ja se kumpuaa jo Milton Friedmanin ajoilta: Kun kaikilla on yhteinen tavoite, voiton tuottaminen, tehokkaat ja innovatiiviset yritykset menestyvät ja heikot yritykset kupsahtavat, ja joutavatkin kupsahtaa. Tästä hyötyy koko yhteiskunta: Saadaan veroja, entistä edullisempia ja parempia tuotteita sekä työpaikkoja.Olen kuitenkin alkanut miettiä, voisiko yrityksillä olla oikeasti muitakin funktioita. HS uutisoi äskeittäin (20.8.2019), miten yli 180 yhdysvaltalaisen suuryrityksen johtajataa teki tiukan kannanoton. Heidän mukaansa yrityksen tarkoitus ei ole vain palvella osakkeenomistajia, vaan sen pitäisi hyödyttää muitakin tahoja. Toimitusjohtajat sanoivat sitoutuvansa esimerkiksi työntekijöiden palkkoihin ja koulutukseen investoimiseen, ympäristön suojeluun ja paikallisten yhteisöjen tukemiseen.Ensikuulemalta tämä kuulostaa ihanalta. Tuntuu, että nyt todellakin tarvittaisiin yrityksiä esimerkiksi ilmastonmuutoksen hidastamiseen.Juttelin ystäväni Pasin kanssa tästä pitkään viikonloppuna. Hän on yhteiskuntaopin opettaja (joka meilailee jatkuvasti kansanedustajien ja meppien kanssa ilmastonmuutoksesta). Hän sanoi ajattelevansa tätä kolmiona: yhdessä kulmassa on politiikka, toisessa kansalaiset ja kolmannessa yritykset. Kansalaiset ovat hitaita reagoimaan, ja lopulta kuitenkin melko ahneita ja mukavuudenhaluisia. Ilmastonmuutoksen ehkäisyn pitäisi lähteä rakenteista ja isommalta taholta, eli politiikasta.Mutta kun poliitikot eivät uskalla tehdä isoja ja rajuja (mutta äärimmäisen tarpeellisia) mullistuksia, koska he pelkäävät vallan menettämistä (koska kansalaiset ne sinne äänestävät).Jäljelle jää yritykset, joilla on paljon volyymia ja valtaa. Etenkin globaalit firmat ovat jopa suurempia toimijoita kuin monet valtiot. Mietimme, että olisivatko yritysjohtajat sitten niin koulutettuja ja fiksuja, että he oikeasti ottaisivat ilmastonmuutoksen tosissaan ja reagoisivat siihen? Heidän asemastaan ei kansa päätä.No, Economistin pääkirjoitus ei suhtautunut tähän yritysjohtajien ulostuloon ihan yhtä idealistisesti: Siinä otaksuttiin, että yritysjohtajat ovat alkaneet puhua tällaisista jutuista siksi, että he uskovat tai pelkäävät, että vasemmalle kallistuvat demokraatit pääsevät valtaan ja alkavat tehdä tiukempia lakeja. On helpompaa ja taloudellisesti kannattavaa alkaa varautua mahdollisiin lakimuutoksiin jo näin ennalta eikä sitten pakon edessä. Tähän vastuullinenkin sijoittaminen perustuu: Ennakoidaan riskejä, joita esimerkiksi poliittiset päätökset voivat tuoda. (Esim voidaan olettaa, että vaikka tupakasta voisi tulla pikkuhiljaa laitonta tai vähintäänkin moni lopettaa sen – kannattaako suursijoittajien pitää rahojaan tupakkafirmoissa, joista voi saada nyt tuottoa muttei ehkä enää tulevaisuudessa?)Eli lopulta kaikkien näiden kauniiden sanojen alla olisi yhtä lailla edelleen se osakkeenomistajan etu.Myös Anna-Sofia Berner kirjoitti tästä aiheesta Hesariin muutama vuosi sitten. Jutussa jotkut taloustieteilijät puhuvat muun muassa siitä, että "jos yrityksellä on monta tavoitetta, se ei lopulta tavoittele mitään. Siksi pitää keskittyä yhteen päämäärään". Eli osakkeenomistajan etuun.Kärjistetty esimerkki: Jos yritys alkaisi kovasti syytää rahaa vaikkapa työntekijöilleen tai ilmastonmuutokseen, sen tuotteiden hinnat nousisivat ja kuluttajat ostaisivat toisen yrityksen tuotteita, jolloin yritys menisi konkurssiin – ja sitten ei olisi enää ko hyvää tekevää yritystä.Toisaalta: Jos ei ajatella kvartaaleittain vaan pidempää aikaväliä, niin voisiko silloin eettinen, ekologinen ja vaikkapa työntekijöistään huolta pitävä firma menestyä paremmin kuin riistoyritys? Myös tähän ajatukseen ainakin vastuullinen sijoittaminen perustuu. On myös paljon asiantuntijoita, jotka sanovat, että taloudellinen kannattavuus on eri asia kuin voiton maksimointi, etenkin pitkällä aikavälillä.Pohdiskelin tätä aihetta insta storyssäni ja sain tosi hyviä kommentteja, joista monet nimenomaan puolustivat sitä, että yrityksellä voi olla muitakin agendoja kuin voiton tuottaminen osakkeenomistajalle.Ensinnäkin tuli paljon hyviä lukuvinkkejä ja esimerkiksi kehotus katsoa tämä Norjan öljyrahasto -dokkari, kiitos näistä!Eräs Sharetriben tyyppi mainitsi, että heidän firmansa muutti viime vuonna yhtiöjärjestystään niin, että siinä lukee: "Voiton tuottaminen on keino toiminnan tarkoituksen saavuttamiseen, eikä päämäärä itsessään. Yhtiö on sitoutunut kestävään tuottavuuteen ja resurssien huolelliseen käyttöön." Yhtiö muutettiin ns vastuuomisteiseksi, jossa työntekijöillä on kaikki äänivalta, yhtiö ei jaa osinkoa eikä sitä voi myydä. Huomasin, että Sharetriben perustaja Juho Makkonen pitää aiheesta Kauppalehdellä blogia, ja lisäsin tämän kirjanmerkkeihin. Kiinnostaa todellakin tietää, voiko tällainen yritys menestyä pidemmän päälle. (Toivottavasti!)Yksi syy, miksi tuontyyppinen vastuuomistaminen voisi toimia on se, että nykyään moni työntekijä toivoo työltään muutakin kuin hyvää palkkaa. Esimerkiksi sitä, että kokee oikeasti tekevänsä merkityksellistä duunia.Päädyin juttelemaan Anna-Sofia Bernerin kanssa aiheesta, ja hän pointtasi hyvin, että on kiinnostava miettiä, miten se yrityksen tuottama "muu hyvä" sitten määritellään. Politiikassa tämä on ikään kuin demokraattisesti määritelty, mutta yrityksissä tietenkään ei.Yksi kommentoija sanoi, että hänellä on yritys, joka lahjoittaa hyväntekeväisyyteen osan. Hän toivoisi, että tätä hyväntekeväisyysosaa voisi vähentää verotuksessa. Käsittääkseni Yhdysvalloissahan voi. (No, Suomessakin voi, mutta vain 850 euroon saakka. Hehe, minun firmani Juliaihminen Oy lahjoittaakin tuon summan Planille ym vuosittain.Fun fact: Greenpeacelle ei voi, koska ne eivät ota rahaa firmoilta. Tämä oli pieni viherpesumainos.)Tämä kuitenkin taas herätti kysymyksen siitä, että jos hyväntekeväisyyttä voisi isosti vähentää verotuksessa, niin kävisikö niin, että firmat saisivat määritellä, mitä tahoja tuetaan (söpöjä pandoja ja lapsia). Eli kuka määrittelisi tämän "hyvän"?Vapaassa maassa toki yhtiöt voivat itse määritellä sen hyvän, ja jotenkin haluaisin uskoa siihen, että yritykset todellakin voisivat ottaa myös muita tavoitteita kuin osakkeenomistajan edun. En kuitenkaan missään nimessä sano, etteikö monissa tilanteissa osakkeenomistajan etu voisi olla kaikkien etu. Usein se voikin olla, mutta ei aina.Kommentoikaa aihetta! Tämä oli nyt vähän tällaista ajatuksenvirtaa, mielelläni kuulisin lisää teidän näkemyksiänne aiheesta tai sen liepeiltä.Kuvat: Kesältä, jolloin päässäni ei liikkunut kauheasti mitään.Lue myös:Vastuullinen sijoittaminenOsta valoa, älä lamppua