Aion äänestää luonnon puolesta

Viimeisen vuoden aikana tässä blogissa on puhuttu paljon siitä, onko yksilön toiminnalla väliä ilmastonmuutoksen estämisessä. Olemme jutelleet ilmastosheimaamisesta (eli ilmiöstä, jossa yksittäisiä ihmisiä ja heidän valintojaan nostetaan tikunnokkaan) ja siitä, miten suhteemme kuluttamiseen pitäisi muuttua, jotta planeettamme ja yhteiskuntamme kestää sen. Olen puhunut podcastissa säästämisen ympäristövaikutuksista sekä täällä blogissa Ilmastoveivistä (allekirjoittakaa se!) ja kiertotaloudesta.Pohjimmiltani olen kuitenkin sitä mieltä, että yksilön kannalta kaikkein tehokkain tapa ei ole lopettaa lentämistään, kierrättää banaaninkuortaan tai jättää sitä pientä muovipussia kauppaan.Se on paljon yksinkertaisempi ja samalla paljon vaikuttavampi. 14. huhtikuuta 2019 järjestetään eduskuntavaalit, ja silloin me äänestämme valtaan ihmisiä, jotka voivat päätöksillään tehdä tuhat tai satatuhatta kertaa enemmän kuin minä tai sinä yksittäisillä kulutusvalinnoillamme voimme.Ja mehän äänestämme, eikö niin!Sillä mitään tärkeämpää ei tällä hetkellä ihan oikeasti ole.Toisinaan minun tekee mieli vaipua itsepetokseen ja kuvitella, että ilmastonmuutos vaikuttaa oikeasti vain tyyliin johonkin päiväntasaajan saarivaltioihin, jotka hukkuvat mereen, kun napajäätiköt sulavat. Tuntuu kaukaiselta, ei vaikuta minuun!Todellisuudessa ilmastonmuutos vaikuttaa ihan yhtä lailla myös meihin ja esimerkiksi suomalaisten lajien monimuotoisuuteen. Yle uutisoi juuri, että joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen! Sairasta! Suomessa vaikutukset tuntuvat jo pohjoisessa. WWF:n mukaan vesistöjen jääpeiteajat ovat lyhentyneet, kasvillisuus on muuttunut ja metsänraja on siirtynyt pohjoisemmaksi ja korkeammalle. Suomen keskilämpötila on noussut yli kaksi astetta 1800-luvun puolivälistä lähtien. Talvikuukaudet ovat lämmenneet selkeästi kesäkuukausia enemmän, vaikka tänä talvena ajatus tästä on tuntunut etäiseltä.On masentavaa, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos tuhoaa sellaisia lajeja, jotka eivät pysty itse vaikuttamaan elämäänsä, kuten lumesta riippuvat lajit. Pari hyvin konkreettista esimerkkiä: Saimaannorppa ja itämerennorppa ovat edelleen vaarassa, sillä kun ei ole lunta, ne eivät voi rakentaa itselleen lumipesää, joka suojaisi pedoilta ja lämmönvaihteluilta. (Saimaannorpille on kolattu jo useana talvena apukinoksia ihmisvoimin. Vuonna 2017 jopa 90 prosenttia kuuteista syntyi ihmisen tekemiin apukinoksiin.)Etelä-Suomessa taas metsäjänis vaihtaa talvipukunsa valkoiseksi, vaikka maa olisi musta. Pedoilta suojaavan talvipuvun vaihtamisen ajankohta riippuu nimittäin päivän pituudesta, ei lumitilanteesta. Lumettomina talvina talvipukuiset metsäjänikset ovat helppoa riistaa saalistajilleen.Naali taas on vahvasti Suomen lajien Punaisella listalla, eli listalla, jonka lajit saattavat kadota pian Suomesta.Jos tilannetta katsoo kansainvälisesti, niin WWF:n Living Planet 2018 -raportti kertoo, että maapallon selkärankaisten villieläinten populaatiot ovat pienentyneet keskimäärin 60 prosenttia vuosien 1970 ja 2014 välillä. Käynnissä on lajien sukupuuttoaalto, joka on ensimmäistä kertaa historiassa ihmisen aiheuttama. Jos maapallon lämpenemistä ei saada rajoitettua 1,5 asteeseen, lajit katoavat yhä kiihtyvällä vauhdilla. Kahden asteen lämpeneminen tarkoittaisi käytännössä tropiikin koralliriuttojen pysyvää ja laajamittaista vaurioitumista. Maapallo menettäisi lähes viidesosan hyönteisistä, kasveista 16 prosenttia ja selkärankaisista eläimistä kahdeksan prosenttia.Karmivaa.No niin. Siinä sitten kauhuskenaarioita kerrakseen. Tällaisia kun lukee, niin tekee mieli vain vaipua apatiaan tai kyyniseen välinpitämättömyyteen ja ajatella, että fok it! Kaikki on mennyttä!Mutta sitten voi vähän ryhdistäytyä, läpsiä itseään naamalle ja sanoa, että kyse ei nyt ole vain minun ahdistuksestani, ja minulla on moraalinen velvollisuus toimia.Lämpenemiseen voidaan ihan oikeasti vielä vaikuttaa, ja tämä tapahtuu nimenomaan näillä poliittisilla päätöksillä. Nyt on aika äänestää eduskuntaan sellaiset päättäjät, joilla on selkärankaa (selkärankaisista puheen ollen) ja jotka tekevät kipeitäkin päätöksiä eivätkä kuuntele jotain firman etua ajavaa lobbaria tai mieti lyhytkantoisesti vain tämän hetken työllisyystilannetta tai kestävyysvajetta. Nyt on pakko tehdä kauaskantoisempaa politiikkaa, konkreettisesti ja päättäväisesti.Lisäksi olen sitä mieltä, että nämä hommat hoituvat parlamentaarisesti, eli kaikkien puolueiden on oltava samassa rintamassa. Taistelu ilmastonmuutosta vastaan on monimutkaisempaa kuin sote- tai sotu-uudistus, ja siihen tarvitaan ihan jokaista puoluetta. Ja ihan jokaisesta puolueesta niitä voimia, jotka ovat valmiita päättämään luonnon ja ilmaston puolesta. Huomioikaa tämä, kun teette vaalikoneita tai mietitte ehdokkaitanne.Seuraavassa postauksessa kerron, minkälaisia ilmastotoimia vaadin ehdokkaaltani. Voin sneak peekina jo sanoa, että allekirjoitan aika lailla täysin WWF:n eduskuntavaaliohjelman. Lupaan tehdä postauksen ennen ennakkoäänestystä, jos vaikka joku siellä kaipaa apuja äänestyspäätökseen.Loppuun kaksi simppeliä toimintaohjetta, mikäli tämä teksti resonoi mitenkään:1. Osallistu WWF:n #ääniluonnolle-haasteeseen. Postaa hashtagilla #ääniluonnolle ja #vaalit2019 kuva maisemasta, jonka haluat päättäjien säilyttävän tulevaisuudessakin.2. Äänestä eduskuntavaaleissa luonnon ja ilmaston puolesta. Ennakkoäänestys on 3.–9.4. ja itse vaalipäivä on 14.4.Tämä on nyt tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin, sillä nyt meillä on niin sanottu momentum puolellamme. Nyt on oikeasti mahdollista saada aika tiukkojakin ehdotuksia läpi, jotta planeetta ja meidän lapsemme ja heidän lapsensa voivat hyvin tulevaisuudessa. Tämä kuulostaa nyt joltain hurmoshenkiseltä saarnaamiselta, ja sitä se ehkä vähän onkin, mutta ihan oikeasti. Älä jätä äänestämättä näissä vaaleissa! Shia LaBoeufin sanoin: JUST DO IT!3. Ja ai niin, mikään ei estä lobbaamasta ympäristöä suojelevaa ehdokasta myös kaverille, isoäidille tai naapurille. (Olen itse huvittavan usein tehnyt äänestyspäätökseni ihan vain niin, että olen kysynyt joltain älykkäältä ystävältäni, ketä hän äänestää ja miksi. Joskus perehtyminen laiskottaa, mutta aina kyllä äänestetään!)Kuvat: Nämä maisemat Kakskerrasta meidän mökiltä ovat minun happy place. Siis se paikka, jonne mieleni vaeltaa silloin, kun sen pitää päästä turvaan (esim kun olin synnyttämässä). Ja samalla tämä on myös poliittisesti symbolinen paikka: Kuten olen kertonut, 1990-luvulla Kaskerran järvi oli tuhoutumassa saasteisiin ja sinilevään, mutta sitten poliittisella tahdolla ja tieteellä järvi pelastettiin, ja nykyään se on kristallinkirkas koko kesän.Lue myös:Tehdään näistä ilmastovaalitYksilön ja rakenteiden välinen vastuuArvaa minne tungen sen pienen muovipussinRavut kertovat toivostaPODCAST // FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN