Suomen Rautatiemuseo riemastutti kolmevuotiasta

Tikin viimeisenä isyysvapaapäivänä eli viime perjantaina (kiitos 6 viikon kesäloma 2019!) päätimme tehdä iloisen perheretken Hyvinkäälle. Siellä sijaitsee nimittäin Suomen Rautatiemuseo, jonka oletin kiinnostavan Alppusta. Niinpä matkustimme 44 minuuttia Hyvinkäälle aamun lähijunalla, joka oli meitä ja yhtä nuorta jantteria lukuunottamatta aika lailla tyhjä.Perillä kävimme syömässä lounaat 2 puuta -ravintolassa (pidimme, kiitos suosituksesta insta storyn kivat vastaajat!), eikä kukaan seurueesta laulanut kertaakaan Juha Tapiota, mistä olen siunattu ja kiitollinen sekä #blessed.Sitten käpystimme museolle! Ilmeisesti tämä museo on kaikkien rakastama lapsuuden paikka, jonka kolmella suurella junahallilla on paikka jokaisen suomalaisen syömessä. Yksi jopa kertoi, että hän oli tavannut puolisonsa aikoinaan junassa, ja siksi hääkuvat oli tultu ottamaan tänne. Miten romanttista!Siksi pidän outona, että minä, kulttuurokodin siemenestä yhdeksi suureksi puuksi versonnut taimi, en ollut kuullut koko paikasta, saati sitten käynyt täällä lapsena kerryttämässä ihanaisia muistoja tunkkaiselta haisevista vanhoista junanvaunuista.No, onneksi omat lapsuuden virheet voi korjata oman lapsen kohdalla, ja nyt Alppuun tungettiin junakasvatusta vaunukaupalla.(Ja vauvaan tietenkin myös, joskin hän nukkui aika lailla junaonnensa ohi.)Sisällä näimme muun muassa Kiskoteekin (diskovaunu, joka oli 1970-luvulla kova juttu!), 1800-luvun kuninkaallisia vaunuja (sisustus näytti Sedu Koskisen baarilta mustine pehmusteseinineen ja kristallikruunuineen) sekä junia, lukemattomat määrät junia. Kun näki sellaisen ison diesel-junan veturin läheltä, tajusi, miten valtavan kokoisa nuo ovat.Tikille tuli miltei paniikkikohtaus, kun hän seisoi puolen metrin päässä sellaisesta ja muisteli, miten lapsena olivat Siilinjärvellä kävelleet junanraiteita pitkin. Onneksi kukaan ei jäänyt alle.Suuri juttu oli myös lankapuhelin, jolla sai soittaa toiseen lankapuhelimeen. Minua naurutti, kun Alppu vastasi luuriin väärinpäin. Ei osannut raukka enää tuollaista museoesinettä käyttää.Ulkona oli vielä lisää junia näytillä, ja parasta kaikesta: Alppu ja Tiki pääsivät matkustamaan sellaisella pienellä junalla ympäri museon tilan. Minua ilahdutti eniten museon kesätyöntekijä, joka näytti veturin ratissa hieman kohtaloonsa alistuneelta, kun minä innokkaana turistiäitinä halusin videoida lapseni junamatkan – mutta kohtelias hän oli ja painoi piippua kahdesti, kun juna saapui asemalle.Lopuksi haimme kesäkahvilasta kahvit, bullet ja jätskin ja suuntasimme luonnollisesti junalla takaisin Helsinkiin. (Meillä sattui olemaan kahdet kärryt mukana, joten matkasimme ilmaiseksi molempiin suuntiin!)Kun Tiki retken jälkeen kysyi Alpulta, mikä päivässä oli parasta, tämä vastasi: "Juna."Ok.Lue myös:Kulttuurikodin kasvatus ei vaadi rahaaAseman taidelaituri on satumainen paikkaAteneumissa tapahtui kummia