Koronakaranteeni on tiukka paikka

Koronavirus alkaa vaikuttaa pikkuhiljaa omaankin elämääni.Shanghaissa asuvat ystäväni saapuivat Suomeen jo monta viikkoa sitten, kun ekspaatit lähetettiin takaisin omiin maihinsa ulkomaankomennukselta. Kiinassa karanteeni oli jo hyvin totaalista: kotoa sai poistua vain joka toinen päivä kauppaan, ja kerrostalon ovella mitattiin kuume, jotta ihmisellä ei varmasti ole tautia.Luin suurella mielenkiinnolla Tuomas Aivelon blogipostauksen koronasta. Ekologian ja evoluutiobiologian tutkijan Kaiken takana on loinen -blogi avaa usein ajankohtaisia aiheita eri näkökulmasta kuin mihin on tottunut. Aivelo kirjoittaa, miten on hyvintodennäköistä, että koronatapauksia tulee Suomeen enemmän kuin vain "muutamia".Ja miksi ei tulisi? Kuten Aivelokin kirjoittaa: "En usko, että suomalaisessa kansanluonteessa on mitään erityisesti tartuntataudeilta suojaavaa."Ymmärrän, että koronaan sairastuminen ei ole mikään vähäpätöinen asia, mutta siitä olen onnellinen, että ilmeisesti lapsille se ei ole hengenvaarallinen samalla tavalla kuin aikuisille. Jos jotain koronassa pelkään, niin se on tuo karanteeni. On hurjaa, että tällä hetkellä Helsingissä neljä luokallista lapsia on jo kotikaranteenissa.Vitsailin sunnuntaina sillä, miten karmiva viikonloppu oli, kun meidän piti olla kotona siksi, että Alppu oksensi kerran lauantaina. Jos emme poistu kotoa, tulee levottomuutta, riehumista ja kaikenlaista tuskailua – ja lapsetkin ovat vähän kyllästyneitä kotona olemiseen.Mutta että pitäisi olla ihan oikeasti vaikkapa kaksi viikkoa neljän seinän sisällä. Aivelo mainitsikin, että karanteenissa oleminen on tutkitusti henkisesti ja fyysisesti raskasta: se voi aiheuttaa traumaperäisen stressihäiriön ja masennuksen oireita. Enkä yhtään ihmettele. Minulle muutamakin sairauspäivä kotona aiheuttaa lamaannusta ja ahdistusta.Karanteenilaiset kaipaavat paljon tukea jaksamiseen, ja sitä pitäisi heille myös tarjota. Kyse on kuitenkin loppujen lopuksi ihmisten liikkumisen rajoittamisesta, joka on iso asia.Mietimme Tikin kanssa myös, mitä tapahtuu interrailille. Meillä on jo laivaliput, 14.4.–18.5. olisi tarkoitus olla reissussa. Reililippuja tai majoituksia emme ole vielä varanneet. Tällä hetkellä olemme vielä lähdössä. Luultavasti muutamme reittiä niin, että emme mene Pohjois-Italiaan, jonne alun perin oli tarkoitus mennä. Olisi typerää mennä ehdointahdoin paikkaan, jossa on paikkoja suljettu viruksen takia.Seuraamme kuitenkin tilannetta, sillä jos Euroopassa yhä useammat paikat "menevät kiinni", niin sitten reilaus ei onnistu. Tämä ei nyt ole minkään suuren mittakaavan tragedia. Tietenkin se harmittaisi aika paljon, kun tästä on unelmoitu niin pitkään ja olen koko alkuvuoden tehnyt kaikenlaisia suunnitelmia ja fiilistellyt eri kohteita. Tietyllä tapaa tämä on once in a lifetime -juttu, koska harvemmin sitä on aikaa lähteä kokonaiseksi kuukaudeksi perheen kanssa reissuun. (Olen nimittäin varma, että tuon matkan jälkeen sitä tarvitsee myös kuukauden toipumisajan. Siksi perus-lomaa ei ehkä halua käyttää vauvan ja leikki-ikäisen kanssa reilaamiseen.)Tämä on hankala pohdinto, mutta teemme lopulliset päätökset vasta huhtikuun alussa. Silloin on aikaa vielä varailla majapaikkoja ja muutella reittiä.Ai niin, ja mitä tulee osakkeisiin ja pörssikurssin laskuihin. Salkkuni arvo on pienentynyt, mutta se ei suoraan sanottuna tunnu juuri missään. Ajatus on pitää osakkeitani ja osakerahastojani vielä pitkän aikaa omistuksessa, joten olisi täysin tomppelia nyt myydä yhtään mitään. Sen sijaan taidan ostaa pian muutamaa sellaista osaketta lisää, joita olen katsellut tässä, mutta jotka ovat tuntuneet kalliilta. (Etenkin, kun pitäisi hankkia jotain salkkuun tuota sijoituskilpailua varten.) Voi tosin olla, että lasku tästä vain jatkuu, joten katselen nyt tätäkin asiaa rauhassa hetken. Kukaan ei yksinkertaisesti tiedä, mitä tuleman pitää.Pörssi ja sijoitukseni eivät onneksi ole omalla kohdalla koronaepidemian mieltä painavin asia.Vaikuttaako korona jollain tavalla teidän elämäänne?