Kesän kepein mehu ja muita kuulumisia
Kaupallinen yhteistyö: Raikastamo
Ensin olennaisin: Ilahduin Raikastamon uudesta keksinnöstä, joka on helpottanut tätä kesää: 2 desilitran pahvipönikässä olevat Pikkujätti-mehutiivisteet. Juju on siinä, että kannuun kaadetaan ensin mehutiiviste kaikkinensa ja sen päälle noin kahdeksan desiä kylmää vettä.
Voilà, kannullinen mehua on valmis.
Juu, mehutiivisteitä on ollut olemassa maailman sivu, mutta minulle uutta Raikastamon pikkujäteissä on se, että ne ovat pahvipötiköisssä (eli ei muovipulloa). Kätevintä on se, että ne ovat juuri tuon kaksi desiä. Niinpä ei tarvitse mittailla mitään, voi vain lorottaa kannullisen vettä ja sekoittaa kaksi desiä joukkoon.
Kuten Raikastamon tyypit sanovat: ei ole mitään järkeä rahdata vettä ympäri maailmaa, kun sitä saa Suomessa hanastakin. Pikkujätti-mehupurkin kuljetuksen hiilijalanjälki on vain viidennes verrattuna kokonaisen litran hiilijalanjälkeen.
Ollaan juotu näitä mehuja kesän mittaan ja viety kavereillekin tuliaiseksi. Maku on oikeasti hyvä. Oma suosikkini on tuo luomuappelsiini-mandariini, mutta myös kolme muuta (luomuomena, tropiikki sekä luomuvadelma) maistuvat.
On toki selvää, että janoon meillä juodaan vettä (blaablaa ja blaa olen kunnollinen ihminen), mutta välillä ihmisen tekee mieli juoda mehua. Etenkin kesähelteellä istuskellen huvilan terassilla ja katsellen horisontissa kimmeltävää järveä.
Ja kiva bonari on myös se, että näihin ei ole lisätty sokeria tai säilöntäaineita – jos sellainen kiinnostaa mehua valitessa.
No niin, jo riittää mehutiivisteistä, sitten seuraaviin aiheisiin.
Meidän ensimmäinen kesälomaviikko on ollut sellainen, että ollaan tehty lasten ja ystäväni Niinan ja hänen poikansa Einon kanssa ihania retkiä ympäri Helsinkiä.
Yhtenä päivänä käytiin Stadikalla ja Linnanmäen ilmaislaitteissa, toisena Matinkylän uimarannalla Espoossa, kolmantena Fallkullan kotieläintarhassa ja Malmin uimahallissa sekä neljäntenä Pihlajasaaressa.
Mun pitää ehkä tuupata vielä vähän kuvia blogiin näistä retkistä, koska haluan itsekin muistaa nämä ihanat helteiset Helsinkipäivät (myös Espoo-päivän).
Torstaina tultiin tänne Turkuun huvilalle, ja täällä toiminta on ollut enimmäkseen järvi – terassi – järvi – terassi -väliä.
Tämän kesän ehkä ihanin juttu on Didin jorinat. Hän toki puhuu ihan suomenkielisiäkin lauseita, mutta eniten hän nauttii siitä, kun voi huudella kainelaisia pseudosanoja mahdollisimman kovaa: Pylly keeko, kakka pylly, piaru kiika, kakkalokka!
(Ulosteet ja vessasanat ovat toki jatkuvasti läsnä näissä pienissä riemunpurkauksissa.)
Raikastamon väki muuten halusi arpoa jollekulle onnekkaalle 16 litraa mehua (eli kaksi kappaletta jokaista noista pahvipurkeista). Arvonta on käynnissä minun instassani, siihen on hyvin helppo osallistua. Riittää kun laittaa minkä tahansa emojin kommentiksi ja alkaa seurata Raikastamon instaa.
No niin, nyt minä aion mennä juomaan lasin jääkylmää vadelmamehua ja katselemaan järvelle.
Ihanaa kesäpäivää!
