Kolilla hauskuuttelemassa

Jotkut asiat elämässä vain muuttuvat hauskemmiksi, kun mukana on kolmevuotias. Yksi tällaisista asioista on Kolilla käyminen (tuo asia,jonka soisin mahdollisimman monen suomalaisen kokevan). Olen käynyt Kolilla tähän mennessä vain kesällä käpyttämässä Ukko-Kolin harjannetta ja katsomassa upeita maisemia, joten talvi-Kolilla käyminen oli täysin uutta.Halusimme Joensuun-reissuun kunnon talviloma-tekemistä, ja mietimme, että kylpylä ja luminen luonto voisivat olla hauska idea. Hyvä vastaus tähän oli Koli, joka on vain tunnin ajomatkan päässä Joensuusta. Ongelma oli se, miten Kolille pääsee. Tupilla, jonka luona majoituimme, on auto (eikä mikä tahansa auto, vaan jopa hääautonamme toiminut vanhan hyvän ajan mersu). Emme kuitenkaan omista turvaistuinta, joten tämä muodostui ongelmaksi (lisäksi olimme tulleet junalla Joensuuhun, joten vaikka omistaisimme istuimen, niin en kuuna päivänä olisi jaksanut roudata sitä). Ja nyt seuraakin upea niksinarikan niksi!Googlailin vuokratuoleja, ja autovuokraamoista hankittuna sellainen olisimaksanut jotain 45 euroa per vuokraus, eli törkeän paljon. Mutta ta-taa! Mannerheimin lastensuojeluliitto Joensuussa vuokrasi oikein käypää tuolia viikoksi kympillä! Se oli tosi helppo hakea ja palauttaa keskustasta, ja tätä iloa aiomme ehdottomasti käyttää jatkossakin, toivon mukaan samanlaista palvelua on saatavilla muistakin kaupungeista.Alppu nukkui ihanasti matkan Kolille, ja perillä pääsimme matkaamaan funikulaarilla ylös Kolin hotellikeskukseen. Ikävä kyllä Kolin funikulaari ei aiheuttanut samanlaista riemua kuin Turun vastaava, mutta kiitos Turun someilmiön, olin oppinut tällaisen rinnehissin nimen! (Aiemmin olin kuvitellut, että funikulaari liittyy jotenkin hautajaisissa olevaan laariin.. funeral.. ja niin edelleen.)Ensin kävimme tekemässä pienen metsälenkin Ukko-Kolin juurelle. Kolilla on myös laskettelukeskus, mutta raskausviikolla 32 ei tehnyt mieli lähteä tempomaan mustaa mäkeä alas. Tyydyimme siis katselemaan maisemia, emme edes kavunneet kovin ylös, sillä luminen melko jyrkkä rinne olisi ollut liikaa kolmevuotiaalle touhukkaalle Alpulle.Ja mitkä maisemat tuolla onkaan!Tämän jälkeen koitti matkan hauskin osuus, sillä menimme neljästään, Alppu, Tiki, Tupi ja minä Kolin kylpylään! Kyse ei missään nimessä ole mikään lapsille suunnattu vesipuisto, vaan sellainen hienostunut, tummilla väreillä sisustettu spa, jossa on monia pieniä altaita aina poreammeesta ulkoaltaaseen, eksoottisia suihkuja (viidakkosuihku, trooppinen sade ja  niin edelleen), erilaisia nautinnollisia saunoja, rentoutumishuone jossa tarjotaan hedelmiä ja teetä sekä allas, jonka veden alla kuuluu klassista musiikkia.Taivaallista!Ja koska oli perjantai keskipäivä, paikka oli melko väljänä ihmmisitsä, joten saimme olla jokaisessa altaassa omalla porukalla. Vaikka tuolla ei ollut yhtäkään vesiliukumäkeä, Alppu viihtyi kaksi tuntia uskomattoman hyvin. Tämä saattoi johtua siitä, että respasta antoivat hänelle pienen vihreän kylpyankan, jonka Alppu nimesi välittömästi Eino-ankaksi. Eino sitten seikkaili siellä pitkin altaita, hyppi välillä korkealle ilmaan ja sukelteli menemään. Einolla oli niin ikään elämänsä hetket käsillä! En ole kylpylässä lilluvaa tyyppiä, sillä tylsistyn tavallisesti niin nopeasti, mutta Alpun pohjattoman riemun seuraaminen oli niin hauskaa, että viihdyin itsekin helposti tuon parituntisen. Oman huumoriarvonsa tilanteeseen toi se, kun saimme kylpylään pullon lehtikuohua, jota Alppu kikuklla pyrki juomaan muovisesta kuohuviinilasista. Sen ilmeet hiilihappojuoman poreillessa nenässä naurattavat minua edelleen.Kylypläelämyksen jälkeen lähdimme päivälliselle näköalaravintolaan. Tunnelma ja ruoka olivat mitä mainioimmat, vaikka vähän hermostuin Alpun keksintöön puhallella pillillä maitoon kuplia. Se pikku pirulainen!Sitten ajoimme takaisin Joensuuhun, jossa odotti ystäviemme Millan ja Antin kahvipöytä karjalanpiirakoineen ja muine herkkuineen. Ihana päivä siis!Seuraavan kerran käymmä varmaankin Kolilla taas kesällä. Olisi ihana vaeltaa tuolla metsässä vähän enemmänkin Alpun kanssa, niin ihana paikka tuo on!Lue myös:Joensuun kasvitieteellinen puutarha Botania ilahduttaaPODCAST // FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN