Juliaihminen 2 v!
Jee! Kaksi ihanaa vuotta! Vihdoin uusi banneri! Edelleen sama nimi.
Heheheh, yksi mun kaveri lähetti mulle screen shotin Jodelista: "Juliaihminen-blogi vaikuttaa kiinnostavalta, mutta harmi kun sillä on niin hirveä nimi. En pysty lukemaan."
Mä ymmärrän! Munkin mielestä se on aika kiusallinen. Nimen historia juontuu lapsuudesta, kun mun ystäväni Noora kutsui mua ala-asteella Juliaihmiseksi. Otin sen mun somenimimerkiksi Instagramissa ja muualla, ja niin se jäi. Siinä on semmonen hyvä sukupuolisensitiivinen meininki. Ihminen, se on oikeastaan aika riittävä määritelmä.
Päätin myös ottaa bannerista tuon plussan pois (Julia + ihminen), kun se on niin hankala. Sitä paitsi enemmän nämä horinat minusta kertoo kuin lapsosestani. Kun aloitin tämän blogin, ajattelin, että tästä tulee kunnon äitiysblogi. Olin raskaana enkä tiennyt, tuleeko meille tyttö vai poika. Toivottiin ihmistä (joskin yhdessä vaiheessa raskautta kutsuttiin sikiötä Mieheksi.)
No niin, jo riittää siitä nimestä. Kun perustin tämän blogin, en arvannut, miten kivaa tämän pitäminen voisi olla. Tänne kirjoittaminen on palauttanut mun uskoni internettiin ja ihmiskuntaan. Hykertelen miltei päivittäin sille, että kommenttiboksin perusteella täällä pyörii niin kiinnostavat ja älykkäät ihmiset. Kommentit ovat ehdottomasti parasta tässä koko hommassa. Jengillä on niin hyviä perusteita ja mainioita näkökulmia eri aiheisiin.
Vaikkapa ammattien plussat ja miinukset -postauken kommentteja lukiessa opin ihan älyttömästi asioita, joita en olisi kuullut missään muualla. En mä tunne diplomi-insinöörejä, laulunopettajia tai yksityisen päiväkodin lastentarhanopettajia, en ainakaan niin hyvin, että kuulisin heiltä, mitä he oikeasti ajattelevat työstään – tai elämästään. Yhtä lailla oli todella kiinnostava lukea, mihin ihmiset käyttävät kuukausittain rahansa. Jälleen kerran: en olisi saanut tätä tietoa mistään muualta.
Tänne kommentoi niin monipuolisesti eri taustaisia ihmisiä. Parasta on, että vaikka joistain asioista välillä vähän väännetään, niin täällä on silti positiivinen ilmapiiri. Tämä on johtanut siihen, että uskallan kirjoittaa oikeastaan mistä vain, myös sellaisista jutuista, joista en tiedä tarpeeksi, mutta haluaisin tietää ja sitten opin juuri kommenttien kautta. En ole joutunut muistaakseni poistamaan yhtäkään kommenttia näiden kahden vuoden aikana.
Musta on kivaa, että samassa blogissa voi päivitellä 1,5-vuotiaan ukkelin tohelointia, miettiä omaa sijoitusstrategiaa ja käydä läpi ammatillista kriisiä. Kaikki aiheet ovat minulle ihan yhtä kiinnostavia ja tärkeitä. Siksi näitä blogeja varmaankin kutsutaankin lifestyle-blogeiksi. Niissä kerrotaan siitä elämäntyylistä, mitä ihminen elää.
kiitos teille lukijoille ja kommentoijille, olette älyttömän tärkeitä ja teette mun elämästäni päivittäin hauskaa ja merkityksellistä!
Giffi ja uusi banneri: Nero nimeltä Hanna Kahranaho (joka on myös Trendin AD)
Lue myös:
JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // INSTAGRAMISSA