Jonkun pitäisi se pettu kerätä talteen

Oletteko koskaan lukeneet lehdestä, että suomalaisiin metsiin mätänee tsiljoona pinkfiljoona kiloa marjoja joka vuosi? Minä olen.Kysyn vain, että missä on huoli puuhun jäävästä petusta?! Miten paljon saataisiin pettuleipää, jos männyn jälsi- ja nilakerrosta hyödynnettäisiin täällä niin kuin sota-aikoina osattiin?!!!!Harmittaa myös se, miten paljon voikukan juuria ja lehtiä jää uuttamatta teeksi. Niittykaupalla, eikä kukaan edes häpeä.Lisäksi olen erittäin huolissani siitä, kuinka monta sataa miljoonaa vaahterapuun siementä tipahtaa maahan ilman, että lapset liimaavat niistä itselleen sellaisen pitkulaisen vaahteransiemennenän? Miten paljon huumoriarvoa menee joka ikinen vuosi hukkaan! Niin monta lapsen naurua jää raikumatta kylillä! Puhumattakaan siitä, kuinka moni vaahteranlehti ehtii mätääntyä maahan ilman, että pienet kätöset niistä askaroivat vaahteranlehtipiipun!Entäpä neliapilat? Niin paljon hyvää tuuria jää käyttämättä, kun kukaan ei ole näitä etsimässä.En viitsi edes aloittaa käpylehmäpotentiaalista, tekee vain niin pahaa kaikkien niiden turhaan syntyneiden ja kasvaneiden käpyjen puolesta.Kyllä se on niin, että jonkun pitäisi käydä ne marjat, voikukanlehdet, apilat ja kävyt sieltä poimimassa. Jonkun pitäisi tehdä tälle asialle jotain!Kuvassa: Lapseni yritti kantaa kortta kekoon. Heikoksi jäi hänenkin yritys, sukupolvensa tuote.