Isoisänsilta (eli terkut Stars Hollow'sta)
Lol!
Oltiin Niinan ja poikien kanssa keskiviikkona Isoisänsillan avajaisjuhlissa. Mulla oli koko ajan semmonen fiilis kuin olisin teleportannut itseni Gilmoren tyttöjen kotikaupunkiin, Stars Hollowiin. Oli sympaattinen orkesteri pienellä lavalla, oli ihmisjoukossa pyöriviä maskotteja, oli kahvitarjoilu ja oli tietenkin hevonen. Oli nauha joka leikattiin ja oli apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki (jota me pojan kanssa fanitetaan). Oikeastaan odotin koko ajan, koska Taylor astuu mahtipontisesti leikkaamaan nauhan, milloin Kirk ilmestyy paikalle jollain hämmentävällä kulkuneuvolla ja koska me päästään nauttimaan a nice cup of joe Luken dineriin.
Tämä on just semmosta kamaa, johon ihminen voi osallistua vain äityslomalla tai eläkkeellä. On normaalien työssä käyvien ihmisten ulottumattomissa viettää keskipäivänsä sillan avajaisissa. Kävi ilmi, että mussa asuu pieni sillanavajaiskriitikko (kenties seuraava ammattini?), kun ärsyynnyin siitä, että alussa pidettiin kaksi puhetta, jossa jälkimmäisessä toistui usein sanat "kuten äsken jo saimme kuulla, niin..." Miksi suomalaiset eivät osaa editoida lennossa puheitaan? En minä halua kuulla toista kertaa, että silta on 170 metriä pitkä ja 25 metriä korkea ja että kalojen nousun aikaan paalutustyöt piti keskeyttää. Kävi myös ilmi, että mun keskittymiskyky on heikompi kuin Kalasataman päiväkodin lapsien, jotka kuuntelivat puheet kiltisti huomioliiveissään. (Okei, myönnettäköön, olen itse ihan surkea puhuja, joten olisin yhtä lailla vain horissut "kuten olemme jo viidessä aiemmassa puheessa kuulleet, niin...")
Mikä tässä Isoisänsillassa liikuttaa mua erityisesti, on se, että se on kevyen liikenteen silta, vain kävelijöille ja pyörille (ja hevoskärryille). Helsingin kaupunki on laittanut seitsemän miljoonaa euroa reittiin, joka on autoilta kielletty. Tällaisina hetkinä olen ylpeä uus-helsinkiläinen. Nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan! (Ja se suunta on tänä kesänä mahdollisimman usein Kalasatamasta Mustikkamaan rannalle löllymään.)